Blogivieraana Mikkel Näkkäläjärvi: Koulua, elämää vai työelämää varten?


Julkisuudessa puidaan usein sitä, että opiskeluista pitäisi valmistua nopeammin, töitä tehdä enemmän ja pidempään. Nuorelle se voi joskus tuntua lohduttomalta ja eläkepäivät yhä kaukaisemmilta. Työurien pidentäminen on tänä päivänä poliittisen keskustelun suurimpia trendejä. Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että se on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskunnan palvelut saadaan säilytettyä.

Nuoret kyllä haluavat tehdä töitä, eivät vain välttämättä niin suuria määriä kuin ennen.

Nuorten asenteet työntekoon ovat hyvät. Suurin osa nuorista tekee mieluummin töitä kuin on työttömänä, vaikka saatu rahasumma olisi sama. Minkäänlaisia merkkejä työnteon arvostuksen laskusta ei ole. Tätä taustaa vasten mieluummin luotan siihen, että tulevaisuus on valoisa. Nuorten asenteista ja työmoraalista se ei jää kiinni.

Enemmänkin kyse on siitä, miten työssä jaksetaan. On täysin ymmärrettävää, että elämältään haluaa muutakin kuin ensin käydä koulut ja sen jälkeen puurtaa töissä eläkepäiviin asti. Jatkossakin on tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus opiskella, reissata maailmalla, harrastaa ja toteuttaa itseään muutoinkin.

Usein ajatellaan, että ihminen on laiska työnvieroksuja, jos haluaa pitää välivuoden ja reppureissata Aasiassa tai ei halua tehdä kuin osapäiväisesti töitä. Asenteet työelämää kohtaan ovat muuttuneet. Nuoret kyllä haluavat tehdä töitä, eivät vain välttämättä niin suuria määriä kuin ennen. Ei se ole mielestäni millään tavalla ongelma. Suomessa vallitsee työelämän suhteen on-off -ajattelu. Joko olet täysipäiväisesti töissä tai et yhtään. Joko olet täysin työkyvytön tai työkykyinen. Osittain sitä tukee suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä, joka kankeudellaan aiheuttaa sen, että työnteko ei ole aina kannattavaa.

Sosiaaliturvaa pitäisikin ehdottomasti uudistaa niin, että työnteko ja lyhyetkin työsuhteet olisivat kannattavia. Olen varma, että aika moni tekisi mielellään vaikka viisituntista päivää tai kolmepäiväistä viikkoa. Miksi ihmeessä siihen ei kannustettaisi? Opiskeluaika on hyvä esimerkki siitä, missä joustoja kannattaa olla. Opiskelijoista valtaosa käy töissä, mikä hidastaa opintoja. Toisaalta on selvä asia, että työnteko on monella tapaa hyödyksi opiskelijalle. Saa työkokemusta, parantaa toimeentuloaan ja monipuolista kokemusta valmiiksi omaava koulutettu solahtaa työelämään helposti. Monelle opiskelu on myös välttämätöntä, jotta saa vuokran maksettua ja leivän pöytään.

On tärkeää, että työnteon merkitys opiskelijalle tunnustetaan ja pyritään siihen, että työn ja opiskelun yhteensovittaminen on helpompaa. Tätä voidaan edistää esimerkiksi sillä, että puretaan kannustinloukkuja, kehitetään koulutusta yhä enemmän siihen suuntaan, että opiskelu ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista ja luodaan erilaisia käytäntöjä helpottamaan perheellisten opiskelijoiden elämää.

Minulle on ollut aina selvää, että työnteko on keskeinen osa elämää. Vaikka kaikki työ onkin tärkeää, kyllä silti on niin, että ei kukaan halua tehdä työtä, joka ei ole mielenkiintoista. Itselleni tärkeää työssä on se, että pääsee tekemään mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä ja saan mahdollisuuksia kehittää itseäni. Vastuuta pitää saada, mutta toisaalta tehtävien kanssa ei saa jäädä yksin. Työn täytyy olla myös jollain tapaa merkityksellistä. On mahtavaa, kun tietää tekevänsä asioita, joista joku muukin hyötyy. Ei mitään ihan mahdottomia odotuksia.

Kirjoittaja Suomen Oppilaskuntien Liitto SAMOK ry:n varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu STTK:n elokuussa 2014 ilmestyneessä pamflettikirjassa Historiallisen turmeltunut nuoriso? Pamflettia voi tilata osoitteesta: sttk@sttk.fi