Historiallisen turmeltunut nuoriso?


Santeri Lohi

Nuoria on maassamme vuodesta toiseen pidetty tyytymättömänä, mitään arvostamattomana ikäluokkana, jolle ei kelpaa mikään. Nuoret ovat aina vaatimassa, mutta eivät koskaan ole valmiita tekemään itse mitään, ainakaan yhteisen hyvän eteen. Nuoret ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti erittäin valveutuneita. Tietoisuus omasta elinympäristöstä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja toimimisesta on kasvanut ennätysmäisesti läpi koko 2000-luvun. Nuoret haluavat ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nuorille on tärkeää olla mukana päättämässä yhteisistä asioista, arvoista ja tehdystä politiikasta. Konkretiaa nuorten innostukseen voidaan lähteä etsimään työelämästä ja siellä tapahtuvasta murroksesta. Nuorille jälkiteollistunut yhteiskuntamme on itsestäänselvyys. He eivät haikaile agraari- tai teollistuneen yhteiskunnan rakenteita, jossa samoissa tehtävissä tehdään koko työura.

Eläkeikäkin voi joillekin nuorille tuntua kovin etäiseltä, koska julkisuudessa käydyllä keskustelulla ei ole lisätty luottamusta eläkejärjestelmään näinä ”eläkepommin” aikoina. Päinvastoin: keskustelu on vain lisännyt nuorten epävarmuutta. Epävarmuus kuvastaakin nuorten tilannetta nykypäivän työmarkkinoilla erinomaisesti. Työelämä tarkoittaa meille pirstaleista, monipuolista, vaihtelevaa, mutta kuitenkin ennen kaikkea mielekästä toimintaympäristöä, jossa halutaan viihtyä. Työmaailmaa ei pidetä itsestään selvyytenä. Kouluttaudumme ja valmistaudumme aloille, joilla työllisyysnäkymät saattavat olla huonot rakennemuutoksen vaivatessa maamme teollisuutta.

Nuorille jälkiteollistunut yhteiskuntamme on itsestäänselvyys. He eivät haikaile agraari- tai teollistuneen yhteiskunnan rakenteita, jossa samoissa tehtävissä tehdään koko työura.

Miten käy maamme korkeasti koulutetuille, kun paikkoja ei ole enää työmaailmassa tarjolla? Jatkuva epätietoisuus omasta tulevaisuudesta on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Tämän takia mitään ei oteta enää annettuna, vaan nuoret aiempaa enemmän ottavat vastaan sen työn, jonka saavat.

MITÄ NUORET TYÖELÄMÄLTÄ TOIVOVAT?

Arvot itsessään eivät ole työmarkkinoilla muuttuneet. Tärkeänä pidetään edelleen viihtyisyyttä, henkilökohtaista motivaatiota, mahdollisuuksia kehittyä sekä parantaa omaa osaamista. Odotamme ennen kaikkea muuttuvaa, epävarmaa ja monipuolista työelämää. Me emme tule tekemään koko uraamme yhdellä urapolulla. Kouluttaudumme mahdollisesti useamman kerran. Työelämän fragmentoitumiseen olemme osanneet henkisesti jo varautua. Kesätyösesongin aikaan kaikilla on kova halu saada ”edes jotain työtä, jonka ei tarvitse vastata omaa koulutusta, kunhan töitä olisi”. Paineet ovat kovat. Koko ajan luemme uutisista eri toimijoiden YT-neuvotteluista. Paikkoja ei ole tarjolla edes kokeneille työntekijöille. Kysymykseen, onko työelämä tasa-arvoinen, vastaukseni on: ei ole, mutta voiko se ollakaan? Työelämä on muuttunut niin radikaalisti, että voidaan perustellusti kysyä, onko sille olemassa relevanttia vertauskuvaa historiallisessa viitekehyksessä. Pätevätkö edes teollistuneesta yhteiskunnasta kumpuavat ajatukset työelämän tasa-arvoisuudesta entistä fragmentoituneemmassa jälkiteollisessa työelämässämme?

Me nuoret elämme usein vahvimmin ajassamme. Se huomioiden myös työmarkkinoiden ja työmarkkinatoimijoiden tulisi nuoret kohdata. Nuoret pitää ottaa mukaan muuttamaan työelämää.

Kirjoittaja:

Santeri Lohi

Kirjoittaja on Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto NUVA ry:n puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu STTK:n elokuussa 2014 ilmestyneessä pamflettikirjassa Historiallisen turmeltunut nuoriso? Pamflettia voi tilata osoitteesta: sttk@sttk.fi

***

Aiheesta lisää:

STTK: Nuoret tarvitsevat työelämään siirtymistä tukevaa ohjausta

SAMOK ja STTK: Suomella ei ole varaa jakaa tulevaisuuden työelämää voittajiin ja häviäjiin

SAMOK, SYL ja STTK: Nuoria uhkaa elintason ja työelämän jämähtäminen