Saavutetun vai yhteisen edun puolesta?


Mikko Valtonen, Ammattiyhdistysliike ja nuoret

Nykyään puhutaan paljon siitä, että oman edun ajaminen on valtavasti lisääntynyt. Se tarkoittaa sitä, että jokainen pitää kiinni omasta saavutetusta edusta ja mikään ei saa muuttua ja muiden mielipiteillä ei niin ole väliä. Ilmiö koskee yhtä hyvin ihmisiä kuin yhteisöjä ja yrityksiäkin.

Tavallaan reaktio on hyvin luonteva ja sitä kautta ymmärrettävä: miksi luopua jostain hyvästä, kun vaihtoehto voi olla huonompi? Kannattaa kuitenkin pohtia, onko vaihtoehto automaattisesti huonompi. Eikö välillä kannata ottaa riskejä sen eteen, että asiat kehittyvät? Suurin ongelma tässä valloillaan olevassa ilmiössä on yhteisen edun hukkuminen omien etujen alle. Missä on tahto puolustaa toisia ihmisiä, tavoitella yhteistä hyvää ja olla ylipäätään solidaarisia?

Kun katsotaan isoa kuvaa, maailmassa on valtavasti ongelmia, jotka eivät totisesti ratkea omaan napaan tuijottelulla. Päinvastoin silloin sulkee tahallaan mielestään yhteiset asiat, joihin voisi halutessaan vaikuttaa. Maailmassa on paljon vääryyttä ja epätasa-arvoa, mutta läheskään kaikki ei näy eikä heijastu meille Suomeen. Ei oma lintukotomme Suomikaan täydellinen maa ole.

AMMATTIYHDISTYSLIIKE ON HYVÄ ESIMERKKI YHTEISEN EDUN PUOLESTA TOIMIMISESTA

On siis kaivettava hieman pintaa syvemmältä ja avattava silmiä laajemmalle nähdäkseen koko kuvan. Globaalissa maailmassa pelkästään oman edun tavoittelu ei pitkälle kanna. Ammattiyhdistysliike on hyvä esimerkki yhteisen edun puolesta toimimisesta, vaikka työ voikin välillä näyttää saavutetun edun puolustamiselta. Asiaa pitää tarkastella hieman laajemmin ja kurkata myös historiaan.

Monet meidän nykyisin itsestään selvänä pitämämme asiat ovat ammattiyhdistysliikkeen aikaansaannoksia tai ainakin edesauttamia.

Monet meidän nykyisin itsestään selvänä pitämämme asiat ovat ammattiyhdistysliikkeen aikaansaannoksia tai ainakin edesauttamia. Yhteisen edun ajaminen ja yhteistyön tekeminen ovat johtaneet moneen hyvään kehitykseen Suomessa. Muun muassa eläkejärjestelmä, joka takaa jokaiselle ihmiselle toimeentulon työuran jälkeen, on ammattiyhdistysliikkeen aikaansaannos. Erittäin tärkeä yhteiskunnallinen tavoite on myös tahto saada tasa-arvoinen asema eri palkansaajaryhmien ja sukupuolten välille. Voi myös olla, että meillä ei olisi viisipäiväistä työviikkoa ja oikeutta riittävään vapaa-aikaan ilman ammattiyhdistysliikkeen tekemää työtä.

Välillä uudistusten tekeminen ammattiyhdistysliikkeessä on hankalaa ja voi tuntua kipeältäkin, mutta pohjimmiltaan kyse on yksinkertaisesti halusta kehittää yhteiskuntaa ja estää ihmisten kannalta huono kehitys.

HYVÄ SUOMI EI OLE PAREMPI MAAILMA

Globaalissa viitekehyksessä meillä on valtavasti Suomea enemmän ongelmia. Työntekijöiden oikeuksia poljetaan tai pahimmassa tapauksessa ei edes ole, mitä polkea. Naisilla ei ole tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa saati työmarkkinoilla ja heitä kohdellaan monessa maassa kaltoin. Kansainvälinen palkansaajakeskusjärjestöjen kattojärjestö ITUC on tehnyt mielenkiintoista tutkimusta, jonka tulokset ovat hälyttäviä. ITUC:n 161 jäsenmaasta vain 18 maata sai hyvän arvosanan työntekijöiden oikeuksien olemassaolosta ja niiden noudattamisesta. Lista maista, joissa työntekijöiden oikeudet on unohdettu ja työnantaja sanelee yksipuolisesti tahdin, on aivan liian pitkä.

Jokainen voi valita, ajaako vain omaa etuaan vai myös yhteistä etua. Useinkaan nämä eivät edes ole ristiriidassa vaan kulkevat samaan suuntaan.

Jokaisella ihmisellä ja kaikilla työntekijöillä on oltava riittävät oikeudet puolustaa itseään. Meillä kaikilla tulisi olla halu muuttaa tätä heikkoa tilannetta ja parantaa sillä tavoin koko maailmaa. Sitä työtä kansainvälinen ammattiyhdistysliike tekee. Ja se, jos mikä, on yhteisen edun puolesta tehtyä työtä. Valitettavasti Suomessakin näkyy heikkoon suuntaan viittaavaa kehitystä. Yhteisten asioiden hoitaminen ei kiinnosta nuorisoa laajalti ja aikaa yleishyödylliselle järjestötoiminnalle tuntuu olevan vaikea löytää. Myöskään ammattiyhdistysliikkeeseen ei kuuluta vaan haetaan mieluummin se oma turva vaikkapa yksityisestä työttömyyskassasta.

Kehitys on erittäin huolestuttava, koska sillä tulee väistämättä olemaan vaikutuksensa ammattiyhdistysliikkeen kykyyn puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja ajaa yhteistä etua. Yksityinen työttömyyskassa ei tee yhteiskunnan kehittämiseksi yhtään mitään. Se ei tarjoa yksilölle ansioturvaa enempää. Tästä syystä on erittäin tärkeää ja yhteisvastuullista ottaa osaa yhteiskunnan kehittämiseen ammattiyhdistysliikkeen kautta vähintäänkin kuulumalla siihen. Samalla saa ansioturvan sekä paljon muuta turvaa ja neuvoa, joita yksityiset työttömyyskassat eivät tarjoa. – Kannattaa tässäkin asiassa raapaista hieman pintaa syvemmälle ja nähdä se iso kuva.

Järjestäytymiseen liittyvä ongelma on globaali. Koko maailman työntekijöistä vain noin seitsemän prosenttia on järjestäytynyt. Suomessa sama luku on noin 70 prosenttia, mutta suunta on laskeva. Maailmalla ongelma ei ole vain siinä, että ei haluta järjestäytyä. Joissain maissa ei työntekijöillä ole lainkaan oikeutta järjestäytyä. On myös paljon maita, missä osa työntekijäryhmistä on jätetty kokonaan järjestäytymisoikeuden ulkopuolelle. Yhdistymisvapautta ja samalla järjestäytymisvapautta rikotaan tälläkin hetkellä räikeästi monessa maassa. Joissain maissa on näennäinen oikeus ja toisissa ei edes sitä. Kaikilla ei siis ole edes niitä perusoikeuksia, joihin me Suomessa pidämme itsestään selvyytenä. Kaikilla pitäisi ehdottomasti olla.

Työtä riittää.

JOKAINEN VOI VALITA

Jokainen voi valita, ajaako vain omaa etuaan vai myös yhteistä etua. Useinkaan nämä eivät edes ole ristiriidassa vaan kulkevat samaan suuntaan. Jokaisen tulisi valita tie, joka kulkee yhteisen edun hyväksi. Hyvä tapa on esimerkiksi kuulua ammattiyhdistysliikkeeseen, joka hoitaa kotimaassa ja maailmalla meille kaikille tärkeitä työelämän asioita.

Globaalissa viitekehyksessä meillä on valtavasti Suomea enemmän ongelmia.

Erittäin kannatettavaa on myös lähteä aktiivisesti mukaan yleishyödylliseen järjestötoimintaan. Myös sitä kautta voi vaikuttaa ja aidosti auttaa. On hyvä muistaa, että oman edun puolesta taistelu ei auta heitä, joilla on aidosti hätä ja joilla ei ole niitä perusoikeuksia, jotka sinulle ja minulle ovat täysin itsestään selviä. Aina voi valita, mihin leiriin kuuluu. Itse päätän olla ja pysyä yhteisen edun puolella.

Kirjoittaja on STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja vuonna 2014.
Kirjoitus on julkaistu STTK:n elokuussa 2014 ilmestyneessä pamflettikirjassa Historiallisen turmeltunut nuoriso? Pamflettia voi tilata osoitteesta: sttk@sttk.fi