Mureneeko yhteiskunta, jos nuori ei äänestä?


Ulla Hyvönen, STTK

Nuorten yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Ajallemme on tunnusomaista etsiä jatkuvasti syitä nuorten äänestämättä jättämiseen, politiikan pelkoon ja järjestöaktivismin puutteeseen. Syiksi tarjoillaan laiskuutta, kiinnostuksen puutetta, haluttomuutta vaikuttaa, asenneongelmia ja jopa anarkismia. Vastaukseksi saamme kuitenkin hyvin vähän ”pullamössösukupolvea” käyttökelpoisempaa analyysia. Emme laajemmin pohdi, onko oikeasti kyse nuorten passiivisuudesta vai vanhempien polvien kyvyttömyydestä ymmärtää muutosta nuorten tavoissa vaikuttaa yhteiskunnallisessa mielessä.

Nuorten äänestysaktiivisuudesta on vain vähän tutkimuksia, mutta sähköisestä äänioikeusrekisteristä on saatavilla tietoa ikäryhmittäin toteutuneesta äänestyskäyttäytymisestä. Esimerkiksi vuoden 2012 kuntavaaleissa vain 33 prosenttia alle 30-vuotiaista käytti äänioikeuttaan. Nuoret eivät siis äänestä likimainkaan niin suurin joukoin kunnallisissa, valtakunnallisissa saati EU-vaaleissa kuin esimerkiksi eläkeläiset.

Nuorten kohdalla on pohdittava kahta kysymystä: onko äänestäminen ylipäätään mielekäs tapa mitata aktiivisuutta nykyaikana ja onko nuorilla ylipäätään halua vaikuttaa yhteiskunnassa? Ja jos on, mitä reittiä nuoret sitten vaikuttavat?

Nuorisobarometri 2013 nosti esiin mielenkiintoisen ja oman kokemukseni pohjalta merkittävimmän äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavan ilmiön nuorista ja yhteiskunnan jäsenyydestä. Nuoret kokevat voivansa olla yhteiskunnan jäseniä ilman, että rakenteisiin ja niiden pystyssä pysymiseen tarvitsisi itse aktiivisesti vaikuttaa. Luottamus järjestelmän pysyvyyteen on siis kova. Tismalleen saman ongelman kanssa vielä konkreettisemmin taistelee suomalaisen yhteiskunnan merkittävä vaikuttaja ammattiyhdistysliike järjestäytymisasteen hiljalleen laskiessa.

Nuoret ovat aktiivisia omassa elämässään ja yhteiskunnassakin ja tuntevat pääosin nykyiset käytössä olevat vaikuttamiskanavat. Käsityksemme vaikuttamisesta voi kuitenkin olla erilainen: oma ikäpolvenikin (32 v.) vaikuttaa pääsääntöisesti äänestämällä, kuulu järjestöihin ja puolueisiin sekä osallistuu esimerkiksi vaalityöhön ja toimii ammattiliitossa. Paksumpaa viivaa on turha yrittää piirtää meidän ja nuoremman ikäpolven väliin, sillä meitä erottavaksi tekijäksi löytyy vain prosentteja sekä äänestysaktiivisuudessa että järjestäytymisessä liittoihin. Mutta mitä ylemmäs ikähaitarilla kiivetään, sitä suuremmaksi erot kasvavat – molemmissa. Murros vaikuttamiskulttuurissa ei ole tapahtunut hitaasti, mutta silti huomaamattamme.

Nuoret vaikuttavat omalla käyttäytymisellään

Se, mikä meitä erottaa jo seuraavasta täysi-ikäisestä sukupolvesta, on ajatus vaikuttamisesta yhteiskuntaan ja koko maailmaan oman toiminnan, omien valintojen kautta. Vanhakantaisen uurnilla käynnin sijaan nuoret vaikuttavat omalla käyttäytymisellään. Sosiaalisen median valta nousee sukupolvi sukupolvelta ja asioiden, ihmisten ja ajatusmaailmoiden jakaminen ja tukeminen – vaikuttaminen – sosiaalisessa mediassa voimistuu. Miten peukutukset, bloggailut, twiitit ja jakamiset tulevat näkymään arjessamme ei ole ehkä niin virtaviivaista ja selkeää kuin numero äänestyslapussa, mutta varmasti merkityksellisempää mielipidevaikuttamista yhteiskunnassa.

Jokainen meistä vaikuttaa tietämättä tai tietoisesti ympäröivään yhteiskuntaan omilla valinnoillaan. Alle kolmekymppisten kohdalla puhumme sukupolvesta, joka on valmiimpi ja halukkaampi muuttamaan omia elintapojaan radikaalistikin sopeutuakseen maapallon muutoksiin ja mikä merkittävintä, vaikuttaakseen niihin positiivisella ja kestävällä tavalla. Nuori siis äänestää kuuluvasti jaloillaan ja käyttää todellista valtaa kulutustottumuksiensa kautta. Erilaisiin boikotteihin sekä maksu- tai ostolakkoihin osallistuminen näyttääkin lisänneen melko tasaisesti suosiotaan koko 2000-luvun.

Nuoret hakevat myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sosiaalisen median tuotteista kuten Ravintola- ja Siivouspäivistä ja paikkakunta- tai kaupunginosayhteisöistä. He toimivat seuroissa, yhdistyksissä ja verkostoissa, ovat kannatusjäseniä ja osallistuvat aktiivisesti erilaisiin yhden asian tai ihmisen puolesta kantaa ottaviin marsseihin, tapahtumiin ja tempauksiin. Nuorten vaikuttaminen on toimintaa ja osallistumista heille sopivalla tavalla, sopivassa hetkessä.

Vaikka joskus itsestänikin vaikuttaa siltä, että nuoret tarkkailevat poliittisia vaikuttajia ja yhteiskuntaa ulkopuolisina toimijoina, on hyvä muistaa, että nuoretkin osallistuvat puhtaaseen poliittiseen vaikuttamiseen omalla tavallaan. Massojen aika on ohi, ja nuoret hakevat itselleen merkitykselliset asiat ja kanavat, joiden kautta niihin vaikuttaa.

Osallistuminen yhteiskunnassa tarvitsee siis uusia moninaisia muotoja. Hyvä esimerkki tästä on kansalaisaloite, joka on aktiivisesti käytetty oikeus alle 30-vuotiaiden joukossa ja noussut tärkeäksi vaikuttamiskanavaksi politiikan puolella. Sen sijaan, että pidämme kynsin hampain kiinni omasta maailmastamme ja odotamme nuorten mukautuvan yhteiskuntaamme, meidän pitäisi pohtia, pitäisikö yhteiskunnan mukautua uuden sukupolven näköiseksi.

Niin se on tehnyt tähänkin saakka. Vieläpä murentumatta.

Ulla Hyvönen

Kirjoittaja on STTK:n opiskelija- ja nuorisopoliittinen asiantuntija.

Kirjoitus on julkaistu STTK:n elokuussa 2014 ilmestyneessä pamflettikirjassa Historiallisen turmeltunut nuoriso? Pamflettia voi tilata osoitteesta: sttk@sttk.fi