Ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli retuperälle


Ammatillinen koulutus

Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia uudistanut työryhmä on odotetusti epäonnistunut. Työryhmän tehtävänä oli rakentaa selkeä ja yhtenäinen rahoitusmalli, mutta siinä emme onnistuneet. Uuden rahoitusmallin kannustevaikutukset ovat myös epäselvät.

Ammatillinen koulutus jakaantuu peruskoulutukseen ja aikuisten lisäkoulutukseen, joita kumpaakin järjestetään oppilaitoksissa ja oppisopimuksella. Kun ammatillinen koulutus on monimutkainen ellei peräti sekava, on rahoitusmallista hankala tehdä yksinkertaista.

Maan hallitus teki marraskuussa 2013 rakennepoliittisen päätöksen, mikä leikkaa 260 miljoonaa euroa toisen asteen koulutuksesta. Samalla päätettiin supistaa koulutuksen järjestäjäverkkoa. Keväällä OKM esitti jo ammatillisen järjestäjäverkon puolittamista, mitä tavoitetta on sittemmin lievennetty.  Työryhmämme siis rakensi kannustavaa rahoitusmallia jakamaan huomattavasti pienempää rahaa oppilaitoksille, joita emme vielä tiedä. Näillä eväillä ei menestystä voinut odottaakaan. Rakennepolitiikan kukkasen sijasta kasvoi rikkaruoho.

Työtä häiritsi pyrkimys kutistaa ammatillinen aikuiskoulutus osaksi peruskoulutusta. Tämä on mielestäni väärä ratkaisu. Aikuiskoulutuksen on oltava selkeästi esillä ja tunnistettavissa, muuten se uhkaa kutistua vain työvoimapoliittiseksi koulutukseksi. STTK:n jäsenliitot ja jäsenemme tarvitsevat laadukasta ammatilliseen tutkintoon johtavaa aikuiskoulutusta. Tämä tarve lisääntyy kaiken ennakointitiedon mukaan, kun ammatti- ja elinkeinorakenteiden muutos kiihtyy.

Kiistaa käytiin lopulta järjestämisluvista, jotka antavat oikeuden tarjota valtion rahoittamaa tutkintoon johtamaa koulutusta. Näillä luvilla rajataan mukana olevat oppilaitokset ja määritetään niiden tehtävät. Ammatillisen peruskoulutuksen tarvetta voidaan ennakoida väestökehityksen mukaan, mutta aikuisten koulutustarpeet elävät elinkeinoelämän muutosten mukaan. Oppisopimus puolestaan elää suoraan työpaikkojen henkilöstötarpeiden mukaan. Aikuiskoulutuksen menestyksen avain on joustavuus ja kyky reagoida nopeasti.

Tutkintoja ei vain suorituksia

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on tutkinnon suorittaminen. Tämä koskee niin peruskoulun päättäviä nuoria kuin ammattia vaihtavia aikuisia. Lisäkoulutus tähtää työssä tarvittavan osaamiseen ja sen parantamiseen.

Nykyisin rahoitus perustuu lähinnä oppilaitoksen opiskelijamääriin. Ammatillisessa Peruskoulutuksessa on ollut kolmen prosentin suuruinen tuloksellisuusrahoitus, joka on mitannut mm. Työllistymistä. Tämä malli ei ole riittävästi kannustanut oppilaitoksia vähentämään keskeyttämistä.

Työryhmä esittää, että peruskoulutuksen rahoituksesta 49 prosenttia ja lisäkoulutuksessa 35 prosenttia perustuisi opiskelijamääriin. Loput tulee opintosuorituksista ja vaikuttavuudesta. Linjaus on oikea, mutta tutkintojen suorittaminen on vaarassa jäädä taka-alalle ilman selkeitä esityksiä. Nyt valtaosa suoritusrahoituksesta on tulossa tutkinnon osista eli opintojen etenemisestä.

Opetusministeriö on havainnut, että vuodesta 1985 lähtien ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa on ollut 20-24 -vuotiaista viidennes nuorista. Toisen asteen koulutus on määrällisesti laajennettu ja sisällöllisesti kehitetty, mutta tuloksia ei ole näkynyt. Tämän vuoksi perustutkinnon suorittaminen on tärkeää.

Kelluva rahoitus

Kannustavuuden sivutuotteena syntyy kelluva rahoitus, koska tutkinnon osien ja tutkintojen hinta riippuu suoritusten määrästä. Mitä vähemmän suorituksia on, sen enemmän yhdestä suorituksesta saa rahaa. Tämä johtuu hyväksyttävästä tarpeesta valvoa ettei valtion talousarvio ylity. Todennäköinen seuraus on opintosuoritusten tehtailu, jotta oppilaitokset säilyttävät suhteellisen asemansa kilpailussa.

Riina Nousiainen, STTK