Teija Tiilikainen varoittaa euromaiden eriytymisestä


Teija Tiilikainen varoittaa euromaiden eriytymisestä

Euroopan talouskriisi on johtanut siihen, että euromaat pitävät tiiviisti yhtä, mutta muut jäsenmaat ovat jääneet ulkokehälle.

Suomen täytyy pitää huolta yhteisen EU:n kehittämisestä. Olemme Euroopan raunalla ja Pohjoismaista ainoana eurossa, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen huomauttaa.
– Ilman yhteistyötä Tanskan ja Ruotsin kanssa olemme vielä enemmän yksin. Siksikin meidän pitää pyrkiä kehittämään koko unionia.

Euroopan parlamentin viisivuotiskautta ovat värittäneet talousongelmat. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen arvioi, että seuraavalla kaudella päästään jälleen kiinni muihinkin asioihin, kuten demokratian lisäämiseen ja EU-kansalaisuuden rakentamiseen.
Sosiaalista Eurooppaa ei ole kokonaan pyyhkäisty pois agendalta. Komission esitys EMU:n sosiaalisista indikaattoreista on jäänyt kaiken talousuutisoinnin varjoon, Tiilikainen kertoo.

Euromaiden kehitystä halutaan seurata myös sosiaalisilla mittareilla.
– Euroopan neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy painotti EMU-kriteereistä puhuessaan, että EMU:n kehittämisessä ei ole kyse vain rahasta.

Periaatekeskustelua tarvittiin

Raha ja talous ovat puhuttaneet Euroopan unionia ja sen jäsenmaita pitkään ja perusteellisesti. Tiilikaisen mukaan se on ollut tervehdyttävää.
– Jäsenmaat ovat joutuneet pohtimaan millaisesta unionista on oikein kyse ja missä ovat keskinäisen yhteisvastuun rajat, Tiilikainen sanoo.

– Maastrichtin sopimuksen jälkeen näin periaatteellista keskustelua ei ole käyty.
Ilman jämäkkää yhteistä johtamista jäsenvaltioiden talouden lähtivät eriytymään liiaksi.
– Kriisi johti siihen, että EU:n piti vähän ravistella itseään ja katsoa, mitä on jäänyt tekemättä, Tiilikainen toteaa.
– Aiemmin luotettiin kunkin jäsenvaltion kykyyn hoitaa omaa talouttaan. Kun talouskehitys alkoi eriytyä, huomattiin, että menestyvienkin jäsenmaiden etu on pitää huolta EU:n yhteisestä talouskehityksestä.

Jo liittymissopimuksessa jäsenvaltiolta vaaditaan tiettyä talouskuria, mutta sen valvominen on jäänyt hoitamatta. Huoli velkaantumisesta ja julkisten talouksien alijäämästä nousi vasta, kun hyvä talouskehitys taittui. Jäsenvaltioiden budjettivalmistelun valvonta, tukipaketit ja niiden tiukat ehdot ovat uusia keinoja pitää yhteinen EU ruodussa.
Tiilikainen tähdentää, että EU:n perusperiaatteita ei ole muutettu. Kukin jäsenmaa vastaa edelleen omasta taloudestaan, mutta muut jäsenmaan voivat auttaa hädän tullen.

Euroryhmä nappasi valtaa

Yhteisiä ponnistuksia Euroopan talouden kohentamiseksi oli tehty jo aiemmin, muun muassa Lissabonin strategia ja Eurooppa 2020 -kilpailukykyohjelma.
– Ongelma oli, että tavoitteet jäivät ylätasolle. Jäsenmaissa hallitukset ajattelevat omaa vaalimenestystään. On helpompi jättää tekemättä jotain EU-tasolla sovittua, jollei ole pakko, Tiilikainen hymähtää.

Nyt jäsenmaita pystytään ajamaan yhteiseen talouskuriin rangaistusten uhalla.
– Kun Ranska  ja Saksa olivat vaikeuksissa 2005-2006, ne pystyivät junailemaan niin, ettei niille koitunut rangaistuksia. Nyt rikkomuksista rangaistaan, ja rangaistuksista päästään päättämään aiempaa helpommin.

Komission valta on kasvanut sen valvontaroolin myötä ja Euroopan Keskuspankin valta on lisääntynyt.
– Vallan luovuttaminen ei ole helppoa, vaikka Emussa jo sovittiin tietyistä pelisäännöistä.
Samanaikaisesti unionin sisään on syntynyt uusi valtakeskittymä, euromaat. Yhteisvaluutan maat ovat lisänneet yhteistyötä tiukemman valvonnankin takia.
– Talouskriisiin asti pyrittiin tiukasti valvomaan, etteivät euromaat eriytyisi omaksi ryhmäkseen. Nyt niillä on oma päätöksentekojärjestelmänsä ja omat huippukokouksensa.

Tiilikaisen mukaan tässä on riskinsä, jos EU halutaan pitää koossa.
– Paraikaa euromaat rakentavat pankkiunionia ja vakausmekanismi on jo pystyssä. Velvoitteet eriytyvät. Syntyy euromaiden unioni Euroopan unionin sisään.
Onko se Suomen etu?
– On ja ei. Olemme riippuvaisia yhteisvaluutasta ja sen poliittisesta hallinnoinnista, Tiilikainen vastaa ja jatkaa:
– Toisaalta Suomen linja on, ettei tule liian vahvaa jakolinjaa. Meille tärkeät Ruotsi ja Tanska eivät ole yhteisvaluutassa. Suomen intressi on vaalia koko unionin yhtenäisyyttä, ettei sisäisiä intressiklikkejä synny.

Turvallisuuspolitiikka otetaan tosissaan

Unionin yhtenäisyys on Tiilikaisen mukaan tarpeen siksikin, että ulkopoliittiset uhat ovat kasvaneet. Ukrainan kriisiä edelsivät Pohjois-Afrikan kansannousut ja Syyrian kriisi.
– Suomelle unionin kansainvälinen toimintakyky on ensisijaisen tärkeää.
Yhteinen turvallisuuspolitiikka ja sen mahdollinen sisältö ovat nousseet uudella tavalla EU:n keskusteluun.

Tiilikainen huomauttaa tilanteen muuttuneen, koska turvallisuusuhat ovat kasvaneet nimenomaan EU:n rajoilla. Lisäksi Ukraina on ollut mukana EU:n kumppanuusohjelmassa.
– Tällä kertaa kaikki ovat yhtä mieltä, että EU tarvitsee yhteisen turvallisuuspolitiikan. Unioni on heikko ja haavoittuva, jos se ei pysy yhtenäisenä.
Suhde Venäjään on ollut vaikea. Jäsenmaihin kuuluu entisiä neuvostotasavaltoja, entisiä Varsovan liiton maita ja Venäjän historiallisia kumppanimaita.
– Itä-Euroopan maat suhtautuvat kriittisesti Venäjään. Saksa ja Suomi ovat sovittelevia ja riippuvaisia Venäjän energiasta. Nyt tilanne on muuttunut ja kaikki haluavat yhteistä politiikkaa, Tiilikainen huomauttaa.

– Kun joskus jälkeenpäin katsotaan Euroopan unionin kehitystä 2010-luvulla, en hämmästyisi, että tämä kokemus lisää EU:n yhtenäisyyttä ja opettaa jäsenvaltioita kompromisseihin yhteisen edun vuoksi.

Käsi sydämellä Teija Tiilikainen

Rakkain paikka Euroopassa?

– Eurooppalaisista suurkaupungeista Madrid on lähellä sydäntäni. Se on samanaikaisesti tyylikäs ja lämmin. Eurooppalaisesta maaseudusta Etelä-Saksa, esimerkiksi Heidelberg tai Tübingen, jossa olen ollut vaihto-opettajana.

Mikä on parasta Euroopan unionissa?

– Asennekasvatus. Nuoret sukupolvet oppivat ajattelemaan unionia yhteisenä alueena. Ei niin, että “me ja muut”. Minäkin olen kasvanut aikana, jolloin “ne vieraat” olivat vähän pelottavia. En silti toivo, että asenneraja siirtyisi EU:n ulkorajoille.

Mikä on pahinta?

– Pahinta on, että muu integraatio on edennyt, mutta demokratiakehitys on jäänyt vähemmälle. Siksi kansalaiset haluavat, että EU on etäinen ja vieras. Kansalaisten osallisuustunne on heikko. Ajatellaan, että EU:sta tulee kaikenlaista, aivan kuin se ei olisi meidän vastuullamme ja vaikutuspiirissämme. Jokaisen tulisi voida tuntea, että hän on edustettuna unionissa kansalaisyhteiskunnan, puolueiden tai poliittisten liikkeiden kautta.

Millaiseksi Suomi olisi kehittynyt EU:n ulkopuolella?

– Suomi kokisi itsensä entistä pienemmäksi ja perifeerisemmäksi. Meillä ajatellaan, että olemme pieni pohjoinen maa. Tuo asenne tulee haastetuksi, kun olemme osa unionia. Puhumme jo aika taitavasti eteläisestä Euroopasta yhtenäisenä naapurustona. Kun Ruotsikin on unionissa, olisimme ilman unionia kaukana valtakeskuksista ja aina yksin.

Veikkauksesi EU-vaalien äänestysprosentiksi?

– Veikkaan, että näissä vaaleissa äänestysprosentit nousevat aika reippaasti sekä Suomessa että muualla EU:ssa. EU-tasolla päästään 50 prosenttiin. Suomen äänestysaktiivisuuden suhteen olen aika toiveikas… Veikkaan samaa, noin 50 prosenttia eli 10 prosenttiyksikköä viimekertaista korkeampaa aktiivisuutta.