Suomi on Euroopan unionin kylmin maa


Suomessa kulutetusta energiasta puolet ostetaan Venäjältä. Energian omavaraisuutemme on 35 prosenttia ja ilmeisesti täydelliseen omavaraisuuteen ei ainakaan taloudelliselta kannalta ole järkeä edes pyrkiä.

Ukrainan tapahtumat ja joko todellinen tai mielissä kummitteleva uhka siitä, että energiatuotantoa, sen jakelua, myymistä tai hintaa käytetään poliittisena aseena toista kansakuntaa vastaan, pakottaa miettimään oman maan energiaturvallisuutta ja riippuvuutta. Riippuvuus tuontienergiasta on turvallisuuspoliittinen ja talouspoliittinen haaste.

Suomi on Euroopan unionin kylmin maa. Lämmitystarve meillä on suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Lisäksi teollisuutemme on energiaintensiivistä eli tarvitsee tuotantoonsa runsaasti energiaa. Vaikka olemme siirtymässä teollisen tuotannon valtakaudesta palveluvaltaisempaan talouteen, perustuu tuleva palveluteollisuus myös yhä enemmän energiaa runsaasti käyttävään tuotantoon.

Korkeaan elintasoon liittyy runsas energian kulutus

Elintasomme on korkea. Korkeaan elintasoon liittyy taloudellisen hyvinvoinnin myötä runsas energian kulutus. Suomalainen onkin eniten sähköä kuluttava kansalainen EU:ssa.

Suomessa tuotetusta sähköstä kolmannes tuotetaan tällä hetkellä ydinvoimalla, noin viidennes vesivoimalla, noin kuudennes kivihiilellä, yksi kymmenesosa maakaasulla ja tuulivoimalla yksi sadasosa. Uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuuli-, aurinko- ja vesivoimalla tuotetaan vain 8,5 prosenttia koko maailman sähköstä.

Energiapoitiikan suuret haasteet ovat ilmastonmuutos, energian hinta ja energiaomavaraisuus ja energiaturvallisuus.

Yli 80 prosenttia kansalaisista toivoo, että aurinkoenergian ja tuulivoiman tuotantoa lisätään. Tuulimylly ja aurinkopaneeli tuottavat sähköä sään, eivät tarpeen mukaan. Tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa ei saa juuri silloin kun energiaa eniten tarvittaisiin, tuulettomalla pakkassäällä.

Ilmasto lämpenee. Syynä ovat fossiilisten polttoaineiden kasvihuonepäästöt. Vaikka täällä pohjoisessa voidaan leikitellä ajatuksella välimerellisestä lomailmastosta tai viininviljelyn aloittamisesta, on ilmaston lämpeneminen vakava asia. Menestyvien viiniköynnöksen lisäksi saisimme maahamme uusia paksusti voivia tuholaisia ja aavikoituvaan Afrikkaan nälkää ja pakolaisia. Jotta onnistumme taklaamaan ilmastonmuutoksen, on kasvihuonepäästöjä vähennettävä murto-osaan nykyisestä.

Noin 70 prosenttia kansalaisista toivoo, että kivihiilen ja öljyn käyttöä energian tuotantoon vähennetään. Kun Saksa päätti luopua ydinvoiman käytöstä, se alkoi palata takaisin kivihiilen käyttöön. Toki Saksassa panostetaan nyt voimakkaasti myös tuulivoimaan. Lasku tulee kuitenkin saksalaisille jo nyt kalliina sähkönä tuulivoiman vuoksi ja koko maailmalle hiilidioksidipäästöjen lisääntymisenä kivihiilen vuoksi.

Energia ja sen käyttö on osa jokaisen, erityisesti Euroopan Unionin kylmimmän maan asukkaan arkipäivää. Kuitenkin energian tuotannon, tuotantotapojen tehokkuuden ja vaikutusten ja koko energiapolitiikan osaaminen ja valta on hyvin harvoissa käsissä. Tätä harvainvaltaa ylläpitävät vaikeat käsitteet, keskustelu mediassakin vain ammattisanastolla ja ylätasolla ja yleinen liiallinen luottamus asiantuntijavaltaan.

Meidän jokaisen pitäisi saada tietää, mitä tarkoittaa päästökauppa tai säätövoima, mitä vaikutuksia kasvihuonepäästöillä on ilmaston lämpenemiseen ja mitä vaikutuksia on ilmaston lämpenemisellä tai miksi tuulivoima tai aurinko ei ratkaise pohjoisen eikä edes eteläisen Euroopan energiantarvetta.

Hyvinvointi perustuu työhön. Siihen, että työtä on ja sitä tehdään. Kohtuuhintaisen energian turvattu saatavuus on edellytys työpaikoille ja siis myös hyvinvoinnille. Siksi jokaisella pitää olla mahdollisuus vaikuttaa energiapolitiikkaan. Demokratiassa se on mahdollista, kunhan annetaan tietoa vaihtoehdoista ja niiden seurauksista.

***

Uutta työtä energiasta?