Ammatillinen koulutus tarvitsee riittävät voimavarat – riskinä koulutuksen laadun heikkeneminen


Ammatillinen koulutus

Ammatillisesta koulutukseen ja lukioon kohdistuu tällä vaalikaudella arviolta 350 miljoonan euron säästöt. Samanaikaisesti tehtäviä lisätään, kun oppivelvollisuusikä nousee ja toinen aste vastaa myös nuorisotakuun toteutuksesta.  STTK:n koulutuspoliittisen asiantuntijan Petri Lempisen mukaan  säästöt edellyttävät suuria rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia oppilaitoksissa.

– Voidaan kysyä, miten mielekäs toimintatapa rahoituksen raju supistaminen ja samanaikainen tehtävien lisääminen on. Riskinä on, että koulutuksen laatu heikkenee tai resurssien hupenemista paikataan kevyellä projektirahoituksella.

– Jokaisella nuorella on oltava tosiasiallinen mahdollisuus suorittaa peruskoulun jälkeen ammatillinen tutkinto tai lukio. Koulutuksen on myös oltava niin laadukasta, että se johtaa työllistymiseen opintojen jälkeen. Nykyisin viidesosa nuorista jää vaille tutkintoa, vaikka he kokeilevat opintoja jossain vaiheessa. Vaille tutkintoa tai ammattitaitoja jäänyt työvoima on työmarkkinoilla kaikkein heikoimmassa asemassa, Lempinen painottaa.

Nuorten oppimistulokset ovat heikentyneet PISA ja PIAAC-tutkimusten mukaan.

– Suomen koulutusjärjestelmä lienee maailman paras, mutta huonompi kuin olemme kuvitelleet. Toisen asteen koulutus voi paikata osaamisen puutteita, jos opetukseen on riittävät voimavarat, Lempinen korostaa.

Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä uudistuu

Valmisteilla on uusi ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä sekä koulutuksen järjestäjäverkon karsiminen. Kun pienempi rahasumma jaetaan harvemmille koulutuksen järjestäjille, menettää moni oppilaitos toimintaedellytyksensä. Myös maan sisäinen muuttoliike sekä maahanmuutto muuttavat koulutuksen alueellista kysyntää.

– Koulutuksen voimavarojen supistuessa tarvitaan vahvoja oppilaitoksia, jotka kykenevät tarjoamaan monipuolisia opiskelumahdollisuuksia sekä nuorille että aikuisille. Työmarkkinat ovat erilaiset maan eri osissa, joten myös oppilaitokset voivat olla erilaisia. Olennaista on niiden kyky uudistaa opetusta kysyntää vastaavaksi, käyttää uutta teknologiaa sekä tehdä yhteistyötä alueen työpaikkojen kanssa.

– Tasa-arvoinen koulutuksen saavutettavuus maan eri osissa on tulevaisuudessa yhä kyseenalaisempi. Kaikkialla Suomessa ei ole toimivaa joukkoliikennettä eikä kaikista 16–17-vuotiaista ole asumaan oppilaitoksen asuntoloissa.

Lempinen näkee uudessa erityisesti ammatillisen koulutuksen tuloksia mittaavassa rahoitusjärjestelmässä  suuren potentiaalin.

– Jatkossa yli puolet rahoituksesta on sidoksissa tutkinnon suorittamiseen sekä työelämään tai jatko-opintoihin siirtymiseen. Nykyisin niiden osuus on vain 3 prosenttia.  Tulosrahoitus pakottaa jäljelle jäävät oppilaitokset huolehtimaan paremmin opiskelijoista. Tämä koskee myös korkeakouluja, joiden rahoitus perustuu yhä enemmän opintojen etenemiseen. Julkisen rahoituksen vähentyessä on jokaiselle eurolle saatava parempi vastine. Uudistus on todella tervetullut, Lempinen kiittelee.


Ammatillinen koulutus numeroina (vuonna 2012):

  • ammatillisessa peruskoulutuksessa oli 2012 noin 180 000 opiskelijaa
  • aikuiskoulutuksessa oli noin 60 000 opiskelijaa
  • tutkintoja suoritettiin 64 000
  • yhteiskunta rahoitti ammatillista koulutusta noin 2 miljardilla eurolla
  • ammatillisen koulutuksen järjestäjiä on noin 130