STTK:n tavoitteet eläkeuudistukseen


Työeläkejärjestelmä

Suomalainen työeläkejärjestelmä on kansainvälisissä vertailussa todettu perusteiltaan vahvaksi, eikä suurille suunnanmuutoksille ole tarvetta.

Työurat eivät pitene eläkepolitiikalla. Uudistuksen tulee sisältää työn tarjontaan ja työelämän käytäntöihin liittyviä konkreettisia toimia, jotka edistävät työssä jaksamista. Työaikojen on joustettava, ikääntyneet on pidettävä työelämässä, työllisyysaste on saatava nousuun ja työkyvyttömyyseläkkeitä on pystyttävä vähentämään.

STTK korostaa, että työeläkeuudistuksen on oltava kestävä tulevien sukupolvien kannalta. Uudistuksen jälkeen työeläkkeiden rahoituksen on oltava tasapainossa, järjestelmän on tuettava työurien pidentymistä ja työeläkkeiden tason on oltava vanhuuden toimeentulon kannalta riittävä myös tulevaisuudessa.

Rahoitus varmistettava pitkällä aikavälillä

STTK pitää tärkeänä, että työeläkemaksut nostetaan mahdollisimman pian tasolle, joka on pitkällä aikavälillä riittävä myös nuorten eläketurvan rahoituksen ja tason näkökulmasta. Samalla tulee sopia sitovasta maksuohjelmasta.

Päätökset työeläkevarojen sijoitustoiminnan riskitasosta, vanhuuseläkerahoituksen vahvistamisesta sekä EMU-puskureista tehdään neuvottelujen yhteydessä. Päätösten on tuettava työeläkkeiden pitkän aikavälin rahoitusta ja eläke-etuuksien turvaamista tulevaisuudessa.

Työeläkemaksujen on oltava rakenteeltaan sellaiset, että ne kannustavat työnantajia työelämän kehittämiseen ja työkyvyttömyyden ehkäisyyn.

Riittävä eläketurva kaikille

STTK:n mielestä työeläkemaksun vähentämistä eläkepalkasta tulee vähentää tai siitä on luovuttava kokonaan, jotta järjestelmä yksinkertaistuu ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus tuotto-odotuksissa vahvistuu.

Työeläkkeiden karttumiin on tehtävä uudelleenkohdennuksia, joiden tavoitteena on riittävän eläketurvan saavuttaminen. Karttumien on jatkossakin oltava työurien pidentämistä kannustavat, mutta rinnalle tarvitaan muita kannusteita: osaaminen, työkyky ja työssä jaksamista ja jatkamista tukeva työnantaja ovat keskiössä.

Toimia työurien pidentämiseksi

Vanhuuseläkkeen on oltava selkeä ja ennakoitavissa niin alaikärajan kuin kertyvän eläketason osalta. Ikärajojen on oltava joustavia.

Vanhuuseläkkeen alaikärajan nostaminen edellyttää, että samalla sovitaan konkreettisista toimista työssä pysymisen parantamiseksi ja ikäsyrjinnän vähentämiseksi mm. lisäämällä työnantajan vastuuta, joustavoittamalla työaikoja sekä koulutus- ja työvoimapoliittisin toimenpitein. Huomiota on kiinnitettävä myös johtamisen ja esimiestyön kehittämiseen.

Osa-aikaeläke tulee uudistaa joustavaksi osittaiseksi vanhuuseläkkeeksi, joka voi alkaa ennen vanhuuseläkkeen alarajan saavuttamista. Osa-aikatyömahdollisuuksia on työpaikoilla aktiivisesti tuettava.

Työeläkejärjestelmän vastuuta ammatillisesta kuntoutuksesta tulee lisätä. Kuntoutuksen prosessien tulee tukea varhaista vaikuttavuutta.

Tasa-arvo-ongelmat heijastuvat eläkkeisiin

Naisten eläkkeet ovat noin 78 prosenttia miesten eläkkeistä. Ero johtuu työurien pituudesta ja palkkatasosta.

Työeläkejärjestelmällä ei pystytä korjaamaan työelämän tasa-arvo-ongelmia vaan ne heijastuvat työeläkkeen tasoon. Perhevapaista aiheutuvia poissaoloja tulee kompensoida parantamalla päivärahakauden eläkekertymää.

Riittävän työeläkkeen sudenkuoppia ovat muun muassa pitkät hoitovapaat, myöhäinen tulo työmarkkinoille sekä ”downshift”-ilmiöt. Myös alivakuutettu yrittäjyys heijastuu myöhemmin eläkkeeseen.

Tutkimuksia Suomen eläkejärjestelmästä:

Suomen eläkejärjestelmä: Riittävyys, kestävyys ja järjestelmän rakenne, Nicholas Barr

Suomen eläkejärjestelmä: Instituutiorakenne ja hallinto, Keith Ambachtsheer