Kiistely eläkeiästä hidasti työeläkeuudistusta


Työeläkejärjestelmä

On helppo arvata, mikä asia nousee taas tänään julkisuuteen, kun Jukka Pekkarisen johtaman eläkekysymysten asiantuntijatyöryhmän raportti julkistetaan: elinajanodotteen piteneminen ja sen vaikutus eläkeikään. Ei mikään ihme, sillä yksittäisille palkansaajille eläkeikä on konkreettisin asia, joka eläkeuudistukseen liittyy. Omasta eläkeiästään ovat kiinnostuneita hekin, jotka eivät muutoin järjestelmän saloihin välitä syventyä.

Eläkeiästä puhumisen taustalla on toki muitakin syitä. Suomalaisten elinajan odote on nousussa ja on tarpeen pohtia, miten tämä otetaan huomioon. 62-vuotiaiden elinajanodotteeseen on tullut peräti 4,5 vuotta lisää verrattuna vuoden 2005 uudistuksessa käytettyihin arvioihin. On luonnollista, että osa pitenevästä elinajasta käytetään työntekoon.

Eläkkeellesiirtymistä on saatava myöhemmäksi

Eläkkeellesiirtymistä on saatava myöhemmäksi erityisesti sen takia, että meillä olisi tulevaisuudessa riittävästi verotuloja suomalaisten hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Ja onhan asialla merkitystä eläkkeen tasonkin kannalta: pidempi työura tuottaa paremman eläkkeen.

Eläkeikä on lähiaikoina alkavien työeläkeneuvottelujen asialistalla, mutta vain yhtenä asiana monista. Neuvottelupöydällä on kattava sortimentti – oikeastaan kaikki, mikä liittyy työeläkkeiden kestävään rahoitukseen, työurien pidentämiseen ja riittävään eläketurvaan. Eläkeikä onkin saanut julkisessa keskustelussa suhteettoman suuren huomion.

Lähiviikkoina alkavia eläkeneuvotteluja on pohjustettu pitkään. Ensi talvena tulee viisi vuotta siitä, kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen hiihteli Rukan lumilla eläkeiän nosto mielessään. Siitä alkanut prosessi on nähnyt monia vaiheita, joita on tässä turha kerrata. Hyvää on ollut muun muassa se, että agenda on laajentunut työurien pidentämiseen. On ymmärretty, että työeläketekniikka ei ratkaise työntekijöiden työssä pysymistä. Erityisen tervetullutta on lisääntynyt keskustelu sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja työeläkkeiden rahoituksesta tulevien sukupolvien kannalta.

Erityisen tervetullutta on lisääntynyt keskustelu sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudest.

Selväksi on käynyt myös se, että työeläkejärjestelmä ei sinänsä aiheuta aukkoa julkisen talouden kestävyyteen. Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmässä on jonkin verran rahoitusvajetta, mutta se on kuntasektorin hyvinvointipalvelujen rahoitusongelmaan verrattuna pieni, kuten Pekkarisen raportissakin todetaan.

Vuosia jatkunut keskustelu eläkeiästä on varmasti yksi syy sille, miksi prosessi on venynyt näin pitkäksi. Eläkekiistely on kärjistänyt asetelmia ja jättänyt alleen muita, vähintään yhtä tärkeitä tai tärkeämpiäkin asioita. Nyt tilanne on rauhoittunut ja asiaan suhtaudutaan toivottavasti työnantaja- ja palkansaajapuolella kuten muihinkin asioihin: eläkeikä on yksi neuvoteltava asia muiden joukossa. Kukaan ei vielä tiedä, mitä lopulliset työura- ja eläkeratkaisut pitävät sisällään. Lopputulos on kokonaisuus, jossa kaikki palaset riippuvat toisistaan.

Viime viikolla syntynyt työllisyys- ja kasvusopimus luo hyvän lähtökohdan astua neuvottelupöytään. Myös kaikki etukäteen sovitut taustaselvitykset ovat Pekkarisen ryhmän työn valmistuttua tehtynä. Voi siis hyvin todeta, että tie eläkeuudistukselle on aurattu auki.