Jälkiviisautta ja kateutta


Nokian siirtyminen pois suomalaisomistuksesta on kuumentanut tunteita. Osalle suomalaisista myynti oli järkytys, sillä Nokiaa on pidetty yhteisenä omaisuutena, vaikka kaikki suomalaiset eivät edes omista Nokian puhelinta.

Moni piensijoittaja ja pitkään osakekurssin alamäkeä seurannut helpottui. Kurssi nytkähti ainakin aluksi nousuun. Jatko on arvoitus, kuten osakekurssin määräytyminen markkinoilla aina on.
Kaikenlaista hämmästelyä on esiintynyt varsinkin sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, millaisia palkkoja, palkkoita ja bonuksia yhtiön toimitusjohtaja Stephen Elop tulee kaupassa kuittaamaan. Viisastelua on harrastettu myös Nokian pitkäaikaisen toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan kohdalla. Että kuka teki virheitä ja missä ja kuinka paljon ja miten ne virheet olisi pitänyt ja voinut välttää ja niin edelleen.

Tiedättehän tuon parhaan viisauden lajin, jälkiviisauden.
Voi olla, että Elopin palkkaaminen Microsoftilta Nokiaan oli salaliitto Nokian siirtämiseksi Microsoftin omistukseen. Jos oli, ei voi kuin onnitella ylitaitavaa juonen käsikirjoittajaa, kuka ikinä hän onkaan. Yhtä hyvä selitys kaikelle voi olla se, että Nokian kiihtyvä alamäki työnsi firman Microsoftin syliin. Pitää myös muistaa, että keskeiset strategiset virheet tehtiin muiden kuin Elopin toimitusjohtajakaudella.

Itse en koe, että Nokian tarina olisi surullinen saati että se olisi loppu. Ajattelen, että kymmeniä vuosia se mahdollisti työtä ja toimeentuloa kymmenille tuhansille suomalaisille suoraan ja vielä enemmän alihankkijoiden kautta. Nokia oli menestystarina ja se voi nousta taas uuteen lentoon, kuten se historian saatossa on tehnytkin.

Ja vaikka Nokia oli suomalainen firma, ennen kaikkea se on globaali pörssiyhtiö. Niiden tarinat ovat jatkuvasti kaupan. Jälkiviisastelijat ovat saaneet uutta tuulta purjeisiin jo peliyhtiö Supercellin osake-enemmistön myynnistä. Kun Nokian tapauksessa on itketty jonkinlaista suomalaisuuden hautaamista, Supercellin myynnistä suomalaisille omistajille kilahtavat miljardit tuntuvat olevan perin vaikeita käsittää. Puhelimet vielä ymmärretään, mutta peliteollisuuden saloista ei osalla kansaa ole mitään käsitystä.

Pakkaa ovat hämmentäneet myös omistajien lausunnot, joiden mukaan he ovat iloisia veronmaksajia. Että kun Suomen valtio on niin mukavasti tarjonnut heille koulutettua työvoimaa ja infraa, he puolestaan maksavat myyntivoitoistaan tyytyväisinä verot.
Tämmöinen puhtaasta oman edun tavoittelusta irtaantuva toiminta ja julkisuus ovat aiheuttaneet kademielisten päissä outoja reaktioita. Selkeimmin se näkyy peliteollisuuden Suomeen luomien työpaikkojen määrän vähättelynä.

Itse ajattelen, että ehkä tässä vihdoin ruumiillistuu uusi suomalainen yrityskulttuuri ja johtamisen moraali, jonka perään on jo pitkään haikailtu. Että henkilökohtainen menesty, oikeudenmukaisuus ja kohtuus on sittenkin mahdollista yhdistää. Että voitot piisaavat ilman, että niitä tarvitsee enää veroparatiisien kautta kierrättää.

Marja-Liisa Rajakangas STTK:n viestintäjohtaja