Jämäkämmällä otteella EU saisi omat veroparatiisinsa ruotuun


Työn verotus

Veroprofessori Heikki Niskakangas arvioi, että veroparatiisien saaminen kuriin on vaikeata, ellei peräti mahdotonta. 

Veroparatiisi on maa, jossa verotus on nolla tai lähellä nollaa. Ne ovat yleensä pieniä maita, kaupunkivaltioita tai saaria. Tunnettuja veroparatiiseja ovat mm. Monaco, Lichstenstain, Andorra, Britannialle kuuluvat Mansaaret, Jersey ja Guersney sekä  Caymansaaret, Hollannin Antillit,  Bahama ja Nauru.

–Nämä valtiot saavat hyötyä siitä, että niiden pankkeihin tai muihin instituutioihin tulee paljon rahaa. Jos siitä laskuttaa edes vähän, niin siitä kertyy isoja summia, sanoo Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas.

Pienen valtion budjetin voi rakentaa tällä tavalla. Isomman valtion ei.

Veronkierto ja toiminta veroparatiiseissa on usein laillista, mutta usein myös laitotonta. Esimerkiksi Apple ja Starbuc toimivat laillisesti, vaikka verosuunnittelun ja veroparatiisien avulla ovat saaneet laskettua verotustaan huomattavasti. Yksityishenkilöiden tilit ja sijoitukset veroparatiiseissa ovat laillisia, kunhan tuotoista maksetaan verot asuinmaahan.

–Yhdysvaltojen presidentiksi pyrkineellä Mitt Romneyllä on veroparatiisiyhtiö Caymansaarilla. Se toimii Yhdysvaltojen lain mukaan, mutta aiheutti joissakin äänestäjissä moraalista paheksuntaa.

Piilossa tuhansia miljardeja

Alunperin veroparatiiseja käytettiin pelkästään veronkiertoon. Osa toiminnoista on sittemmin vakiintunut ja keskittynyt veroparatiiseihin. Esimerkiksi jälleenvakuutustoimintaa on keskittynyt Guersneyhin ja pankkitoimintaa Jerseylle.

–Myös lentokoneiden liisaus on keskittynyt vertoparatiiseihin. Jos Finnair haluaa olla mukana siinä toiminnassa, sen pitää tehdä yhteistyötä veroparatiisiyhtiöiden kanssa.

Veroparatiiseissa on myös rikollista rahaa, erityisesti huumebisneksestä, ja rahanpesua. Jo pelkästään huumerahojen osalta puhutaan tuhansista miljardeista euroista. Kun mukaan lasketaan yksityishenkilöiden veroparatiiseihin keskittynyt liiketoiminta ja yksityishenkilöiden varallisuus, nousee kokonaissumma Niskakankaan arvion mukaan kymmeniin tuhansiin miljardeihin euroihin.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomen valtion budjetti on noin 55 miljardia euroa.

FATCA puree Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa ollaan veroparatiisien kuriin panemisessa pidemmällä kuin Euroopassa. Tärkeässä roolissa siellä on FATCA-hanke (Foreign Account Tax Compliance Act) ja -laki. Sen mukaan  Yhdysvalloissa toimivien pankkien pitää ilmoittaa asiakkaittensa tilitiedot Yhdysvaltojen viranomaisille. Jos eivät ilmoita, niin ne eivät saa toimia Yhdysvalloissa.

Niskakangas kertoo, että FATCA:lla on saatu hyviä tuloksia. Ongelmaa se ei kuitenkaan ole poistanut. Yhdysvallat on jo pitkään yrittänyt laittaa esimerkiksi Caymansaaria aisoihin. Pankkitoiminta on siellä kuitenkin koko ajan kasvanut.

Euroopan Unionilla ei ole poliitikkojen kovenneista puheista huolimatta mitään FATCA:n tapaista edes idulla. Ja muutenkin vanhalla mantereella tullaan pahasti jälkijunassa. Kovimmat ponnistelut on suunnattu Itävallan, Luxemburgin, Sveitsin ja Maltan pankkisalaisuuden murtamiseen. EU:n jäsenet Itävalta ja Luxemburg ovat luvanneet tähän suostua, jos ainakin Sveitsi ja Malta lähtevät mukaan.

Euroopassa ongelma on myös sisäinen verokilpailu. Niskakangas arvioi, että niin pitkään kuin EU hyväksyy Irlannin ja Hollannin matalan yritysverotuksen, veronkiertoa ei voi estää. Hän uskoo, että jämäkämmällä otteella EU saisi omat veroparatiisinsa kuriin. Esimerkiksi kansainvälisten yritysten Hollantiin rekisteröityjen holdingyhtiöiden kautta kulki kahtena viime vuonna rahaa yhteensä 8 000 miljardia dollaria.

–Hollannissa lisenssituloja, korkotuloja ja osakkeiden verotetaan 5 prosentin mukaan ja myyntivoitot ovat eräin edellytyksin verovapaita Lähes kaikilla kansainvälisesti toimivilla suurilla suomalaisyrityksillä on holdingyhtiö Hollannissa.

Vaikeammaksi tilanne käy kun mennään Euroopan ulkopuolelle. Niskakangas ei usko, että esimerkiksi Caymansaaret ikinä luopuu pankkisalaisuudesta.

–Ja jos yksi veroparatiisi avautuu, niin toisessa talletukset kasvavat.

SYP:stä se alkoi

Suomalaisten veronkierto ulkomaisten yhtiöiden avulla alkoi seitsenkymmenluvulla, jolloin Suomen Yhdyspankki (SYP) perusti tytäryhtiön Luxemburgiin. Silloinen kilpailija Kansallis-Osake-Pankki (KOP) tuli kohta perässä.

–Yksi tapa kiertää veroja oli viedä rahat SYP:n tai KOP:n konttoriin ja tallettaa Luxemburgiin. Rahat olivat turvassa suomalaisessa pankissa, mutta kuitenkin verottajan ulottumattomissa, sanoo Niskakangas.

Veroparatiisien laiton käyttö on Suomessa pysynyt Niskakankaan arvion mukaan suhteellisen hyvin kurissa. Hän uskoo, että kotimaiset pörssiyhtiöt toimivat lain mukaan, ja ettei kovin monella yksityishenkilölläkään ole pimeää tiliä veroparatiisissa.

–Arvioisin, että laittomia tilejä on enemmän kuin 100, mutta vähemmällä kuin 400 henkilöllä.

Myös useimmilla kansainvälisesti toimivilla suomalaisyhtiöillä on veroparatiisiyhtiöitä. Niitä käytetään tilanteen ja tarpeen mukaan joko verosuunnitteluun tai liiketoimintaan.

–Kansainvälinen laiton veronkierto ei ole Suomessa kansantaloudellinen ongelma. Toisin on esimerkiksi Kreikassa, missä suuri osa rikkaitten rahoista on verottajan ulottumattomissa, sanoo Niskakangas.

***

STTK:n verotavoitteet: Oikeudenmukainen ja kannustava verotus