Ammattiliittojen puhuteltava nuoria paremmin


Nuoret työelämässä

2010-luvulla ammattiyhdistysten jäsenmäärät ovat paineen alla suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Korvaajiksi nousevat sukupolvet ovat kooltaan pienempiä ja tälle ryhmälle järjestäytyminen ei ole alkuunkaan itsestään selvää. Yleinen työttömyyskassa eli ns. Loimaan kassa toisaalta kasvattaa jatkuvasti jäsenmääräänsä, välillä jopa arveluttavin myyntiargumentein.

Miltä näyttää suomalainen ammattiyhdistysliike vuonna 2050? Onko se kutistunut ”Amerikan malliin” kituvaksi marginaaliksi, jonka työllä ja hiellä saavutetut työntekijöiden edut ja oikeudet on paiskattu romukoppaan vai elääkö se uutta kukoistuskauttaan edelleen työelämäkenttää uudistaen ja positiivisesti kehittäen?

Paljon riippuu siitä, tavoittaako ammattiyhdistysliike Y-sukupolven nuoret aikuiset.

Mielestäni ammattiyhdistysliikkeellä on kolme haastetta, jotka ratkaistessaan sen on mahdollista torjua uhkaava rappeutuminen ja jopa nostaa sen asema yhteiskunnassa takaisin sille tasolle, mihin se historiallisesti kuuluu.

Hyvinvointiyhteiskunnan ja saavutettujen etujen arkipäiväistyminen

Vuosikymmenten takaisilla saavutuksilla on turha paukutella henkseleitä. Nykynuorille käsitteet 60- ja 70-lukujen suurista saavutuksista (työeläkelakien säätäminen, työttömyyskassalain uudistaminen jne.) ovat triviaaleja. Meille ne ovat aina olemassa olleita etuja. Vaikka voitot ovat todellisia, niin on myös niiden tuoman hyödyn arkipäiväistyminen.

Ammattiyhdistysliikkeen pitää vakavasti miettiä omaa brändiään – mitä moderni ay-liike tarkoittaa ja miten se ”myydään” Y-sukupolvelle uskottavasti?

Vanhentuneen retoriikan käyttäminen vieraannuttaa nuoret

Y-sukupolveen ei pure samanlainen viesti kuin edeltäviin sukupolviin. Herrapelko, vastakkainasettelu ja työväenluokka ovat monille meistä varsin vieraita käsitteitä ja vaikka käsitteet olisivatkin tuttuja, niin ajatuksen tasolla emme niitä tunnista.

Meille tuttuja käsitteitä ovat individualistinen suhtautuminen yhteiskuntaan (korostuneesti!) ja yhteiskunnan pirstoutuminen – koko sukupolven sitovaa yhteistä tekijää (sota, rauha, kommunismi jne.) ei löydy.

Syyt liittyä ammattiliittoon kumpuavat muualta kuin pelosta ja solidaarisuudesta.

FYI: Z-sukupolveen (2000-luvulla syntyneet) tuskin tulee puremaan sama retoriikka kuin meihin. Jos meidän kannaltamme peli onkin jo pelattu, niin tuore sukupolvi nousee kohta työssäkäynti-ikään.

Vastakkainasettelu sukupolvien välillä

Ay-liikkeen tehtävä on valvoa ja ajaa koko työväestön etuja – myös nuorten ja opiskelijoiden, jotka käyvät töissä. Valitettavasti tällä hetkellä kentälle välittyy kuva, jossa esimerkiksi eläkekysymyksissä ay-liikkeen ääntä käyttävät suuret ikäluokat ja prioriteetti on varmistaa heidän siirtymänsä eläkkeelle riippumatta siitä hinnasta, jonka meidän sukupolvemme tulee maksamaan.

Nuoret näkevät tämän falskina ja yritykset puhua koko työväestön suulla… no sanotaanko vaikka ”vahvasti liioiteltuina”.

Onneksi kaikki ei ole niin synkkää, kuin kirjoitukseni antaa ehkä ymmärtää. Monissa STTK:laisissa liitoissa nuoriso- ja opiskelijatoiminta on elävää ja tavoittaa nuoret. Myös STTK:ssa ymmärretään nuoriso- ja opiskelijatoiminnan arvo – siitä osoituksena esimerkiksi STTK-Opiskelijat ja Tervetuloa Työelämään –nettisivusto.

Esiin nostamiani kysymyksiä on mietitty ja mietitään varmasti myös jatkossa. Avoin vuoropuhelu ja nuorten osallistaminen ovat vain ensimmäinen askel kohti tulevaisuutta. Lisäksi on hyvä muistaa, että viesti nuorille on aidompaa, jos se tulee nuorilta itseltään…

Olen puhunut.

Aku Aarva
STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja 2012.

***

STTK: Nuoret tarvitsevat työelämään siirtymistä tukevaa ohjausta

Määräaikaisuudet syövät nuorten ja naisten luottamusta työmarkkinoihin