Uutishuone

Uusi Tanskan malli: Mobication

Viime vuosina EU:ssa on hehkutettu tanskalaista työllisyysjärjestelmää, joka tunnetaan nimellä flexicurity. Mallilla on haettu vastausta työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen. Siinä yhdistyvät yritysten helpot mahdollisuudet irtisanoa ja irtisanotuille työntekijöille tarjottava julkisin varoin rahoitettu koulutus, työttömyysturva ja työvoimapalvelut.

Suomessakin on yritetty kopioida mallia, sovelluksen nimi meillä on joustoturva, joka lähinnä keskittyy irtisanottujen uudelleenkoulutukseen. Komissio on viime marraskuisessa kasvuselvityksessään kehottanut jäsenmaita toteuttamaan flexicurity –toimenpiteitä, ja aikoo antaa osana työllisyyspakettia aiheesta tiedonannon tänä vuonna.

Palkansaajat Euroopassa ovat alusta lähtien epäilleet flexicurity mallin toimivan vain joustojen osalta, sillä harvassa jäsenmaassa on Tanskan tavoin hyvin toimiva työmarkkinaosapuolten dialogi ja päätösvalta mm. koulutusjärjestelmissä yhdistettynä runsaisiin työttömyyskorvauksiin ja työvoimapalveluiden rahoitukseen.

Viimeistään talouskriisin aikana mallia onkin toteutettu joustomekanismina ilman riittävää turvaa irtisanotuille. Jatkuvat julkisen talouden leikkauspaineet ovat romuttaneet flexicurityn uskottavuuden. Tanskassa tämä huomattiin jo pari vuotta sitten, ja nyt niin työntekijät, työnantajat kuin hallituskin vannovat uuden mallin nimeen: Mobication eli liikkuvuuden ja koulutuksen suhde.

Euroopan Talous- ja sosiaalikomitea järjesti helmikuun alussa konferenssin työn ja ammatillisen koulutuksen suhteista Tanskan Roskildessa. Selväksi tuli, että tanskalaisten mukaan kilpailukyvyn ja tulevaisuuden menestyksen tärkein komponentti on suuri työvoiman liikkuvuus (niin ammatillisesti kuin alueellisesti) ja joustava koulutusjärjestelmä, jota hallituksen politiikka tukee.

Huomisen uusia työpaikkoja on vaikea ennakoida työn sisältöjen ja elinkeinorakenteen suhteen. Ammattitaitoja pitäisi käyttää systemaattisesti liikkuvuuden edistämiseen työmarkkinoilla. Työmarkkinajärjestelmän tulee olla entistäkin joustavampi, ja tarjota työntekijöille nykyistä parempaa turvaa muutostilanteissa ja erityisesti niihin varautumisessa. Joustavuudella on varmistettava, että työntekijät liikkuvat sinne, missä työtä on.

Kun flexicurity mallissa turvalla tarkoitettiin mahdollisuutta irtisanomistilanteessa saada erilaisia julkisia tukia, niin mobication mallin turva tulee ensisijaisesti jatkuvasta kouluttautumisesta. Tämä tarkoittaa käytännössä, että jokaisella työntekijällä pitää olla pääsy täydennyskoulutukseen ja/tai uudelleenkoulutukseen kaikissa työelämän vaiheissa.

Tarkoituksena on, että työttömyyskaudet olisivat lyhyempiä ja niitä olisi vähemmän huolimatta siitä, että yritykset ovat jatkuvassa uudelleen organisoitumisen tilassa, uutta teknologiaa virtaa työtehtävien suorittamiseen, tuottavaa työtä katoaa jne.

Työmarkkinaosapuolten mukaan tanskalaiset yritykset tuntevat vastuunsa tulevaisuudesta ja yhteiskunnan kehittymisestä, jopa demokratian turvaaminen mainittiin. Viisi vuotta sitten perustettiin yhteinen koulutusrahasto, johon joka yrityksen on sijoitettava varoja. Rahasto antaa taloudellista tukea työntekijöille, jotka osallistuvat ammattitaitoa kehittävään koulutukseen. Hallitus osallistuu järjestelmään uusimalla koulutusrakenteita ja koulutustarjontaa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Tanskalaiset pitävät mobication malliaan flexicurityn edelleen kehittelynä. Työnantajaliiton johtaja Jorn Neergaard Larsenin mielestä koko koulutusjärjestelmä on rakennettava uuteen kuosiin. Kaikkien ei ole tarvis suorittaa tiettyä tutkintoa, mutta jokaiselle on taattava ammattitaito, jota yritykset tarvitsevat. Yritysten tehtävänä on kouluttaa kaikki taloon tulevat erityisosaamisen alueelle ja pitää huolta heidän jatkuvasta oppimisestaan. Hyvän ammattitaidon omaavista työntekijöistä on jatkuvaa pulaa, joka vain kasvaa tulevaisuudessa.

Selkä yksimielisyys on siitä, että Tanska ei tulevaisuudessa saa riittävästi kansainvälisiä investointeja, jos koulutustaso ei ole korkea. Työntekijäkeskusjärjestön (LO) puheenjohtaja Harald Borsting korosti työpaikkojen laatua yritysten menestyksen vipuna. On investoitava työmarkkinoiden muutokseen, ei menneeseen. Bosting korosti duaalimallin (koulutus-työ-koulutus-…, eli elinkaaren kestävä oppisopimuskoulutus) hyviä ominaisuuksia, erityisesti kun työmarkkinaosapuolet ovat yhdessä päättämässä näistä sopimuksista ja niiden ehdoista.

Mobication on ollut paljon keskustelussa, ja se leimaa myös Tanskan koulutusprioriteetteja. Opetusministeri Christine Antorinin mukaan yksilölle parasta turvaa on, kun pystyy ammatillisesti liikkumaan työpaikasta ja sektorilta toiselle. Tämä edellyttää koulutusjärjestelmältä rakenteellista muutosta erityisesti tarjonnan suhteen. Koulutuksessa opittavia taitoja pitää samalla miettiä uusiksi, sillä ammattiosaamisen lisäksi tärkeimmät tulevaisuuden taidot ovat oppimiskyky, sosiaaliset taidot, kyky itsenäiseen työskentelyyn, ryhmätyöskentelytaidot, yrittäjyystaidot ja ympäristömyönteiset taidot.

Lone Folmer Berthelsen Tanskan teollisuustyönantajaliitosta mainitsi kolme keskeisintä ammatillisen koulutuksen haastetta. Liian moni opiskelija ei suorita tutkintoa, keskeyttää jo alkuvaiheessa, tai ei selviydy työpaikkaharjoittelusta. Olisi nopeasti ratkaistava miten ammattikoulutuksen opiskelija-aines saataisiin laadukkaammaksi. Koulutukseen ei ole tarpeen houkutella mahdollisimman paljon oppilaita vaan vain motivoituneet ja soveltuvat ihmiset.

Toinen kysymys liittyy tarjottavien oppisopimus- ja harjoittelupaikkojen määrän tuntuvaan lisäämiseen. Työelämäharjoittelua voitaisiin järjestää myös uusin keinoin, esim. yritysten poolissa. Kolmas ongelma liittyy ammatillisen koulutuksen imagoon, johon pitäisi vaikuttaa mm. tietoisuuden lisäämisellä ammattikoulutettujen tarpeesta työelämässä.

Tanskaa on syytä onnitella visionäärisestä ajattelusta jälleen kerran. Siellä on tulkittu maailman muutosta oikein ja lähdetty myös tekemään konkreettisia tekoja kolmikantaisesti. Ammatillinen koulutus nähdään urakehityksen ja työllistymisen tärkeimpänä mahdollisuutena niin nuorille kuin työssä oleville tai työttömille aikuisillekin. Koulutuksen merkitys kasvun ja hyvinvoinnin tekijänä on kirkastunut niin työntekijöille kuin yrityksille.

Suomi tulee jälleen hitaasti perässä. Kunnon aikuiskoulutuksen remonttia meillä odotetaan vieläkin, ja huolimatta joistakin parannuksista taloudelliseen tukeen, järjestelmä ei motivoi tarpeeksi työssäolevia tai yrityksiä. Puuttuko niin hallitukselta, koulutuksen tarjoajilta kuin työmarkkinaosapuoliltakin vahva halu sitoutua aikuisten osaamisen kehittämiseen? Vaikeasti puristettu ja suuria ongelmia tuottanut raamisopimuksen kolmen päivän koulutusoikeus –kirjaus heijastaa tätä.