Eurooppa uusiksi – Talouspolitiikan ja työmarkkinapolitiikan koordinaation tarve Euroopassa kasvaa


Euroopan Unioni

Tyypillistä EU:n kehitykselle on jälleen kerran se, että uudistuminen tapahtuu kriisin kautta: jonossa ovat valtioiden velkakriisi, rahapolitiikan kriisi, poliittinen kriisi ja nyt kasvava sosiaalinen kriisi.

Suomalaisilla on viimeksi 1990-luvulta kokemusta kriisistä selviytymisestä. – Kriisi tarvitsee eri lääkkeet kuin aika, jolloin menee hyvin. Kriisistä pääsemiseksi ei ole helppoja keinoja, mutta onneksi ne ovat kuitenkin väliaikaisia. Viisautta olisi viitoittaa tie kriisistä ulos niin, että ratkaisut ovat sosiaalisesti siedettäviä ja että yhteiskunta pysyy kasassa.

Velkaantumisesta ulos vievä tie tarvitsee rahaa, mutta akuutin kriisin seurauksena koko unionin talouspolitiikka menee uusiksi.

Velkaantumisesta ulos vievä tie tarvitsee rahaa, mutta akuutin kriisin seurauksena koko unionin talouspolitiikka menee uusiksi. Talouden hoito edellyttää lisää kurinalaisuutta ja tahtoa pitää sopimuksista oikeasti kiinni.

Kansallisessa politiikassa on noudatettava yhdessä sovittuja linjoja, jotta unionitasoinen talouspolitiikka voi toteutua ja olla vaikuttavaa. Uusi talouden infrastruktuuri ei silti saa muodostua suhdannepoliittisesti liian ahtaaksi. Pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat toimivat matalasuhdanteissa niin, että vahva sosiaaliturva toimii vakauttajana ja ehkäisee kriisin syventymistä. Tästä ei pidä luopua tiukkojen velkaantumissääntöjen seurauksenakaan.

Talouspolitiikan eurooppalainen integraatio ei vielä sekään riitä, sillä yhdenmukaisuutta tarvitaan entistä enemmän myös kansallisissa linjauksissa. Finanssipoliittinen koordinaatio merkitseekin askelta valtioiden sisälle. Komission taholta tulevat työmarkkinoita koskevat linjaukset voivat vaikuttaa kansallisten työehtosopimusten itsenäisyyteen. Yksikkötyökustannusten seuranta komission taholta luo paineen keskustella palkanmuodostuksen malleista.

Talouspolitiikan eurooppalainen integraatio ei vielä sekään riitä, sillä yhdenmukaisuutta tarvitaan entistä enemmän myös kansallisissa linjauksissa.

Talouspolitiikan ja työmarkkinapolitiikan koordinaation tarve Euroopassa kasvaa

Jotta jäsenvaltiot voisivat onnistua politiikkojensa yhdenmukaistamisessa, talouspolitiikan ja työmarkkinapolitiikan koordinaation tarve kasvaa. Euroopan vakauttamiseksi tarvitaan nykyistä vahvempi eurooppalainen työmarkkina- ja hyvinvointimalli, jossa itä ja länsi, etelä ja pohjoinen ovat tasapainoisia toimijoita sisämarkkinoilla.

Euroopan unionin luonne on ollut monimuotoinen: on luotu yhteiset markkinat ja yhteinen raha. Jäsenvaltiot ovat kilpailleet muun maailman kanssa ja samanaikaisesti toistensa kanssa. Kilpailun fokuksen pitäisi ehkä nyt siirtyä muuhun maailmaan. Samanaikaisesti EU:n yhtenäisyyttä tulisi edelleen lisätä.

Viime vuosien kehitys hallitustenvälisyyden lisääntymisessä ei ole pitkällä aikavälillä pienen maan eikä myöskään työmarkkinaosapuolten intressissä – silloin suuret jäsenmaat vievät ja me vikisemme.

Kriisin keskellä pitäisi aina katsoa kriisin jälkeiseen aikaan, niin vaikeaa kuin se arjen vaikeuksissa onkin. Selvää on sekin, että kriisistä ulos katsominen ei auta mitään, jos lahoavaa perustaa ei saada kunnolla remontoitua.

***

Sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanon jatkuttava seuraavan komission kaudella