Työaikadirektiivin uudistaminen on ollut EU:ssa vireillä jo vuosia ja prosessi on edelleen kesken. Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston välinen viimeinen sovittelu työaikadirektiivin muutoksiksi päättyi epäonnistumiseen 27.4.2009. Sovinnon syntymisen esti erimaiden ministerien tahto hyväksyä 60 tunnin viikkotyöaika ja parlamentin halu se kieltää.
Työntekijöiden kannalta työaikadirektiivin uudistamisessa ei ole mahdollista sivuuttaa ylipitkien työaikojen ongelmaa. Komission kaavailema uudistus ei olisi tasapainoinen kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, vaan puhtaasti työnantajien etujen mukaisesti tehty työaikasuojelun heikennys. Työaikadirektiivi kuuluu ns. yhteispäätösmenettelyasioihin. Direktiiviä voidaan muuttaa ainostaan parlamentin ja neuvoston ollessa muutoksista samaa mieltä.
Kesäkuussa 2008 syntynyt neuvoston yhteisymmärrys
EU:n sosiaali- ja työministerit (ministerineuvosto) saavuttivat 9.6.2008 poliittisen ratkaisun työaikadirektiivin muutoksista. Ratkaisu syntyi määräenemmistöpäätöksin eli kyseessä oli äänestysratkaisu. Parlamentille neuvoston esitys ei kelvannut. Tärkeimmät kesäkuussa 2008 tehdyn ratkaisun asiat koskivat päivystysajan ja ns. opt out-poikkeuksen säätelemistä.
Mm. terveydenhoitoalan ja tietoliikenteen palvelutehtävien yhteydessä tehty päivystysaika ei neuvoston esityksen mukaan olisi työaikaa, ellei siitä työehtosopimuksella näin sovittaisi tai lailla määrättäisi. Tällainen ratkaisu mahdollistaisi ilmeisesti kaikissa jäsenmaissa nyt käytössä olevat päivystysjärjestelyt terveydenhuoltosektorilla.
Ministerien mukaan kansallisella lailla voisi hyväksyä työntekijän ja työnantajan oikeuden sopia (ns. opt out-poikkeus) työajasta kunhan työaika ei olisi enempää kuin keskimäärin 60 tuntia/vko kolmen kuukauden tasoittumisjaksossa. Jos ei-aktiivinen päivystysaika laskettaisiin työajaksi, voisi työaika olla keskimäärin jopa 65 tuntia viikossa. Esimerkiksi Suomen kansallinen työaikalaki ei em. sopimista salli.
Työaikadirektiivistä kesäkuussa syntynyt ratkaisu oli palkansaajien, työssä jaksamisen ja työaikasuojelun kannalta huono tulos.
Parlamentin käsittelyssä kymmeniä muutosesityksiä
Parlamentti ei hyväksynyt saamaansa esitystä. Parlamentin käsittelyssä hyväksyttiin palkansaajaliikkeen tuella kymmeniä muutosesityksiä eurooppalaisen työaikasuojelun parantamiseksi.
Palkansaajaliikkeen mielestä työaikadirektiivillä on estettävä jäsenmaiden välinen epäterve työaikasuojelun sivuuttava pitenevien työaikojen kilpailu.
Tärkeimmät keskustelun aiheet parlamentissa olivat edellä mainitut päivystysaika ja opt out –poikkeus. Tällä hetkellä 15 jäsenmaassa käyttöön käyttöön otettu opt out - järjestelmä tarkoittaa pelkistetysti sitä, että lailla voidaan sallia työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella työaikasuojelun sivuuttavista työajoista. Parlamentin valiokunnan esityksen mukaan opt outista tulisi luopua siirtymäajan jälkeen (tarkistus 16, direktiivin art 22, 1). Päivystysajan tulisi valiokunnan mukaan olla työaikaa, ellei toisin ole työehtosopimuksessa tai laissa sovittu (art 2a).
Parlamentti hyväksyi mm. seuraavia muutoksia neuvoston esitykseen:
- ns. korvaavan lepoajan antaminen heti työvuoron jälkeen (tarkistus 14, valiokunnan suosituksen johdanto-osa 8, direktiivin art 18),
- useiden työsuhteiden työaikojen laskeminen kokonaisuutena (tarkistus 10, johdanto 16a, uusi 2aa),
- työnantajan korostettu velvollisuus suostua työntekijän pyytämiin joustaviin työaikoihin (tarkistus 11, 2b),
- työaikadirektiivin ulkopuolelle ei saa rajata esimiestehtävissä yms. työskenteleviä ylempiä toimihenkilöitä (tarkistus 12, 17, 1a)
Miksi työaikadirektiiviä pitää muuttaa?
Työaikadirektiivin muutosten valmistelun syynä on ennen kaikkea Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisut, joiden mukaan erityisesti terveydenhoitoalan päivystysajat ovat työaikaa. Tulkinta johti siihen, että ilmeisesti ainakin 23 EU:n jäsenmaan kansalliset järjestelmät eivät täyttäneet direktiivin vaatimuksia työaikasuojelusta.
Palkansaajaliikkeiden kannalta työaikadirektiivin muuttaminen oli tarpeen erityisesti ns. opt out-järjestelmän johdosta. Direktiivin uudistaminen on ollut vireillä jo vuosia.
Mikä on työaikadirektiivi?
Työaikadirektiivi (2003/88/EC) on EU:n työelämän perusdirektiivejä. Siinä määritellään mm. enimmäistyöajat ylipitkien työaikojen estämiseksi ja minimilepoajat työaikasuojelun varmistamiseksi. Direktiivi on ns. vähimmäisdirektiivi. Kansallisilla työaikalaeilla pitää toteuttaa direktiivin tuottama vähimmäissuoja työntekijöille. Suoja saa olla EU-sääntelyä parempi, mutta ei huonompi.
Työaikadirektiivin määräykset eivät tule suoraan sovellettaviksi työpaikoilla. Työpaikkatason sitovuuden syntyminen edellyttää, että direktiivin määräykset otetaan kansalliseen työaikalakiin. Esimerkiksi Suomen työaikalain määräykset työajoista pysyvät voimassa direktiivin mahdollisista muutoksista huolimatta. Kansallisesti tulee selvittää, edellyttääkö direktiivi työaikalain muuttamista vai ei.
Miksi sovittelu ja mikä se on?
Jos parlamentti ei hyväksy yhteispäätösmenettelyyn kuuluvaa asiaa (esim. työaikadirektiivi) toisessa käsittelyssään, voidaan asiaa käsitellä erityisessä sovittelukomiteassa.
Parlamentin ja neuvoston välisessä sovittelussa, eli käytännössä neuvotteluissa, pyritään laatimaan yhteinen ehdotus esillä olevaan asiaan. Komitean ja sovittelun tehtävänä on saada aikaan ehdotus, jonka neuvosto ja parlamentti voivat kumpikin hyväksyä. Vaikka komissio osallistuu sovittelukomiten työhön, ei sen hyväksyntä ole direktiivin voimaantulon edellytyksenä.
Sovittelukomiteassa kokoontuvat yleensä kansallisten ministerien (eli neuvoston) edustajat sekä yhtä monta Euroopan parlamentin edustajaa. Yleispuheenjohtajina toimivat parlamentin puhemis ja neuvoston puheenjohtaja. Komissio on komiteassa avustajan, ei päättäjän asemassa. Sen tehtävä sovittelussa on edistää neuvoston ja parlamentin välisen yhteisymmärryksen löytymistä.
Sovittelussa saavutettu yhteinen ehdotus tulee hyväksyä sellaisenaan sekä parlamentissa että neuvostossa kuudessa viikossa (määräaikaa voidaan jatkaa kahdella viikolla). Ehdotus hyväksytään parlamentissa annettujen äänten ehdottomalla enemmistöllä ja neuvostossa määräenemmistöllä. Ehdotus hylätään ja asia raukeaa, jos jompikumpi näistä kahdesta toimielimestä ei ehdotusta hyväksy.
Jatkotoimenpiteet
Työaikadirektiivin uudistamisen tavoitteena tulee olla jäsenmaiden välisen epäterveen työaikakilpailun estäminen ja työaikasuojelun parantaminen. Ratkaisun tulee näyttää suuntaa eurooppalaisten työaikojen kehittymiselle kymmeniksi vuosiksi. Euroopan pitää panostaa koulutukseen ja osaamiseen työaikojen pidentämisen sijasta.
Komission tehtävä on valvoa direktiivien noudattamista ja sen tulee tarpeen vaatiessa haastaa velvoitteita rikkovat jäsenmaat Euroopan yhtiesöjen tuomioistuimeen. Ilmeisesti 23 jäsenmaata, Suomi näihin kuuluen, rikkoo tällä hetkellä työaikadirektiivin määräyksiä. Tästä huolimatta komissio ei ole käynnistänyt sen tehtäviin kuuluvaa valvontaprosessia velvoitteitaan rikkovia jäsenmaita vastaan.
Lue lisää:
Lisätietoja lakimies Inka Douglas