Työntekijöiden ikääntyminen on yritysjohdon puheissa nykyisin työpaikkojen suuri ongelma. Miksi? Onko syynä, että työntekijät ovat kuluttaneet voimavaransa, uudistumiskykynsä ja luovuutensa loppuun jo ennen kuin he täyttävät 50 vuotta? Vai onko vikana kenties, ettei työyhteisössä osata tunnistaa ja hyödyntää oikealla tavalla ikääntyvän työntekijän voimavaroja?
Yleinen näkemys on, että ihmisen terveys ja fyysinen kestävyys heikkenevät iän myötä. Näin käykin, varsinkin, jos terveydestä ja fyysisestä kunnosta ei huolehdita. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Moni viisikymppinen on fyysisesti paremmassa kunnossa kuin huonokuntoinen kaksikymppinen. Nuoremmatkin voivat uupua. Uupumis- tai jaksamattomuusongelma koskettaa siis kaikenikäisiä.
Osaaminen on myös kehittämistä
Työkyky nähdään nykyään vielä liian usein vain yksilön terveytenä ja erityisesti fyysiseen suorituskykyyn liittyvänä asiana. Tämä johtaa helposti siihen, että ikääntyvien työkyvyn katsotaan olevan alhaisempi kuin nuorempien. Tänään ja tulevaisuuden työelämässä keskeinen osa työkyvystä liittyy kuitenkin osaamiseen.
Osaamisella ei tarkoiteta vain sitä, miten hyvin työntekijä selviytyy päivittäisistä töistään, vaan myös sitä, millaisen panoksen hän pystyy antamaan omien töidensä ja koko työyhteisön toiminnan kehittämiseen. Jos työkykyä mitataan tällä tavalla, eivät ikääntyneet varmastikaan poikkea nuoremmista ainakaan negatiivisessa mielessä. Päinvastoin, kokemus saattaa lisätä työkykyä tai ainakin muuttaa sitä toisentyyppiseksi. Nopeus ja notkeus muuttuu kokemuksen myötä viisaudeksi.
Ikääntyvien työntekijöiden muuttunut työkyky tulee ottaa huomioon töiden suunnittelussa. Kehityksen etulinjassa työskenteleminen ei aina ole järkevää, koska siellä selviytyminen edellyttää kykyä omaksua uutta tietoa nopeasti ja jatkuvasti. Parempi tapa hoitaa ikääntyvien asiaa on käyttää heitä työyhteisössä niin sanottuina mentoreina. Mentoroinnin avulla kokemuksen mukanaan tuoma "hiljainen tieto" saadaan koko työyhteisön omaisuudeksi. Arvostamalla kokemusta ja muokkaamalla työtehtäviä niin, että kokemusta hyödynnetään paremmin, voidaan ikääntyneet myös paremmin pitää työelämässä.
Työkyvyn kehittäminen säilyttää voimavarat
Monilla aloilla työvoimapula alkaa jo olla ongelma. Lähitulevaisuudessa tilanne saattaa riistäytyä käsistä kokonaan. Viimeistään silloin ikääntyvät nousevat uuteen arvoon. Tilanteen hoitaminen on kuitenkin aloitettava jo nyt ja työpaikkojen työkykyä on viipymättä ryhdyttävä kehittämään.
Työkykyisessä työyhteisössä työntekijän voimavarat säilyvät ja kehittyvät läpi työuran. Ihmiset viihtyvät ja halu ennenaikaiselle eläkkeelle on vähäistä. Se myös kannustaa työntekijöitä huolehtimaan terveydestään ja fyysisestä kunnostaan sekä tukee oppimista ja työssä kehittymistä kaikin mahdollisin keinoin.
Työkykyinen työyhteisö myös kehittää työympäristöään, työjärjestelyjään ja johtamiskäytäntöjään ottamalla huomioon eri-ikäisten tarpeet. Työkykyinen työyhteisö ei vain anna, vaan myös saa. Liittämällä töiden kehittämisen osaksi normaalia työtä se varmistaa, että yksittäisen työntekijän työ- ja elämänkokemuksen myötä hankitut näkemykset ja kokemukset saadaan koko työyhteisön käyttöön.
Lisätietoja työympäristöasiantuntija Erkki Auvinen.