Muodolliset ansiot ja pätevyydet kuten suoritettu tutkinto ovat tärkeitä ensimmäisiä työpaikkoja haettaessa, mutta uran edetessä niiden merkitys vähenee. Koulutus tai tutkinto sinällään ei ole tae menestyksestä. Työelämässä menestyy tekemällä. Tämä edellyttää tervettä itsetuntoa, sopivaa nöyryyttä ja riittävää osaamista. Vaikka yleinen koulutustaso nousee, jokainen joutuu ansaitsemaan paikkansa työmarkkinoilla.
Terve itsetunto syntyy ammattitaidosta. Nöyryys ei ole alistumista mielivaltaan, vaan kykyä ja halua tehdä työnsä niin hyvin kuin osaa. Kun tuntee velvollisuutensa ja vastuunsa, on helppo pitää omista oikeuksistaan kiinni. Se on myös työelämässä jo olevien etu, sillä työpaikoilla ei pidä suostua mihin tahansa.
Sukupolven vaihtuessa nuoriso tulee haastamaan työmarkkinat monella tavalla. Hierarkioiden purkaminen ja töiden organisointi ovat tyypillisiä esimerkkejä, miten työpaikkoja on mahdollista muuttaa. Tämä ei edellytä tinkimistä omista oikeuksistaan, jotka perustuvat lakeihin ja sopimuksiin. Sukupolvenvaihdos ei muuta työlainsäädäntöä.
Nuoret ovat keskimäärin paremmin ja korkeammin koulutettuja kuin työstä eläkkeelle jäävä sukupolvi. Tulokkaat kuitenkin sijoittuvat alempiin tehtäviin kuin edeltävä sukupolvi sijoittui saman tasoisella koulutuksella. Yleisen koulutustason nousu proletarisoi koulutusta ja tutkintoja. Tämän vuoksi koulutuksen aikana on tarkkaan mietittävä, mitä asenteita nuorille siirretään.
Kun vastavalmistunut hakee terveydenhuollon asiantuntijan työtä sen sijaan, että osaisi kysyä sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan paikkaa, on koulutus antanut opiskelijalle vääriä viestejä. Arkisista asioista on tehty hienompia kuin ne ovatkaan. Menetelmät ja työkalut ovat muuttuneet työpaikoilla vuosikymmenten aikana, mutta monissa ammateissa käytännön työ on samaa kuin ennenkin. Sairaanhoitaja hoitaa. Insinööri suunnittelee tai johtaa alaistensa työtä.
Nuorilla on epärealistisia odotuksia palkkauksesta ja urasta. Kun suomalainen keskipalkka on 2800 euroa kuukaudessa, on vaikea ottaa vakavasti vastavalmistunutta, joka ensimmäistä vakinaista työpaikkaa hakiessaan pyytää 3500 euron palkkaa ja johtavaa asemaa ilman työkokemusta.
Asiantuntijaksi kehitytään työtä tehden
Työelämä ei ole tosi-tv, jossa hypätään suoraan huipulle. Työpaikoilla asiantuntijaksi kehitytään. Työ tekijäänsä opettaa myös tietotyössä, mitä suuri osa korkeakoulutetuista tekee. Asiantuntijuus ei ole ammattitaidon vastakohta. Täydellisen teräspallon sorvaava rautakoura on paitsi huippuammattilainen myös korkealle asteelle kohonnut asiantuntija työssään. Teorian hallinta sinällään takaa harvassa ammatissa työssä tarvittavan asiantuntemuksen. Asiantuntijaksi kehittyminen vaatii noin 10 vuoden tai 10 000 tunnin työpanoksen. Työpaikalla asiantuntijoilta vaaditaan hyvin monenlaista ja laaja-alaista ammattitaitoa, jonka yhden osan muodostaa alakohtaisen substanssin ja menetelmien hallinta.
Ammattikorkeakoulut kouluttavat tulevia esimiehiä, joiden tehtävänä on organisoida toiminta työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisesti. Samalla hänen on huolehdittava työolojen ja prosessin turvallisuudesta. Valtaosa työtapaturmista johtuu huolimattomuudesta tai määräysten sivuuttamisesta. Seurauksena on paitsi aineellisia tai henkilövahinkoja yleensä myös tuotannon keskeytyminen. Ne tulevat yritykselle kalliiksi. Tällaisten tilanteiden ehkäiseminen on keskeinen osa esimiehen ja alaisen ammattitaitoa. Se edellyttää työsuojelun ja –turvallisuuden sekä esimerkiksi työaikamääräysten ymmärtämistä.
Työajoilla on väliä
Työnantajan kustantamat matkapuhelimet ja sähköposti tuovat työn kotiin ja vapaa-aikaan myös niille, jotka palkkauksen ja asemansa puolesta ovat oikeutettuja työaikaan. Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy, kun sähköposteihin ja työpuheluihin vastataan iltaisin. Työn kuormittavuus kasvaa huomaamattoman ylityön lisääntyessä. Teollisuudessa ylemmän toimihenkilön työtä tekevien palkkaus alkaa noin 3500 eurosta. Tämän alle ei palkansaajan kannata myydä oikeutta selkeään rajaan työ- ja vapaa-ajan välillä. Työehtosopimuksella on siis väliä.
Mielenterveyssyyt ovat jo ohittaneet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet suurimpana työkyvyttömyyseläkkeiden syynä. Masennus on suurimpia yksittäisiä työkyvyttömyyden aiheuttajia. Erityisen huolestuttavaa on nuorten aikuisten oirehtiminen. Vuonna 2007 lähes 2000 alle 30-vuotiasta jäi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Taustalla ovat ongelmat töiden organisoinnissa ja henkilöstön riittämättömyydessä suhteessa työtehtäviin. Näillä asioilla on selkeät linkit työn kuormittavuuteen ja uupumukseen. Työntekijän oikeuksilla ja velvollisuuksilla on suora linkki hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Ymmärrys työajasta ja sen merkityksestä muodostaa työsuojelun perustan monilla ammattialoilla.
Korkeakoulutetun ammattitaito
Nykyiset tutkinnot ovat laaja-alaisia ja niissä korostuvat yleiset taidot suoranaisen ammattiosaamisen rinnalla. Työpaikalla tarvitaan kumpaakin. Yleiset taidot luovat perustan pitkän ammattiuran luomiselle, mutta uran aloittaminen on hankalaa ilman ammattialakohtaista osaamista. Myös ammattikorkeakoulun ja yliopiston tutkintojen ja on annettava käytännön ammattitaitoa, jonka luonne vaihtelee tutkinnoittain.
Olen tässä kirjoituksessa kytkenyt työelämätiedon koulutuksen tuottamaan ammattitaitoon. Kyse ei ole erillisestä oppiaineesta tai kurssista. Työelämätietoa voidaan käsitellä ammatillisissa ja yleisissä opintojaksoissa. Työoikeus on käytännössä johtamista tai henkilöstöhallintoa. Työsuojelu tai ergonomia on työtehtävien organisointia, työympäristön kehittämistä tai tuotesuunnittelua. Useimmat aiheet sopivat kieliopintoihin, sillä yhä useampi työpaikka Suomessa on monikulttuurinen.
Yhteiskuntamme pelisääntöjä
Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta työelämätiedon perustaa ovat tietämys työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista. Se ei kuitenkaan rajaa työelämätietoa ay-propagandaan. Perustieto työajoista, palkkauksen ja lomien määräytymisestä sekä työsuojeluun liittyvistä kysymyksistä on normaalia yhteiskuntaoppia. Ne ovat paitsi työpaikkojen myös koko yhteiskuntamme pelisääntöjä.
Olen avannut puheenvuorossani yhden näkökulman työelämätietoon. Se ei sulje pois muita näkökulmia, jotka liittyvät mm. osaamistarpeiden ennakointiin. Määrittelemäni työelämätiedon edistäminen koulutuksessa palvelee mielestäni ammattikorkeakouluopetuksen kehittämistä. Teorian ja käytännön sopiva yhdistäminen valmistaa osaavaa henkilöstöä muuttavien työmarkkinoiden erilaisiin tehtäviin. Se on osa ammattitaitoa.
Näiden asioiden edistämiseksi Toimihenkilökeskusjärjestö STTK jakaa ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstölle tunnustuspalkintoja työelämätiedon edistäjille. STTK on myös julkaissut Tervetuloa työelämään –oppaan, jota on jaettu maksutta kymmeniä tuhansia kappaleita oppilaitoksiin ja suoraan nuorille.
Lisää työelämätietoa STTK Opiskelijoiden työelamaan.fi -verkkosivuilta