Työelämäryhmän loppuraportti 1.2.2010

Maan hallituksen ja palkansaajajärjestöjen välinen konflikti eläkekiistassa ratkaistiin yksimielisellä tavoitteella nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää ja pidentää työuria kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Tätä tavoitetta varten perustettiin kaksi rinnakkaista työmarkkinajärjestöjen työryhmää, joiden määräaika oli 31.1.2010. Työryhmät työskentelivät yhteistyössä hallituksen edustajien kanssa.

Työelämäryhmä (TER) keskittyi työhyvinvointia, työssä jatkamista ja osaamista edesauttavien toimenpiteiden pohdintaan. Ryhmän puheenjohtajana toimi Jukka Ahtela Elinkeinoelämän keskusliitosta. STTK:ta ryhmässä edusti Leila Kostiainen.


Työryhmien työskentely päättyi maanantai-aamuna 1.2.2010. Työelämäryhmä luovutti oheisen loppuraporttinsa pääministeri Matti Vanhaselle. Loppuraporttiin sisältyvien toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin tekee OECD.


Lataa: Työelämäryhmän loppuraportti (pdf)

 

Työelämäryhmän loppuraportti 1.2.2010

Ehdotuksia työurien pidentämiseksi

 

Sisällys:

I Johdanto

II Työelämäryhmän esitykset

1. Toimenpiteitä työkyvyn edistämiseksi

A) Työterveyshuollon ennakoivuuden ja tuloksellisuuden lisääminen

Työterveyshuollon tavoitteiden ja sisällön uudelleensuuntaus
Työterveysyhteistyön kehittäminen
Työterveyshuollon korvauskäytäntö kannustavammaksi
Työterveyshuollon vaikuttavuuden arviointi
Työterveyshuoltoasioiden kehittäminen hallinnossa
Lääkäreiden koulutuksen kehittäminen

B) Laadukkaan työterveyshuollon saatavuuden varmistaminen

Työterveyshuollon alueellinen saatavuus ja pientyöpaikkojen mahdollisuus järjestää työterveyshuolto   
Työkyvyn, työterveyden ja terveyden seurannan kehittäminen
Työttömien työkyvyn ja terveyden edistäminen

C) Varhaisempi puuttuminen pitkittyvään työkyvyttömyyteen

Työkyvyttömyysarvioinnin prosessin kehittäminen

2. Toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseksi

Työhyvinvoinnin palvelukeskus tukemaan työpaikkojen toimia
Työssä jatkamista tukeva toiminta osaksi työpaikkojen yhteistoimintaa
Työkyvyn edistäminen osana johtamista
Työeläkejärjestelmä tukemaan työpaikkojen työhyvinvointityötä

3. Työuran pidentäminen alkupäästä ja työllistymisedellytysten parantaminen työuran aikana

Siirtymistä perusopetuksesta toiselle asteelle tehostettava
Korkea-asteen koulutukseen pääsyä nopeutettava
Työikäisten aikuisten osaamista kehitettävä jatkuvasti
Työkykyyn kiinnitettävä enemmän huomiota koulutuksen aikana

I. JOHDANTO

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat 11.3.2009 tavoitteesta nostaa 25 vuotta täyttäneiden keskimääräistä eläkkeelle siirtymisiän odotetta 59, 4 vuodesta kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tätä koskevat ehdotukset sovittiin valmisteltaviksi kahdessa työryhmässä, eläkeneuvotteluryhmässä ja työelämäryhmässä, vuoden 2009 loppuun mennessä. Työryhmät saivat joulukuussa 2009 kuukauden jatkoajan ehdotusten valmisteluun. Kahden työryh-män työllä oli yhteinen tavoite: esittää keinoja todellisen, keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nostamiselle kolmella vuodella. 

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52 vuoden iässä, kun suoraan työelämästä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä on 63 vuotta. Vuonna 2008 vanhuuseläkkeelle siirtyi 30 800 henkilöä ja työkyvyttömyyseläkkeelle 25 600 henkilöä. Myös sairauspoissaolojen vähentämisellä voidaan vaikuttaa työurien pituuteen.

Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrän merkittävä vähentäminen on työelämäryhmän esitysten tärkein tavoite. Tähän tavoitteeseen pyritään paitsi tehokkaan ja kattavan työkykyä tukevan terveydenhuoltoyhteistyön keinoin, myös tarjoamalla välineitä työhyvinvoinnin kehittämiseen työpaikoilla. Erityishuomiota on kiinnitetty siihen, miten mielenterveyden ongelmiin voitaisiin puuttua nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja estää sairauslomien pitkittyminen ja näin vähentää mielenterveyden häiriöistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrää.

Kysymys ei ole kuitenkaan vain varhaisesta työstä poistumisesta, vaan työurien pituutta tulee tarkastella jo niiden alkupäässä. Suomessa jää joka vuosi 3000-4000 peruskoulun päättävää nuorta ilman ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaa ja ammatillisen koulutuksen keskeyttää kokonaan yli 10 000 nuorta vuosittain. Korkea-asteen koulutukseen siirtyminen kestää Suo-messa pitkään ja tästä syystä kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten korkeakoulututkin-non suorittaneiden keski-ikä on varsin korkea.

Työelämäryhmän osaamista ja koulutusasioita koskevat ehdotukset parantavat nuorten am-matillisia valmiuksia ja nopeuttavat työmarkkinoille tuloa. Ehdotukset lisäävät myös työelä-mässä jo olevien mahdollisuuksia ammatillisen osaamisen parantamiseen ja helpottavat näin selviytymistä työmarkkinoiden muutoksissa.

Valmistelun lähtökohdissa on lisäksi huomioitava ajankohtainen työmarkkinatilanne. Talous- ja työllisyystilanteen nopea heikentyminen on kääntämässä ikääntyneiden työllisyyden lasku-uralle. Työurien jatkamistavoitteet onkin ajoitettava pidemmälle aikavälille. Talouden kääntyessä jälleen kasvuun ja ikärakenteen muutoksen johdosta on ennakoitavissa, että ikääntyvän työvoiman kysyntä työmarkkinoilla kasvaa.

Yllämainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi työelämäryhmä esittää toimenpidekokonaisuutta, joka koostuu työkyvyn edistämisestä, työhyvinvoinnin parantamisesta sekä työuran pidentä-misestä alkupäästä ja työllistämisedellytysten parantamisesta koko työuran aikana.


Työelämäryhmä katsoo, että sen toimenpide-esitykset tulee saattaa lopulliseen muotoonsa erikseen asetettavissa työryhmissä.

Työryhmiä perustetaan 6 kappaletta seuraavasti:

1. Työryhmä työterveyshuollon kehittämistä varten (STM, työmarkkinajärjestöt, tarvittavat asiantuntijat) 
2. Työryhmä työkyvyttömyysprosessia ja työterveyshuollon valtakunnallista kattavuutta koskevien esitysten tekemistä varten (STM, työmarkkinajärjestöt ja Kela)
3. Työryhmä eläkejärjestelmään liittyvien esitysten tekemistä varten (STM, työmarkkina-järjestöt ja eläkejärjestelmä)
4. Työryhmä työttömien työkyvyn edistämiseksi (TEM, STM ja työmarkkinajärjestöt)
5. Työryhmä ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi ja työelämään siirtymisen nopeuttamiseksi (OPM ja työmarkkinajärjestöt)
6. Työryhmä työkykyyn, työhyvinvointiin, työsuojeluun ja työelämätietouteen liittyvien asioiden lisäämiseksi opetussuunnitelmiin ja opinto-ohjelmiin (OPM ja työmarkkinajär-jestöt). 

Työryhmien toimeksiannot laaditaan yhteistyössä sopijapuolten ja asianomaisten ministeriöi-den kanssa 28.2.2010 mennessä. Tavoitteena on, että työryhmien määräajat päättyvät 31.1.2011.

Työelämäryhmän käsityksen mukaan työryhmän ehdotukset ovat ensinnäkin omiaan piden-tämään työuria. Työelämäryhmä arvioi myös, että toteutuessaan toimenpiteet nostavat myös eläkkeellesiirtymisikää. Tämä arvio perustuu siihen, että ETK:n laskelman mukaan työkyvyt-tömyyseläkealkavuuden aleneminen parhaan yrityspuolikkaan tasolle lähes puolittaisi työky-vyttömyysalkavuuden tason. Tällä olisi vaikutusta eläkkeellesiirtymisiän odotteeseen runsas vuosi (ETK 2009).

Koska työelämäryhmän esitykset tähtäävät ennen kaikkea työkyvyttömyyseläkkeiden alka-vuuden vähentämiseen, muodostaa em. runsaan yhden vuoden taso tavoitteen, jonka saa-vuttamiselle työryhmän esitysten tehokas toimeenpano tarjoaa hyvät mahdollisuudet. Tavoit-teen eli työkyvyttömyysalkavuuden puolittamisen saavuttaminen on mahdollista, sillä myös yrityskohtaiset esimerkit osoittavat, että systemaattisilla toimintamalleilla työkyvyn edistämi-seksi on voitu huomattavasti vähentää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeiden alka-vuuksia ja myöhentää eläkkeellesiirtymisikää.

Selvitysten mukaan eläkkeellesiirtymisikään vaikuttavat paitsi taloudelliset, myös työhön liittyvät tekijät (ETK 2008). Työhyvinvointia työuran aikana koskevat työryhmän ehdotukset tukevat osaltaan työssä jatkamista ja eläkkeellesiirtymisiän nostamista.

Työelämäryhmä on myös arvioinut, että koulutusta koskevat ehdotukset pidentävät työuria enimmillään 0,8 vuodella. Selvitysten mukaan korkea osaamistaso ja työn hallinta vaikuttaa paitsi työuran pituuteen, myös eläkkeellesiirtymisiän odotteeseen. Tämän perusteella voidaan arvioida koulutusta koskevien esitysten osaltaan vaikuttavan toimeksiannossa asetettuun tavoitteeseen nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää.

Lopullisen arvion tekeminen esitysten vaikutuksesta keskimääräiseen eläkkeellesiirtymisikään edellyttää työelämä- ja eläkeneuvotteluryhmien esitysten yhteistä arviointia. Tätä varten työryhmä esittää kolmikantaista tarkastelua keväällä 2010.

Edellä mainituista syistä työelämäryhmä pitää välttämättömänä, että sen esitysten todellista vaikutusta asetettuihin tavoitteisiin seurataan. Esitysten tavoitteet ovat pitkällä tulevaisuudessa, vuodessa 2025. Siksi esitysten toteutusta, toimeenpanoa ja käytännön vaikutuksia on seurattava säännöllisesti. Osapuolet tarkastelevat toimenpiteiden käynnistymistä touko-kesäkuussa 2011. Osapuolet sitoutuvat tarkastelemaan vuosina 2014, 2018 ja 2022 nyt sovittujen toimien vaikuttavuutta työurien pidentymiseen, nuorten työelämään kiinnittymiseen ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuden ja ikääntyvien työhön osallistumisen kehitykseen sekä arvioimaan sitä, ovatko toteutetut toimenpiteet johtamassa keskimääräisen eläkkeellesiirtymisajan odotteelle asetettuun tavoitteeseen ottaen huomioon valitseva talous- ja työllisyystilanne.

sisällysluetteloon
 

II TYÖELÄMÄRYHMÄN ESITYKSET

  1. Toimenpiteitä työkyvyn edistämiseksi

Työpaikkojen toiminnalla, työsuojelulla ja työterveyshuollolla sekä näiden toimivalla yhteis-työllä on keskeinen merkitys sellaisessa työkyvyttömyyden ehkäisyssä, joka voidaan tehdä työelämässä. Useat eri alojen työpaikkatason esimerkit osoittavat, että sairauspoissaolojen vähentämiseen, työkyvyttömyyden ehkäisyyn ja tätä kautta työurien pidentämiseen on mah-dollista vaikuttaa.

Keskeistä on myös, miten julkinen terveydenhuolto ja hoitoketju toimivat siten, etteivät saira-uspoissaolot pitene tarpeettomasti ja että tieto kulkee terveyspalvelujärjestelmässä tarkoituk-senmukaisesti. Erikoissairaanhoitopalvelujen saatavuudessa on puutteita, jotka tarpeetto-masti pitkittävät sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyysjaksoja. Sairauden tai vamman aiheut-taman työkyvyttömyysjakson pitkittyminen saattaa vaikeuttaa tai hidastaa parantumisproses-sia ja pahimmillaan johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle.

Nykyinen kuuden kuukauden hoitotakuujakso on kohtuuttoman pitkä odotusaika etenkin työssä käyville. Se aiheuttaa henkilöille itselleen, työnantajille ja koko so-siaaliturvajärjestelmälle mittavia ja ehkäistävissä olevia taloudellisia kustannuk-sia. Työryhmä pitää perusteltuna erikoissairaanhoidossa hoitotakuuajan asteit-taista lyhentämistä niin, että se tehdään perusterveydenhuoltoa vaarantamatta. Lisäksi päivystysluonteiseen hoitoon liittymättömien erikoissairaanhoitoa tarvit-sevien kiireellisyysluokka-arvioinnissa työhön paluun nopeuttaminen tulisi ottaa huomioon. Esitysten tekeminen näistä toimenpiteistä edellyttää työryhmän mie-lestä kuitenkin perusteellisempaa terveyspoliittista pohdintaa samoin kuin arviota kustannuksista ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta.

Ihmisten työkykyyn vaikuttavat enenevässä määrin myös kansanterveyteen liittyvät kysymyk-set, kuten mielenterveyteen, ylipainoon ja alkoholin liikakäyttöön, epäterveelliseen ruokailuun ja vähäiseen liikuntaan liittyvät ongelmat. Työelämäryhmä katsoo, että asetettujen työurata-voitteiden saavuttaminen vaatii nyt tehtävien esitysten lisäksi merkittäviä panostuksia kan-santerveystyöhön.
Osana mielenterveyspalveluiden saatavuuden tehostamista työelämäryhmä kii-rehtii sairaanhoitovakuutuksen kehittämisryhmän psykoterapian saatavuutta kos-kevien ehdotusten toteuttamista, jotta nopea hoitoon pääsy voidaan varmistaa.
Alla esitetyt toimenpiteet perustuvat monilta osin eläkeneuvottelu- ja työelämäryhmien yhtei-sen työkyvyttömyysprosessiryhmän ehdotuksiin.

A) Työterveyshuollon ennakoivuuden ja tuloksellisuuden lisääminen

Työterveyshuollon tavoitteiden ja sisällön uudelleensuuntaus

Työterveyshuollon ensisijaisena tavoitteena on perinteisesti ollut työn terveysvaarojen selvit-täminen. Varsinkin fyysisessä työympäristössä on pitkällä aikavälillä tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta työntekijöitä altistuu edelleen työpaikoillaan fysikaalisille, kemiallisille ja bio-logisille haittatekijöille. Osa töistä on edelleen fyysisesti ja ergonomisesti kuormittavia. Osana työn kokonaiskuormitusta on huomioitava myös työn psyykkinen kuormittavuus. Yleisestä terveydentilan paranemisesta ja eliniän pidentymisestä huolimatta työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvanut. Ihmisten työkykyyn vaikuttavat enenevässä määrin kansanterveyteen liittyvät kysymykset, kuten mielenterveyteen, ylipainoon, alkoholin liikakäyttöön ja moniin elämäntapakysymyksiin liittyvät ongelmat. Työurien pidentämistavoitteen toteuttaminen ny-kyisessä tilanteessa edellyttää työterveyshuollon tavoitteiden ja sisällön uudelleen suuntaa-mista siten, että työn terveysvaarojen torjunnan rinnalle nostetaan työkyvyn edistäminen ja työssä jatkamisen tukeminen.

• Uudella ohjeistuksella ja tarvittavilla lainsäädännön muutoksilla korostetaan työkyvyn edistämistä ja työssä jatkamista työterveyshuollon perustavoitteina. Työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisy sekä työhön ja työympäristöön liittyvät terveelli-syys- ja turvallisuustavoitteet tukevat em. perustavoitetta. Hyvän työterveydenhuollon sisällössä korostuvat tehokkaat ja vaikuttavat prosessit, varhainen puuttuminen ja en-naltaehkäisy, vaikuttavuuden mittarit sekä osaava yhteistyö. Työterveyshuollon tehtä-väksi asetetaan erityisesti tarvittavien toimenpide- ja hoitosuositusten tekeminen mie-lenterveysongelmista kärsivien työssä jatkamiseksi.

1. työryhmä laatii ehdotuksen.

Työterveysyhteistyön kehittäminen

Työkyvyn edistäminen ja työssä jatkamisen mahdollistaminen edellyttää työnantajan, työter-veyshuollon ja työntekijän tiivistä yhteistyötä. Vain systemaattisella työterveysyhteistyöllä voidaan saada aikaan nykyistä parempaa vaikuttavuutta. 

Työpaikalla työnantaja, työntekijät ja työterveyshuolto selvittävät yhteistoiminnassa menette-lytavat, joilla edistetään työpaikan hyvinvointia, työterveyttä ja työturvallisuutta. Työterveysyh-teistyön tavoitteena on, että kaikki edellä mainitut osapuolet tietävät oman vastuunsa seuraa-vissa kysymyksissä:

• Selvilläolemisen periaate
  - Henkilöstön tila (mm. työtyytyväisyys, osaaminen, terveydentila ja työkyky)
  - Työkykyyn liittyvät riskit
  - Terveyteen liittyvät riskit
  - Työn psyykkinen ja fyysinen kuormittavuus
  - Työkyvyttömyyskustannukset
• Varautumisen periaate
  - Henkilöstöriskien hallinta
  - Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevät toimet
• Osallistumisen periaate
  - Työterveysyhteistyö ja sen suhde työpaikan työturvallisuusyhteistyöhön
  - Tilannekohtainen työssä jatkamisen mahdollisuuksien selvittäminen

Työnantajan on huomioitava nämä periaatteet työterveyshuoltopalvelun järjestämisessä.   

Ikääntyneiden työntekijöiden tarpeiden selvittäminen työterveysyhteistyössä tapahtuu luonte-vimmin työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa. Työterveyshuoltolakiin lisätään asiaa kos-kevat säännökset

1. työryhmä laatii linjaukset ja mahdolliset muutosehdotukset työterveyshuoltolakiin. Linjauk-set huomioidaan myös työterveyshuollon laatukriteerien valmistelussa.


Työterveyshuollon korvauskäytäntö kannustavammaksi

Työterveyshuollon työkykyä edistävää ja työkyvyttömyytta ehkäisevää toimintaa on vahvistettava. Tehokas ohjauskeino on sitoa työterveyshuollon korvaustaso tällaiseen toimintaan.

• Sata- komitean ehdotuksen pohjalta työkyvyn hallintaan ja varhaiseen tukeen perustuva työterveyshuolto saatetaan 60 %:n korvaustason piiriin.

Lainsäädäntömuutos on valmisteilla STM:ssä. Tähän liittyen työterveyshuollon neuvottelukunta seuraa korvausmuutoksen vaikutusta ja arvioi edelleen kehittämisen tarpeet.

Työterveyshuollon vaikuttavuuden arviointi

Työterveyslaitos laatii työterveyshuoltoyksiköille laatukriteerit ja arvioi sekä tutkii työterveys-huollon vaikuttavuutta. Työterveyshuollon vaikuttavuuden mittaamisessa siirrytään suoritteiden laskennasta tulosten arviointiin. Tutkimuksen keinoin luodaan yhteinen kieli ja käsitteet vaikuttavuudelle ja kustannusvaikuttavuuden mittaamiselle

• Käynnistetään tutkimusohjelma työterveyshuollon laatukriteerien kehittämiseksi ja suomalaisen työterveyshuollon prosessien vaikuttavuuden selvittämiseksi sekä tätä tukevien mittareiden kehittämiseksi. Mittareita kehitettäessä otetaan huomioon erilaiset työpaikat ja työsuhdemuodot.

Tutkimusohjelman toteuttaa Työterveyslaitos yhteistyössä mm. Aalto-yliopiston HEMA- instituutin, Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.

Työterveyshuoltoasioiden kehittäminen hallinnossa

Työelämäryhmän esitykset työuratavoitteiden saavuttamiseksi ja niiden tehokas toteuttaminen työpaikkatasolla vaativat toteutuakseen pysyvää ja kohdentunutta asiantuntijapalvelua. Suomessa tarvitaan valtakunnallinen työterveyshuollon ja työpaikkojen tukiorganisaatio, joka toimii hallinnonalasta vastaavan ministeriön ja työmarkkinajärjestöjen tehokkaassa ohjauk-sessa. Työterveyshuoltoasioiden käsittelyn ministeriössä tulee tapahtua kiinteässä yhteydes-sä työn turvallisuutta ja terveyttä koskevien asioiden kanssa.

Työterveyslaitos toimii jatkossa erityisesti työurien pidentämiseen, työterveyshuollon vaikuttavuustutkimukseen sekä valtakunnalliseen työterveyshuollon tuki-toimintaan liittyvissä tehtävissä. Työterveyshuollon toimintaedellytysten ja työ-elämäyhteistyön parantamiseksi työterveyshuoltoa koskevat asiat siirretään STM:ssä työsuojeluosastolle.

Työterveyshuoltoa koskevan tutkimus- ja kehittämistyön ohjausmahdollisuuksien parantami-seksi, riittävien toiminnallisten resurssien käyttämiseksi TTL:n toiminnassa työelämäryhmän esitysten toimeenpanemiseksi sekä kolmikantayhteistyön vahvistamiseksi TTL:n toiminnassa 1. työryhmä laatii ehdotuksen. STM toteuttaa organisaatiomuutoksen vuoden 2010 aikana.


Lääkäreiden koulutuksen kehittäminen

Työterveyteen liittyvien kysymysten riittävä osaaminen perusterveydenhuollossa on välttämä-tön edellytys hoitoketjun toiminnalle ja sen selvittämiselle, voidaanko henkilön terveyteen liit-tyviin kysymyksiin vaikuttaa työpaikalla.

• Lääkäreiden peruskoulutusta kehitetään siten, että lääketieteellisiin tiedekuntiin saa-daan päätoimiset työterveyshuollon professuurit vahvistamaan työkykyyn, sosiaalitur-vaan ja ammattitauteihin liittyvien asioiden osaamista lääkäreiden peruskoulutukses-sa.

Asetetaan selvitysmies laatimaan ehdotus tarvittavista toimista ja rahoitusratkaisuista. Selvi-tysmies tekee ehdotuksen 31.1.2011 mennessä.

sisällysluetteloon

B) Laadukkaan työterveyshuollon saatavuuden varmistaminen

Työterveyshuollon alueellinen saatavuus ja pientyöpaikkojen mahdollisuus järjestää työterveyshuolto

Työterveyshuoltopalveluiden saatavuudessa ja laadussa on aluekohtaisia eroja. Työpaikan koko ja sijainti vaikuttaa mahdollisuuksiin saada työpaikan tarpeisiin sopivaa työterveyshuol-toa.

• Erityisesti pientyöpaikkojen mahdollisuutta saada asianmukaisia työterveyshuollon palveluita maan kaikissa osissa parannetaan. Huolehditaan, että lakisääteisiä perus-palveluja on saatavilla maan kaikissa osissa.. Tässä yhteydessä kehitetään ja otetaan käyttöön pienten työpaikkojen tarpeisiin soveltuva työterveyshuoltopalveluiden toimin-tamalli, jota voidaan tarjota kaikissa kunnissa. Toimintamalliin sisällytetään työterve-yshuollon järjestämisvastuut ja niiden todentaminen alihankintaketjuissa ja vuokra-työssä.
• Selvitetään, miten työterveyshuollon hankintaosaamista voidaan parantaa. Vaihtoeh-toina voi olla alueelliset hankintaorganisaatiot tai valtakunnallinen organisaatio. Näin voitaisiin auttaa erityisesti pienten työpaikkojen työterveyshuoltopalvelujen hankintaa.

1. työryhmä laatii ehdotuksen palvelujen kattavuuden ja rahoituksen varmistamiseksi sekä hankintaosaamisen kehittämiseksi. TTL laatii yhdessä Kuntaliiton ja työmarkkinaosapuolten kanssa samassa aikataulussa pientyönantajille tarkoitetun toimintamallin. Työterveyshuollon järjestäminen alihankintaketjuissa huomioidaan työsuojelun vastuualueiden tulossopimuksis-sa yhtenä valvonnan painopistealueista ja seuraavassa runkosopimuksessa 2012-2015. Osapuolet seuraavat työterveyshuollon toteutumista valvonnasta saatavien tietojen perus-teella työsuojeluneuvottelukunnassa.
 

Työkyvyn, työterveyden ja terveyden seurannan kehittäminen

Usein vaihtuvissa työsuhteissa ja muuttuvissa olosuhteissa työskentelevillä on puutteita työterveyshuollon palvelujen saatavuudessa. Työterveyshuollon taso ja kattavuus vaihtelee mm. työpaikan sijainnin ja koon mukaan. Terveyden ja työkyvyn seuranta ei toimi riittävän kattavasti, koska ihmiset vaihtavat työpaikkaa yhä useammin. Lisäksi terveydenhuoltopalveluja on saatavilla eri paikoista ja näiden palvelujen tuottajien erilaiset tietojärjestelmät rajoittavat tuloksellista seurantaa. 

• Kaikille terveystarkastusten piiriin työterveyshuoltolainsäädännön mukaan kuuluville työntekijöille mahdollistetaan alasta ja työsuhteen pituudesta riippumatta lainsäädän-nön edellyttämät tulo- ja määräaikaistarkastukset säännöllisin väliajoin. Tarkastusväli (lähtökohtaisesti 1-3 vuotta) määritellään siten, kuin hyvä työterveyshuoltokäytäntö edellyttää. Tarkastusvälin määrittelyssä otetaan erityisesti huomioon ikääntyneiden työntekijöiden riittävän usein tapahtuvan työkyvyn seurannan tärkeys. Tarkastuksissa arvioidaan työn fyysinen ja psyykkinen kuormitus sekä kehittämis- ja tukitoimien tar-peet.

Tavoitteena on, että vuoteen 2014 mennessä käyttöön saadaan työterveystietoja sisältävä seurantaväline, joka helpottaisi erityisesti lyhyissä työsuhteissa työskentele-vien työterveyshuollon saatavuutta ja seurantaa.

Työelämäryhmän käsityksen mukaan perusteilla olevalla kansallisella terveysarkistolla tulee olla työterveyshuollon kattavuuden varmistamisessa ja työikäisen väestön terveyden seurannassa keskeinen asema.      

Työelämäryhmä kiirehtii kansallisen terveysarkiston käyttöönottoa. Hankkeen uskot-tava resursointi ja aikataulutus on varmistettava. Terveysarkiston käyttöönotossa on huomioitava se, että työuraesitysten on ehdittävä vaikuttaa halutulla tavalla viimeis-tään vuoteen 2025 mennessä. Terveysarkistosta saatava hyöty jää merkittäviltä osin saavuttamatta, ellei työterveyshuollon tarpeita ole kattavasti otettu huomioon arkiston suunnittelussa ja toteutuksessa. Tavoitteena on työterveyshuoltojärjestelmä, joka varmistaa tavoitteellisen ja laadukkaan työterveyspalvelujen saatavuuden koko työ-uran ajan, työsuhdemuodosta ja asuinpaikasta riippumatta.

2. työryhmä laatii arkistoon liitettävän toimivan ja seurantaa varmistavan työterveysosion niin, että se on käytettävissä arkiston aloittaessa toimintansa sekä valmistelee tarvittavat toimet työterveyshuollon kattavuuden parantamiseksi. Työryhmä laatii myös arvion ja ehdotuksen siitä, mitä käytännön toimia terveysarkistouudistus edellyttää työterveyshuollolta työpaikkata-solla.


Työttömien työkyvyn ja terveyden edistäminen

Työttömyyden pitkittyessä riski syrjäytyä työmarkkinoilta kasvaa. Työttömien paluu avoimille työmarkkinoille vaikeutuu olennaisesti jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.  Koulu-tuksen ja muiden työllistävien toimien ohella myös työttömien työkyvystä on huolehdittava.

Käynnissä olevan Työterveysneuvontahankkeen tavoitteena on järjestää perusterveyden-huollon yhteyteen työterveysneuvontapalvelut niille työvoimaan kuuluville työntekijöille, jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä. Tavoitteena on myös selvittää Kelan ja työeläkejärjestel-män kanssa yhteistyömahdollisuudet rahoituksen ja kuntoutuksen osalta. Hankkeeseen liittyy arviointi- ja seurantatutkimus. Hankkeen tuloksien pohjalta voidaan kehittää malli työttömien terveyspalvelujen järjestämiseen.

• Työttömien terveyden ja työkyvyn seuranta ja edistäminen sekä työterveysneuvonta ovat jatkossa osa työvoimapalveluja. Jos työttömän työnhakijan terveyden ja työkyvyn ongelmat vaikeuttavat työllistymistä, sovitaan työllistymisohjelmassa työkyvyn tar-kemmasta arvioinnista ja tarvittavista muista toimista. Tavoitteena on tukea työttömän työllistymistä avoimille työmarkkinoille. TE-toimisto voi ostaa tarvittavat työkyvyn arvi-ointi- ja terveyspalvelut. Tämä huomioidaan julkisen työvoimapalvelujen rahoitukses-sa.

4. työryhmä laatii ehdotuksen työttömien työkykyyn liittyvien palvelujen järjestämisestä ottaen huomioon työttömien työterveysneuvontahankkeen kokemukset.

sisällysluetteloon

C) Varhaisempi puuttuminen pitkittyvään työkyvyttömyyteen

Työkyvyttömyysarvioinnin prosessin kehittäminen

Hyvin toimivalla työterveyshuollolla on pitkittyvissä työkyvyttömyystapauksissa hyvät edellytykset selvittää työntekijän hoito- ja kuntoutustarve. Ensisijaisena vaihtoehtona tulee olla palaaminen omaan työhön tai muuhun työhön oman työnantajan palveluksessa. Varhaisempi puuttuminen pitkittyvään työkyvyttömyyteen edellyttää myös tiivistä yhteistyötä sairausvakuutusjärjestelmän kanssa, ettei työntekijä ajaudu työpaikan ja työterveyshuollon vaikutuspiirin ulkopuolelle.

• Työkyvyttömyyden uhatessa pitkittyä on perusteltua edellyttää työterveyshuollon lausunto jäljellä olevasta työkyvystä sekä selvitys jäljellä olevaa työkykyä vastaavan työn järjestämismahdollisuuksista työpaikalla sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan maksamisen ehdoksi 90 päivän jälkeen. Lausunnon laatiminen edellyttää, että työterveyshuolto, työnantaja ja työntekijä ovat yhdessä selvittäneet työntekijän mahdollisuu-det jatkaa työssä sekä tarvittavat tukitoimet. Lausunto voidaan joissakin tilanteissa laatia jo aiemminkin. Erityisesti mielenterveyden syistä sairauspäivärahaa saavien kohdalla työhön paluun mahdollisuudet on selvitettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sairausvakuutuslakiin otetaan tarvittavat säännökset, jotka estävät työntekijälle maksettavan päivärahan katkeamisen sellaisissa tilanteissa, joissa työkykylausunnon tekemättä jääminen ei johdu työntekijästä itsestään.

2. työryhmä valmistelee tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Samassa yhteydessä otetaan huomioon Kelan KYKY- hanke, jossa tuetaan työhön paluuta tai työssä jatkamista räätälöidyin ratkaisuin (pilottihanke 2010–2012).


Työeläkelaitosten mahdollisuus korvata tarkoituksenmukaista hoitoa viivetilanteissa

Hoitojonot pidentävät usein työkyvyttömyyden kestoa ja johtavat turhiin eläkekustannuksiin. Joissakin tapauksissa hoidon korvaaminen tyel- järjestelmästä voisi ehkäistä työkyvyttömyyseläketapahtuman syntymisen. Koska kyse on kuitenkin terveys- ja sosiaalipoliittisesti periaatteellisesti merkittävästä asiasta, kysymykseen liittyvät hyödyt ja haitat tulee selvittää perusteellisesti.

• Työeläkelaitokset toteuttavat yhteistyössä Kelan kanssa ja STM:n ohjauksessa pilotti-hankkeen, jolla selvitetään, saadaanko hoidon nopeuttamisella työkyvyttömyyspois-saoloja lyhentymään sekä vähentämään sairauspäivärahojen maksujaksoja ja eläkemenoa.

Hoidon korvaamiselle asetettaisiin seuraavat täsmälliset kriteerit eläkemenon torjumi-sen näkökulmasta:

1. Työeläkejärjestelmällä olisi päävastuu toimeentulosta
2. Sairaus aiheuttaa työkyvyttömyyseläkkeen uhan
3. Sairauteen on olemassa hoito, joka parantaa toimintakykyä ja mahdollis-taa työhön paluun
4. Hoidon arvioidaan viivästyvän.

Sairauskassajärjestelmän kehittäminen

• Selvitetään, miten sairausvakuutustoimintaa ja siihen liittyen sairauskassajärjestel-mää voitaisiin kehittää, jotta tarvittava työkykyä palauttava nopea erikoissairaanhoito olisi nykyistä laajemmin toteutettavissa.

STM asettaa työryhmän selvittämään asiaa.

sisällysluetteloon

2. Toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseksi

Työolotutkimuksen mukaan palkansaajien osaamistaso on noussut ja mahdollisuudet kehit-tyä työssä ovat parantuneet. Työtehtävät ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja itsenäisem-miksi. Vaikutusmahdollisuudet työn eri osatekijöihin ovat parantuneet ja palkansaajat näkevät työnsä entistä useammin merkityksellisenä ja tärkeänä. Työn sisällön merkitys on alkanut korostua palkkaakin tärkeämpänä asiana työelämässä. Myös hyvät vuorovaikutussuhteet, turvallisuus ja pitkäjänteisyys koetaan tärkeiksi työelämän laatuun vaikuttaviksi asioiksi.
 
1990 –luvun laman jälkeen työolotutkimuksissa on tullut kielteisinä piirteinä esille kiireen hait-taavuus, työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen ja toimintaympäristössä tapahtuvia nopeita muutoksia heijastava epävarmuus. Tyytyväisyys tiimityöhön ja tuottavuuteen on vähentynyt, mikä kertoo sosiaalisten suhteiden kiristymisestä.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi erottuu edukseen nimenomaan matalien hierarkioiden, kehityskeskusteluiden, tiimityön yleisyyden, joustavien työaikojen, luottamuksen, kehittymis- ja kouluttautumismahdollisuuksien, tietotekniikan soveltamisen ja vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Myös siinä, miten työntekijä saa tukea esimieheltä tai työtovereilta, Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa kärkimaihin. Näiden vahvuuksien varaan voidaan myös jatkossa rakentaa työelämän laadun ja tuottavuuden parantamista. Parantamisen varaa on kuiten-kin runsaasti verrattaessa keskimääräistä työorganisaatiota huippuihin.

Useilla työpaikoilla on käytössä toimintamalleja työkyvyn ja työhyvinvoinnin edistämiseksi. Kaikilla työpaikoilla tällaisia ei kuitenkaan ole. Mahdollisuudet tällaisten toimintamallien käyt-töön vaihtelevat merkittävästi mm. työpaikan koon, sijainnin ja käytettävissä olevien asiantuntijaresurssien mukaan.

Avaintekijä työelämän kehittämisessä on saada yhä suurempi joukko palkansaajia parhaiden työorganisaatioiden työhyvinvoinnin tasolle. Tässä tarkoituksessa työelämäryhmä esittää toimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on aikaansaada kaikilla työpaikoilla samanlainen tuloshakuinen kehitystyö, mikä on johtanut merkittävään kehitykseen työhyvinvointitoimin-nassaan menestyneillä työpaikoilla.


Osa-aikalisä tukemaan nuorten työllistymistä

Osa-aikalisäjärjestelmää on käytettävä nuorten työllistymisen ja ikääntyvien työssä jaksami-sen tukemiseksi. Osa-aikalisä on käytössä oleva toimenpide työttömien työllistymisen tuke-miseksi. Työntekijän siirtyessä määräajaksi osa-aikatyöhön palkataan työtön työnhakija.  Viime vuosina osa-aikalisää on käytetty hyvin vähän.

• Osa-aikalisäjärjestelmä uudistetaan helpottamaan nuorten työllistymistä ja tukemaan ikääntyvien työntekijöiden työssä jatkamista. Osa-aikalisää maksettaisiin määräajaksi osa-aikatyöhön siirtyvälle ikääntyvälle työntekijälle (yli 50 v) ja työnantaja palkkaa vasta tutkinnon suorittaneen työttömän työnhakijan (valmis-tumisesta kulunut korkeintaan kolme vuotta). Uudistus toteutetaan työ- ja elin-keinoministeriön linjauksia muuttamalla. Valtiovalta varaa riittävät määrärahat vuosina 2010-2012. 

Tarvittavat esitykset valmistellaan mahdollisimman pian kolmikantaisesti TEM:ssä ottaen eri-tyisesti huomioon järjestelmän toimivuus eri toimialoilla ja erilaisilla työpaikoilla.


Työhyvinvoinnin palvelukeskus tukemaan työpaikkojen toimia

Työpaikkojen tarpeita varten luodaan Työturvallisuuskeskuksen yhteyteen työhyvinvoinnin palvelukeskus, joka tarjoaa käytännönläheisiä työvälineitä ja palveluita työhyvinvoinnin edis-tämiseksi työpaikoilla. 


Jokaiselle työpaikalle tarjotaan käytännönläheisiä välineitä ja neuvontaa työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämiseksi. Tavoitteena on yhden luukun palvelu erityisesti pk –yrityksille. Kattavat verkkopalvelut helpottavat palvelujen käyttämistä. Työpaikoille tarjotaan työvälineitä käytännössä toimiviksi osoittautuneista ratkaisuista mm. seuraavista aiheista:

• hyvinvointia ja tuottavuutta edistävät työaikajärjestelmät, esimerkiksi osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen eri elämäntilanteista johtuvista syistä
• uusien työn organisointitapojen ja työaikamallien kehittäminen ja käyttöönotto työpaikoilla (mm. etätyö, toimiva työnkierto kolmivuorotyössä)
• työpaikkakohtaiset ikäohjelmat, joissa voidaan esimerkiksi sopia työaikajärjestelyistä, tehostetusta työterveyshuollosta, työnkuvan muutoksista ja koulutukses-ta.
• ammatillinen kehittyminen ja koulutusmahdollisuudet, yhteistoimintalain edellyt-tämät vuosittaiset henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat, henkilökohtaiset osaamisen kehittämissuunnitelmat
• työterveyshuollon järjestäminen
• työturvallisuuteen liittyvät toimivat mallit (mm. riskienarviointimallit, turvallisuus-johtaminen, työsuojelun toimintaohjelma, työterveyshuollon työpaikkaselvitysten teettäminen ja hyödyntäminen)
• hyvän johtamisen välineet (mm. työn mielekkyyden ja tuottavuuden lisääminen esimiestyöllä, kehityskeskustelumallit, esimiestyön edellytykset) tietoa vakuutusjärjestelmältä saatavista tukitoimista
• työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt
• mahdollisuus saada rahoituksellista ja asiantuntijatukea työpaikkojen kehityshankkeisiin ja sovelluksiin
• työhyvinvoinnin palvelukeskus kehittää ja ottaa käyttöön työhyvinvointikortin. Työhyvinvointikorttia hallinnoi TTK. Työhyvinvointikorttiin sisältyy yhteisesti so-vittu koulutussisältö. Kortti osoittaa, että henkilö hallitsee työhyvinvoinnin pe-rusasiat ja osaa toimia työpaikalla oman ja työyhteisönsä hyvinvoinnin edistäjä-nä; tietää keskeiset asiaa säätelevät lait ja työpaikan eri toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet; osaa viedä työhyvinvointiasiat käytännön toimintaan sekä ymmärtää työhyvinvoinnin, tuottavuuden ja laadun yhteyden.

Työhyvinvoinnin palvelukeskus sijoittuu Työturvallisuuskeskukseen. Palvelukeskus kokoaa yhteen työhyvinvoinnin edistämiseen liittyviä monia eri toimijoita ja tiivistää työmarkkinaosa-puolten toimintaa työelämän laadun ja tuottavuuden kehittämiseksi. Työhyvinvoinnin käytän-nön toimet, sovellukset, tavoitteet ja seurantajärjestelmät laaditaan yhdessä TTK:n työalatoi-mikuntien kanssa. Työalatoimikuntien kattavuus ja järjestöjen kattava edustus varmistetaan tässä yhteydessä. Keskeistä on, että kaikki toimialat ja eri henkilöstöryhmien edustajat ovat mukana työssä. Työalatoimikuntien rakenteeseen tehdään tarvittavat mm. sopimusraken-teesta johtuvat muutokset, jotta kaikki alat tulevat edustetuiksi. Valtion sopijaosapuolet rat-kaisevat, miten valtiosektori tulee mukaan toimintaan.

Työhyvinvoinnin palvelukeskus tukee ja edistää työhyvinvointia työpaikoilla ja toimii tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden, kuten ministeriöiden ja asiantuntijalaitosten kanssa. Työhyvin-voinnin palvelukeskus tuottaa työpaikkatason sovelluksia toimiviksi todetuista kehittämisrat-kaisuista. Tässä tarkoituksessa palvelukeskus toimii läheisessä yhteistyössä TTL:n ja muiden tutkimuksen tekijöiden (VTT, Aalto-yliopiston HEMA –instituutti, muut yliopistot, THL, jne.) kanssa.

• Toiminnan käynnistäminen turvataan riittävällä alkurahoituksella. Varsinaiseen toimintaan varataan riittävä lisähenkilöstöresurssi (TTK:n hallitus selvittää yhdessä TTK:n toimitusjohtajan kanssa) ja pysyvä rahoitus TSR:n kautta. Selvitetään eri-laisten hankerahoittajien (mm. Tekes, ESR) kytkeminen palvelukeskuksen toimin-taan. Selvitetään työpaikkojen työhyvinvointitoimintaa tukevien vakuutusjärjestelmien (eläkevakuutus, tapaturmavakuutus) kumppanuus palvelukeskuksen toiminnassa.

• Palvelukeskuksen toiminnan edistämiseksi sen toiminta ja käyttö otetaan osaksi TTK:n järjestämiä työsuojelun peruskursseja (n. 60 alakohtaista koulutustilaisuutta vuosittain) ja työelämän kehittämiskoulutuksia. Tällä varmistetaan mahdollisimman laaja henkilöstön edustajien ja työnantajien edustajien kattavuus.
   
• Työmarkkinajärjestöt suosittelevat, että työehtosopimusosapuolet yhteisesti käsittelevät, miten toimialakohtaista työhyvinvointityötä edistetään palvelukeskuksessa sekä miten toimialakohtaista työtä voidaan tehokkaasti hyödyntää. Liittojen tulisi samalla selvittää koulutustarjonnan kehittämistarpeet työhyvinvoinnin ja työssä jatkamisen näkökulmasta.

• Työturvallisuuskeskuksen hallitus antaa kevään 2010 aikana työalatoimikunnille toimeksiannon laatia esityksensä toimialakohtaisista sovelluksista, tavoitteista ja seurantamekanismeista. Esitykset annetaan TTK:n hallitukselle vuoden 2010 loppuun mennessä.
   
• Työalatoimikunnat tekevät vuosittain hallitukselle esityksen työpaikkatason vaikuttavuustavoitteista ja niiden mittaamisesta. Tämän pohjalta laaditaan toimialakohtainen suunnitelma, jonka toimeenpanosta liitot huolehtivat. Työalatoimikunnat arvioivat vuosittain tavoitteiden vaikuttavuutta ja tekevät hallitukselle ehdotuksia tarvittavista jatkotoimista.
   
• TTK:n hallitus arvioi alakohtaisten toimien vaikuttavuutta. 

Työhyvinvoinnin palvelukeskuksen perustamista koskevat selvitykset ja ehdotukset (rakenne ja rahoitus) jatkovalmistellaan työmarkkinajärjestöjen toimesta Työturvallisuuskeskuksen kanssa 31.5.2010 mennessä.
 

Työssä jatkamista tukeva toiminta osaksi työpaikkojen yhteistoimintaa

Työelämäryhmä esittää työkykyosiossa tavoitteellisen työterveyshuoltoyhteistyön käynnistä-mistä työpaikoilla. Työssä jatkamisen tukeminen edellyttää muitakin, kuin työterveyshuollon avulla tehtäviä suoraan työntekijöiden terveyteen liittyviä toimenpiteitä. Toimenpiteiden vai-kuttavuus edellyttää työyhteisön sitouttamista yhteisiin tavoitteisiin. Tämä puolestaan edellyt-tää sitä, että työntekijöillä on riittävä tieto työpaikan työssä jatkamista tukevista kehittämista-voitteista ja tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävistä ohjelmista.

• Työsuojelun valvontalakia täydennetään niin, että käsiteltäviin yhteistoiminta-asioihin lisätään työssä jatkamista tukevat kehittämistavoitteet ja ohjelmat.

1. työryhmä laatii muutosesityksen.


Työkyvyn edistäminen osana johtamista

Yritysten tehtävänä on tehdä tulosta. Samoin julkishallinnon työpaikoilla on käytettävissä ole-villa resursseilla saatava aikaan kyseiseltä toiminnolta edellytetty tulos ja vaikuttavuus. Ylei-set arviot siitä, että työhyvinvointiin ja työkykyyn panostaminen kannattaa aina, eivät tätä taustaa vasten riitä. Ellei työkykyinvestointien panos-tuotos –vaikutusta pystytä työpaikalla selvittämään, on työkyvyn edistämistä vaikea viedä osaksi työpaikan johtamisjärjestelmää.

• Parannetaan yritysjohdon osaamista työkyvyttömyyden aiheuttamien kustannusten arvioinnissa sekä tavoitteellisen työkyvyn edistämisen merkityksestä osana strategista johtamista. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, mitä työkykyyn ja työterveyshuoltoon käytetyillä resursseilla saadaan aikaan samoin kuin kustannusten ja tulosten läpinäkyvyyteen sekä tässä tarvittaviin mittareihin.

Työnantajaosapuoli laatii jäsenistölleen tietoaineiston ja ohjeistuksen, jossa hyödynnetään toimivia hyviä käytäntöjä ja esimerkkejä.


Työeläkejärjestelmä tukemaan työpaikkojen työhyvinvointityötä

Työeläkelaitosten työhyvinvointipalvelut tukevat merkittävällä tavalla työpaikkojen omaa kehittämistyötä. Erityisesti työkyvyttömyysriskiä vähentämällä tyky-toiminta on omiaan hillitsemään eläkemenon kasvua ja pidentämään työuria. Työeläkelaitosten työhyvinvointipalveluiden edelleen kehittämiseksi olisi perusteltua arvioida, miten kyseinen toiminta voisi vielä paremmin palvella työeläkelainsäädännön ja eläkepolitiikan tavoitteita.

• Selvitetään tarve säädellä työeläkelaitosten harjoittamaa työhyvinvointitoimintaa. Tarkoituksena on lisätä työhyvinvointitoiminnan vaikuttavuutta, selkeyttää tyellaitosten palveluiden suhdetta muihin palvelujentarjoajiin ja yhteistyötä perustettavan TTK:n työhyvinvoinnin palvelukeskuksen kanssa samoin kuin lisätä työhyvinvointitoiminnan ja siihen liittyvän kilpailun läpinäkyvyyttä. Samassa yhteydessä selvitetään, miten työ-eläkejärjestelmä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa voi kannustaa erityisesti pie-niä yrityksiä työhyvinvointitoimintaan. Tavoitteena on taloudellisiin kannustimiin perustuva selkeä ja hallinnollisesti tarkoituksenmukainen toimintamalli.

3. työryhmä laatii selvityksen ja tarvittavat esitykset.

sisällysluetteloon

3. Työuran pidentäminen alkupäästä ja työllistymisedellytysten parantaminen työuran aikana

Suomessa on kattava koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa kaikenikäisille monipuoliset mahdolli-suudet osaamisen parantamiseen. Työurien jatkamisen näkökulmasta tarvitaan kuitenkin uusia toimia, joilla kaikille nuorille ilman tarpeettomia viiveitä löytyy koulutuspaikka ja joilla voidaan parantaa työllistymismahdollisuuksia läpi työuran.

Hallitus on viime vuosien aikana lisännyt ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkoja 7 000:lla. Tästä huolimatta peruskoulun päättäviä nuoria jää edelleen koulutuksen ulkopuolel-le. Keväällä perusopetuksen päättäneistä hakijoista lähes puolet haki ammatilliseen koulu-tukseen. Yhteishaussa ammatilliseen koulutukseen hakeneista lähes 17 000 ei saanut heti hakemaansa koulutuspaikkaa. Perusopetuksen päättäneitä näistä oli noin 4 500. Ongelmaa on vaikeuttanut nuorten lisääntynyt kiinnostus hakeutua ammatillisen koulutukseen. Koulu-tuksen keskeyttäminen on jonkin verran vähentynyt viimeisten vuosien aikana. Kuitenkin edelleen joka vuosi yli 10 prosenttia ammatillisen koulutuksen opiskelijoista keskeyttää opin-not kokonaan. Korkea-asteen koulutukseen siirtyminen kestää Suomessa edelleen pitkään. Myöskään korkea-asteen opintoajoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia tehdyistä toimen-piteistä huolimatta.

Palkansaajien koulutustaso on noussut merkittävästi 1970-luvun lopulta lähtien. Kuitenkin edelleen yli 300 000 työikäiseltä puuttuu yhä perusasteen jälkeinen ammatillinen tutkinto. Jatkossa korostuu entisestään tarve ammattitaidon päivittämiseen ja syventämiseen läpi työuran ja mahdollisuudet ammatinvaihtoon työuran aikana. Osaaminen on keskeinen keino työhyvinvoinnin, tuottavuuden ja tuloksellisuuden edistämisessä sekä muutoksen hallinnassa.

Nuorten työllistymisen helpottamiseksi kaikilla nuorilla tulee olla vähintään ammatilliset perusvalmiudet työelämään. Työikäisten aikuisten sopeutumista työmarkkinoiden muuttuviin osaamisvaatimuksiin on parannettava ammatillisen aikuiskoulutuksen keinoin.  Perusasteen jälkeisen koulutuksen aikana on jatkossa kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota työkykyyn ja mahdollisiin ongelmiin on voitava puuttua jo varhaisessa vaiheessa.
                   
Työelämäyhteistyötä tiivistettävä

Työelämäryhmä katsoo, että työurien pidentäminen alkupäästä vaatii koulutuksen ja työelä-män yhteistyön tiivistämistä kaikilla koulutusasteilla. Koulutuksesta työelämään siirtymisen nopeuttaminen edellyttää erityisesti perusopetuksen ja lukion roolin vahvistamista työelämä-tiedon välittäjänä. Lukion työelämäyhteistyötä (esim. työelämään tutustumisjaksoja) ja tiede-opetusta lisäämällä voidaan vahvistaa oikean opiskelualan valintaa ja nopeuttaa siirtymistä lukiosta jatko-opintoihin ja työelämään.

Koulutus- ja työvoimatarpeiden ennakointia on jatkuvasti kehitettävä, jotta viranomaisilla, koulutuksenjärjestäjillä ja opiskelemaan hakeutuvilla on riittävät ja ajantasaiset tiedot työelä-mässä tapahtuvista muutoksista. Työvoiman määrällisen ennakoinnin ohella on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota rakenteellisiin muutoksiin ja osaamistarpeiden muuttumi-seen. Ennakointivuoropuhelussa tulee työelämän osapuolten olla mukana sekä valtakunnalli-sesti että alueiden tasolla.

Siirtymistä perusopetuksesta toiselle asteelle tehostettava

Elinikäisen oppimisen perusta luodaan perusopetuksessa. Erityisesti on kiinnitettävä huomio-ta perusopetuksen päättävien nuorten opiskeluvalmiuksiin ja -motivaatioon, jotta koko ikäluo-kalla on paremmat valmiudet perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Perusopetuksen työelä-mäyhteyksiä ja opettajien työelämätuntemusta on lisättävä, jotta nuorten työelämätietoisuutta ja edellytyksiä hakeutua työllistäville aloille voidaan vahvistaa.

• Kaikille perusopetuksen päättäville annetaan koulutustakuu, mikä tarkoittaa mahdollisuutta aloittaa opinnot lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa (tutkintoon johtava koulutus oppilaitoksessa, oppisopimuskoulutus tai valmistava koulutus), perusopetuksen lisäluokalla tai erityistoimissa kuten työpajoissa.
• Kunnissa määritellään yhteistyössä TE-toimistojen kanssa viranomaistaho, joka vas-taa perusopetuksen päättävien nuorten ohjauksesta siihen saakka, kunnes he aloittavat opinnot tai siirtyvät työelämään.  Tämä edellyttää hakevaa nuorisotoimintaa ja eri toimijoiden yhteistyötä koko työssäkäyntialueella.

Ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen osalta (pl. ohjaava ja valmistava koulutus) opetusministeriö kohdistaa paikat työelämän tarpeiden mukaan. Opiskelijapaikkalisäyksistä huolimatta edelleen peruskoulunpäättäviä nuoria jää koulutuksen ulkopuolelle. Samaan ai-kaan ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelee runsaasti myös aikuisia, joiden ensisijai-nen koulutusväylä pitäisi olla näyttötutkintojärjestelmä.

• Ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikat kohdistetaan ensisijaisesti niille opiskeli-joille, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa. Näyttötutkintojärjestelmää tulee hyödyntää nykyistä enemmän aikuisten kouluttamisessa, mikä vapauttaa resursseja nuorten kou-lutukseen.
• Ammatillisen koulutuksen ohjaavaan ja valmistavaan koulutukseen (ns. ammattistartti) koulutuksen järjestäjä voi ottaa aloituspaikkakiintiön ulkopuolelta perusopetuksen päättäneitä, jotka tarvitsevat valmistavaa koulutusta parantaakseen valmiuksiaan tut-kintoon johtavaan ammatilliseen koulutukseen. Tähän tarvitaan valtion erillisrahoitus. Valmistavan koulutuksen aloituspaikkatarpeita arvioidaan alueellisesti ja ELY-virastot päättävät paikkojen jakautumisesta koulutuksen järjestäjille.

Ammatillisia perustutkintoja uudistetaan parhaillaan. Tutkinnon suorittaminen osissa mahdol-listaa työelämän tarpeista lähtevän laaja-alaisen osaamisen hankkimisen, opiskelijoiden va-linnan mahdollisuuksien lisäämisen ja koulutuksen ja työn vuorottelun. Näin voidaan vähen-tää myös ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä.

• Opetusministeriö valmistelee pikaisesti toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on kes-keyttämisten vähentäminen ja nopeampi siirtyminen ammatillisesta koulutuksesta työ-elämään.  Ohjelman sisällön valmistelussa keskeisiä kysymyksiä ovat ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoitusjärjestelmä, koulutuksen eri järjestämismuotojen (ammatillinen peruskoulutus, oppisopimus, näyttötutkinnot) yhteistyön tiivistäminen, näyttötutkintojärjestelmän tehokas hyödyntäminen sekä läpäisyasteen parantamiseen ja keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävät toimet. Ammatillisen koulutuksen rahoi-tusjärjestelmää tulee kehittää siten, että nopeampi siirtyminen koulutuksesta työelä-mään otetaan rahoituksen lähtökohdaksi. Rahoitusjärjestelmää uudistettaessa otetaan huomioon myös koko ikäluokan koulutustavoite.

Opetusministeriö asettaa kolmikantatyöryhmän valmistelemaan koulutustakuun ja siihen liittyvien ehdotusten toteuttamiseksi  sekä toimenpideohjelman keskeyttämisen vähentämiseksi ja työelämään siirtymisen nopeuttamiseksi 31.12.2010 mennessä. 

Korkea-asteen koulutukseen pääsyä nopeutettava

Korkea-asteen opiskelijoita kannustetaan kokoaikaiseen opiskeluun ja tavoiteajassa valmis-tumiseen. Opintotukijärjestelmä tulee uudistaa näiden tavoitteiden mukaiseksi.
Korkea-asteen koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtii parhaillaan opetus-ministeriön asettama työryhmä.

• Korkeakoulutuksen rahoitus- ja ohjausjärjestelmää kehitetään ottamaan huomioon määrällisten tavoitteiden lisäksi koulutuksen laatu. Koulutusta vastaava työllistyminen on otettava osaksi tuloksellisuusrahoitusta, jonka indikaattorit kehitetään OPM:n johdolla kolmikantaisesti.
• Korkea-asteen opiskelijavalintoja tulee uudistaa siten, että uusiksi opiskelijoiksi vali-taan ensisijaisesti henkilöitä, joilla ei vielä ole opinto-oikeutta korkea-asteella. Mahdollisuuksia vaihtaa koulutusohjelmaa kandidaattitutkinnon jälkeen tulee helpottaa. Yhteisvalinnan käytön mahdollisuuksia mm. alakohtaisesti tulee lisätä. Työelämäryhmä esittää, että em. työryhmä valmistelee ehdotuskokonaisuuden, jolla korkea-asteen opintoihin siirtymistä ja tutkinnon suorittamista voidaan nopeuttaa vähintään yhdellä vuodella.

Työikäisten aikuisten osaamista kehitettävä jatkuvasti

Työelämässä tapahtuviin muutoksiin sopeutuminen vaatii hyvää ja kehittyvää osaamista. Työtehtävien, työpaikan tai koko ammattialan vaihtaminen on työuran aikana arkipäivää. Siksi osaamisesta on voitava huolehtia läpi työuran. Tämä edellyttää mm. toimia työpaikoilla.  Julkisesti rahoitetun aikuiskoulutuksen on tarjottava mahdollisuuksia ammattitaidon paranta-miseen ja ammatinvaihtamiseen. Työttömille on oltava tarjolla riittävästi koulutusta, jotta työttömyysjaksoja voidaan lyhentää ja estää työttömyyden pitkittyminen. 
 

• Työelämäryhmä kiirehtii erityisesti ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuk-sen ehdotusten toimeenpanoa. Ammatillisen lisäkoulutuksen opiskelijapaikkoja on lisättävä. Oppisopimuskoulutuksen kiintiötä tulee lisätä työelämän tarpeita vastaavasti. Työelämässä ilman ammatillista tutkintoa oleville suunnataan erityisiä toimenpiteitä, jotta heidän ammattitaitonsa vastaa työelämän tarpeita. Opiskelijamaksut tulee poistaa henkilöiltä, joilla ei ole lainkaan ammatillista tutkintoa. Työvoimapoliittisen aikuiskoulu-tuksen hankintaan lisätään määrärahoja pikaisesti työllisyyden heikentymisen takia. 

Työkykyyn kiinnitettävä enemmän huomiota koulutuksen aikana

Tutkintoon johtavassa koulutuksessa on varsin vähän opetussisältöjä koskien työsuojelua, työhyvinvointia ja työkykyyn liittyviä asioita. Myös työelämätietoutta, työelämän pelisääntöjä opetetaan ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteen koulutuksessa vähän. Selvitysten mukaan nuorilla on selkeitä puutteita näissä työelämässä selviytymisen kannalta olennaisissa asioissa.

• Koulutuksen järjestäjän ja oppilaitoksen tulee huolehtia, että opiskelijoille annetaan opetusta työsuojeluun, työhyvinvointiin ja työkykyyn liittyvien asioiden perusteista. Lisäksi opetussuunnitelmiin lisätään työelämätietoutta. Opetusministeriö valmistelee tätä koskevat toimeenpanoehdotukset yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Opetusministeriö asettaa kolmikantatyöryhmän työkykyyn, työhyvinvointiin, työsuojeluun ja työelämätietouteen liittyvien asioiden lisäämiseksi opetussuunnitelmiin ja opinto-ohjelmiin. 

Kattavalla opiskelijahuollolla voidaan ennaltaehkäistä opiskelijoiden sairastavuutta ja työkyvyttömyyden syntymistä. Tämä vähentää opintojen keskeyttämistä ja tukee opintojen loppuun saattamista. Erityisesti opiskelijoiden mielenterveyden ongelmiin on puututtava ajoissa.

• Opintojen loppuunsaattamista tuetaan lisäämällä lähiopetusta ja opiskelijoiden ohjaus-ta.
• Varmistetaan opiskelijoiden terveydenhuoltopalvelujen saatavuus. Ammattikorkeakou-luopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palvelut järjestetään YTHS-mallin pohjalta.  Ammatillisen koulutuksen opiskelijaterveydenhuolto tulee varmistaa opiskelupaikka-kunnan ja kotipaikan yhteistyöllä.

 sisällysluetteloon