Eurooppalaiset työmarkkinajärjestöt saavuttivat maaliskuussa 2009 neuvottelutuloksen vanhempainvapaadirektiivin (96/34/EY) uudistamisesta. Uusi direktiivi annettiin maaliskuussa 2010 ja se tulee saattaa voimaan jäsenvaltioissa kahden vuoden kuluessa.
Taustaa
EU-tason työmarkkinaosapuolet sitoutuivat keväällä 2008 erilaisiin yhteisiin toimiin työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Osana laajempaa kokonaisuutta osapuolet päättivät ajantasaistaa vanhempainvapaadirektiivin.
EU-tason sääntely on haasteellista, koska jäsenvaltioissa on erittäin suuria eroja muun muassa naisten ja miesten tasa-arvotilanteessa, naisten työllisyydessä, lastenhoitojärjestelyissä sekä vapaiden nimikkeissä, pituuksissa ja korvaustasoissa. Perhevapaat ovat vaikea ja herkkä asia useassa jäsenvaltiossa, koska niissä on suuria yhteiskunnallisia, uskonnollisia ja kulttuurisia eroja.
Tilannetta hankaloittaa myös se, että EU-tasolla vapaita ei tarkastella kokonaisuutena, koska vapaista säädetään eri direktiiveissä. Käytännössä kuitenkin eri vapaista muodostuva kokonaisuus on otettava huomioon jäsenvaltiotasolla.
Direktiivin uudistamista jäykisti jo olemassa oleva, vuoden 1996 direktiivin teksti, joka oli osin vaikeasti ymmärrettävä ja monimutkainen.
Tavoitteet ja päämäärät
Tavoitteena oli uudistaa ja ajantasaistaa EU-tason vanhempainvapaasäätelyä. Erityisenä huolena se, että kaikissa jäsenmaissa isät käyttävät edelleen vain pienen osan perhevapaista.
Keskeinen sisältö
Direktiivissä on huomioitu muuttuneet perhekäsitykset ja yhteiskuntarakenteet sekä korostettu perhevapaiden tasapuolisempaa jakautumista vanhempien kesken. Ensimmäisen kerran on ilmaistu, että vapaan korvaustaso on yksi tekijä, joka vaikuttaa vapaiden pitämiseen – erityisesti isien kohdalla.
Naisten ja miesten yksilöllinen oikeus vanhempainvapaaseen säilyy edelleen. Vanhempainvapaa pitenee kolmesta kuukaudesta neljään kuukauteen, mutta siirtomahdollisuus toiselle vanhemmalle säilyy muutoin paitsi yhden kuukauden osalta. Ainakin yksi kuukausi vapaasta on oltava sellainen, että sitä ei saa siirtää toiselle vanhemmalle. Lievennyksenä tähän siirtokieltoon on sovittu, että jäsenvaltioissa voidaan ottaa huomioon jo olemassa olevat vapaat (esim. isyysvapaa).
Jäsenvaltioiden on arvioitava, onko tarvetta muuttaa vanhempainvapaan edellytyksiä tai soveltamiskäytäntöjä vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien osalta sekä onko tarvetta lisätoimiin adoptiovanhempien erityistarpeiden osalta. Nämä eivät ole sitovia velvoitteita, vaan jäsenvaltioilla on velvollisuus tarkastella näitä tarpeita jäsenvaltiotasolla.
Työntekijällä on vapaalta palatessaan oikeus pyytää joustavia työaikoja ja työnantajan velvollisuus on harkita ja vastata tähän pyyntöön.
Työntekijää ja työnantajaa kehotetaan pitämään yhteyttä vapaan aikana.
EU-työmarkkinajärjestöt sopivat neuvottelujen yhteydessä palaavansa isyysvapaa-asiaan ja ottavansa myöhemmin kantaa mahdollisiin yhteisiin toimiin. Direktiivi ei sisällä mainintaa isyysvapaasta.
Vaikutukset Suomen perhevapaajärjestelmään
Suomen osalta ei ole vielä päätetty, missä ja miten direktiivin edellyttämät muutokset käydään läpi.
Direktiivin välttämättömät suoranaiset vaikutukset Suomen lainsäädäntöön ovat vähäiset. Direktiivissä jätetään moni asia keskusteltavaksi ja käytännössä ratkaistavaksi jäsenvaltiotasolla.
Neuvotteluissa Suomen palkansaajäkeskusjärjestöjen yhteisenä edustajana oli STTK:n lakimies Anja Lahermaa.