STTK on yhdessä jäsenliittojen kanssa valmistellut veropoliittiset tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan. Keskeisimpänä tavoitteena on, että verojärjestelmän tulisi kannustaa työn tekemiseen. Tästä syystä verotuksen painopistettä tulisi siirtää ansiotulojen verotuksesta pääomatulojen, varallisuuden ja haitallisen kulutuksen verotukseen.
STTK:n verotavoitteet on jaettu yhdeksään osa-alueeseen:
Verotuksen taso
Palkkatyön verotus
Pääomatulojen verotus
Yritys- ja yhteisövero
Kulutuksen verotus
Ympäristö- ja energiaverotus
Varallisuuden verottaminen
Veropohja
Harmaa talous
Taustaa
Suomen talous on kääntynyt kasvuun kansainvälisen talouden elpymisen myötä. Talouskasvu lisää verotuloja ja pienentää julkisia menoja vähitellen. Talouskasvu on välttämätön edellytys työllisyyden parantumiselle.
Julkisessa taloudessa on pitkällä aikavälillä väestön ikääntymisestä aiheutuva kestävyysvaje, jonka poistaminen vaatii myös verotuksen kokonaistason nostamista. Julkisen talouden tasapainottaminen on tehtävä kuitenkin ensisijaisesti talouskasvua ja työllisyyttä vahvistamalla. Työurien pidentäminen on myös julkistalouden tasapainottamiseksi tärkeää. Julkista taloutta ei STTK:n mielestä voida tasapainottaa julkisia palveluita tai sosiaaliturvaa leikkaamalla. Julkiset palvelut on kuitenkin tuotettava tehokkaasti myös tulevaisuudessa. Pohjoismaisen hyvinvointimallin turvaaminen tarvitsee riittävän suuruisen kokonaisveroasteen.
Veroasteen sisällä on mahdollista tehdä talouskasvua ja työllisyyttä tukevia ratkaisuja. Verojärjestelmän tulee kannustaa työn tekemiseen. Palkkatyön verotusta voidaan lievästi keventää keski- ja pienituloisilta työllisyyden lisäämiseksi.
Verotuksen painopistettä on siirrettävä pääomatulojen-, varallisuuden ja haitallisen kuluttamisen verottamisen suuntaan.
Verojärjestelmän progressiivisuutta on vahvistettava tuomalla pääomatulojen verotukseen porrastusta.
Verojärjestelmän tulee tukea taloudellista kasvua, tuottavuutta ja työllisyyttä sekä kannustaa kestävään kehitykseen. Verojärjestelmän uudistamisessa on otettava lähtökohdaksi oikeudenmukaisuus ja veronmaksukyky.
Verotuksen taso
Verotuksen kokonaistasovertailut eri maiden välillä ovat ongelmallisia, koska verojärjestelmät poikkeavat toisistaan. Suomen osalta kokonaisveroasteeseen lasketaan mukaan kattava lakisääteinen eläkejärjestelmä, mutta monissa maissa käytössä olevia yksityisiä tai työnantajakohtaisia eläkejärjestelmiä ei lasketa veroasteeseen. Veroastevertailut eivät myöskään huomioi erilaisia tapoja järjestää perhetukia. Suomessa perhetuet on järjestetty suorilla tulonsiirroilla, mikä nostaa Suomen veroastetta verrattuna siihen, että perhetuet olisi järjestetty verovähennysten kautta, kuten monissa Keski-Euroopan maissa on tehty. Veroastevertailut kuvaavat vain julkisen sektorin tuloja tai suurta osaa niistä, mutta eivät menoja.
Suomen julkinen talous on ollut viime vuosina EU-maiden ylijäämäisimpiä, mikä on tarkoittanut, että veroaste on ylittänyt julkisten menojen tason ja ylijäämää on käytetty valtion velan maksuun. Useimmissa EU-maissa julkiset taloudet ovat olleet alijäämäisiä, jolloin niiden veroasteet eivät ole riittäneet julkisiin menoihin, vaan ne ovat velkaantuneet. EU-maiden kokonaisveroasteet tulevatkin nousemaan lähivuosina julkisten talouksien tasapainottamisen vuoksi mahdollisesti enemmän kuin Suomen veroaste.
Kun edellä olleet tekijät otetaan huomioon, Suomen kokonaisveroaste (42 %) ei juurikaan poikkea EU15-maiden vastaavista (keskiarvo 39 %). Suomen kokonaisveroaste on alentunut viimeisen vuosikymmenen aikana noin viidellä prosenttiyksiköllä. Pohjoismaista Ruotsissa ja Tanskassa kokonaisveroaste on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa, lähellä 50 prosenttia. Pohjoismaiden väliset veroastevertailut ovat luotettavampia, koska järjestelmät ovat lähempänä toisiaan.
Kokonaisveroastevertailuihin sisältyvien ongelmien vuoksi tulisikin verrata sitä, mitä verovaroilla saadaan vastineeksi. Näissä vertailuissa Suomi menestyy paremmin kuin pelkkään veroasteeseen perustuvissa vertailuissa. Kokonaisveroasteen tasolla ei ole vaikutusta taloudelliseen kasvuun pitkällä aikavälillä, kuten pohjoismaiden esimerkit osoittavat.
Palkkatyön verotus
Palkansaajien verotus on lähivuosina kiristymässä sosiaalivakuutusmaksujen ja kunnallisveron korotusten vuoksi. Valtion tulee kompensoida tämä verotuksen kiristyminen. Valtion tuloveroasteikkoihin on tehtävä vuosittain ansiotason nousua vastaavat tarkistukset. Lisäksi palkansaajien ostovoimaa ja työllisyyttä on tuettava keski- ja pienituloisten palkkaveron kevennyksillä julkisen talouden sallimissa puitteissa.
Työllisyysastetta on pystyttävä nostamaan nykyisestä noin 67 prosentista 75 prosenttiin, jotta hyvinvointipalvelut kyetään rahoittamaan. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi voidaan myötävaikuttaa palkkatyön verotusta kohtuullistamalla keski- ja pienituloisilta.
Pääomatulojen verotus
Pääomatulojen verotus on useimmiten huomattavasti kevyempää kuin palkkatulojen verotus, etenkin suurilla tulotasoilla. Tämä kannustaa muuntamaan raskaammin verotettuja ansiotuloja kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Osinkojen nykyisistä verohuojennuksista ja yrityksen nettovarallisuuteen perustuvista osinkojen verovapauksista on luovuttava. Pääomatulojen veroprosenttia on korotettava ja tehtävä pääomatulojen verotus tulojen suuruudesta riippuvaksi. Samalla voidaan harkita pienten osinkojen vapauttamista kokonaan verosta suomalaisen omistuksen tukemiseksi.
Yritys- ja yhteisövero
Suomen yritys- ja yhteisöverokanta on nykyisellään kilpailukykyinen (26 %). Se on pohjoismaisessa ja EU15-maiden vertailussa matalimpia. Suomen ei tule lähteä aggressiiviseen verokilpailuun yritys- ja yhteisöverokantaa alentamalla. Verokilpailu on ainakin tilapäisesti vähentymässä EU-maiden tasapainottaessa julkisia talouksiaan. Suomen julkisen talouden vaikean tilanteen vuoksi ei ole mahdollista alentaa yritys- ja yhteisöverokantaa. Mikäli yritysverokantaa alennettaisiin merkittävästi, palkansaajat joutuisivat ne maksamaan välillisen verotuksen kiristysten kautta.
Kulutuksen verotus
Arvonlisäveron mahdollinen korottaminen nostaisi hintoja ja leikkaisi palkansaajien ostovoimaa. Se myös heikentäisi työllistävien palveluiden asemaa. Verotuottojen kannalta arvonlisävero on kuitenkin niin merkittävä, että sen pieni korottaminen on hyväksyttävissä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Arvonlisäveron mahdollisissa korotuksissa tulisi ottaa huomioon tulonjakovaikutukset ja selvittää mahdollisuudet korotusten kohdentamiseen ylellisyyshyödykkeisiin.
Terveydelle haitallisten hyödykkeiden valmisteverotusta voidaan korottaa maltillisesti terveysvaikutusten aikaansaamiseksi.
Ympäristö- ja energiaverotus
Ympäristöveroista pääosa kerätään energiaa verottamalla. Ympäristöverojen ensisijainen tarkoitus tulee olla kestävän kehityksen edistäminen ja vasta toissijainen tavoite verotuotot.
Ympäristö- ja energiaverojen käyttöönottoa tulee edistää kansainvälisellä tasolla, jotta haitallista verokilpailua ympäristön kustannuksella voidaan vähentää. Ympäristö- ja energiaverojen mahdollisissa korotuksissa tulee kotitalouksilla olla aito mahdollisuus vaikuttaa omilla ratkaisuillaan maksamiensa verojen määrään. Suomen energiaintensiivinen tuotantorakenne on otettava huomioon energiaveropäätöksissä, jotta teollisuuden kilpailukyky säilyy myös tulevaisuudessa. Ympäristö- ja energiaverojen käyttöönotossa tulee selvittää niiden tulonjakovaikutukset ja lieventää mahdollisia vaikutuksia tulonsiirtojen kautta.
Varallisuuden verottaminen
Perintö- ja lahjaverotus on säilytettävä osana verojärjestelmää. Suurten perintöjen osalta on mahdollista myös korottaa perintöveroa. Kiinteistöverotus on säilytettävä kuntien päätösvallassa valtion asettamien nykyisten ala- ja ylärajojen puitteissa. Kiinteistöveron laajentamisen mahdollisuudet on selvitettävä.
Veropohja
Viime vuosina on kavennettu huolestuttavalla tavalla veropohjaa erilaisia verovähennyksiä lisäämällä ja kokonaisia veromuotoja lakkauttamalla. Veropohja on säilytettävä verouudistuksessa laajana, joka mahdollistaa kohtuulliset verokannat.
Harmaa talous
Harmaa talous aiheuttaa vuosittain useiden miljardien vero- ja sosiaalivakuutusmaksujen menetykset yhteiskunnalle. Harmaa talous myös vääristää kilpailuolosuhteita rehellisten ja epärehellisten yritysten välillä.
Harmaan talouden torjuntaa on tehostettava. Harmaan talouden torjunnassa on kiinnitettävä erityishuomioita ulkomaisen työvoiman käytön valvontaan. Harmaan talouden torjuntaa tulee tehostaa lisäämällä viranomaisresursseja ja -valtuuksia valvontaan sekä koventamalla tekojen rangaistuksia.
Lisätietoja:
Seppo Nevalainen
Lue myös: STTK:n Mahdollisuuksien Suomi -hallitusohjelmatavoitteet