STTK:n toiminnan tarkoituksena on jäsenliittojensa ammatillisena keskusjärjestönä parantaa toimihenkilöiden taloudellista ja henkistä hyvinvointia sekä edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa.
Missio
STTK turvaa tulevaisuutta ja elämänlaatua
Visio
STTK on kiinnostava ja arvostettu uuden ajan edunvalvoja
Arvot
STTK:n arvot ovat avoimuus, tasa-arvo, ennakkoluulottomuus ja välittäminen.
Strategiset tavoitteet
Toimihenkilöt menestyvät ja voivat hyvin muuttuvassa maailmassa ja työympäristössä
- Jäsenten taloudellinen hyvinvointi on taattu kaikissa olosuhteissa
- Jäsenillä on hyvä työympäristö ja työnantajat huolehtivat työhyvinvoinnista järjestelmällisesti
- Työ mahdollistaa hyvinvoinnin yksityiselämässä
Ammattiyhdistysliike on kansallisesti ja kansainvälisesti vaikutusvaltainen toimija
- Ammattijärjestöillä on oikea tieto jäsenten tahdosta
- Ammattiyhdistysliike on osa yhteiskunnan päätöksentekokoneistoa
- Järjestäytymisaste on yli 75 prosenttia
- STTK on innovatiivinen, osaava ja notkea
Jäsenillä on oikeus ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan muutokseen
- Jäsenillä on tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset valmiudet osallistua muutokseen.
- STTK:n ja liittojen hallinto ja päätöksenteko perustuu edustukselliseen demokratiaan.
- STTK:lla on kyvykäs organisaatio ja riittävä rahoitus.
Toimihenkilöliikkeen yhteistyö ja sisäinen yhtenäisyys vahvistuu vaikuttavaksi yhteiskunnalliseksi voimaksi
- STTK:n liitot toimivat yhdessä.
- STTK:lla ja jäsenliitoilla on yhteiset viestit.
- STTK ja jäsenliitot kehittävät yhteistä osaamista ja työskentelevät verkostomaisesti.
Toimintaympäristön muutokset
1. Uusi talous
1.1 Rakennemuutos
Talouden peruslainalaisuudet pysyvät vuosisadasta toiseen. Muutokset taloudessa ovat talouden vakiintuneita toimintamalleja heiluttavia kriisejä ja toisaalta hitaita muutoksia.
Globalisaatiossa on siirrytty uuteen vaiheeseen. Tuotanto kansainvälistyy edelleen ja arvoketjut muuttuvat. Olennaista kansallisvaltion saaman hyödyn kannalta ei ole enää se, missä tuotanto on, vaan missä know how sijaitsee.
Globalisaation ja teknisen kehityksen aiheuttamasta rakennemuutoksesta seuraa niin sanottua luovaa tuhoa, jonka seurauksena heikosti kannattava ja vähäistä osaamista edellyttävä tuotanto katoaa ja tilalle syntyy korkeaa osaamista edellyttävää tuotantoa ja työpaikkoja. Rakennemuutos koskee nyt myös korkean osaamisen työtä ja ratkaisevaa on työn sijoittuminen lähelle markkinoita.
Palveluiden osuus työllisyydestä kasvaa edelleen. Myös teollisuuden liikevaihdosta palveluiden osuus kasvaa. Massatuotannon sijaan Suomeen syntyy erikoistunutta, laatuun ja osaamiseen perustuvaa tuotantoa. Tuotannon ja investointien suuntaaminen lähemmäksi nopeasti kasvavia markkinoita jatkuu.
Vaikka talouden kasvu on syvän taantuman jälkeen nopeutunut, niin pitemmän aikavälin kasvunäkymät ovat heikommat hidastuvan tuottavuuskehityksen vuoksi. Tämä merkitsee jakovaran supistumista ja haastetta edunvalvonnalle. Palkkatasa-arvon edistäminen ja tuloerojen kasvun hillitseminen voivat vaikeutua hitaamman talouskasvun oloissa.
Samaan aikaan tapahtuu asenteellista muutosta. Yhä suurempaa kansalaisjoukkoa alkaa kiinnostaa elämän ja työelämän kohtuullistaminen, mikä on omiaan myös hidastamaan taloudellista kasvua. Jäsenten hyvinvoinnin lisääminen laajassa merkityksessä korostuu. Taloudellista hyvinvointia voidaan lisätä parantamalla tuottavuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta.
Työmarkkinoiden dynamiikka kuitenkin näyttää kiihtyvän ja muutokset työelämässä tapahtuvat nopeammin. Ilmiö asettaa vaatimuksia palkansaajien turvan huolehtimiselle.
Muutokset muovaavat ammattirakennetta. Teollisuuden toimihenkilöistyminen jatkuu. Suorittavaa työtä tekevien määrä vähenee ja työntekijöiden lisäykset kohdistuvat tietotyöhön ja muuhun palvelutyöhön. Väestön ikääntyminen lisää terveydenhuoltohenkilöstön tarvetta.
1.2 Talousnäkymät
Talousnäkymät ovat muuttuneet viimeisen kuukauden aikana heikommiksi. Euroalueen kriisi ja USAn julkisen talouden velkakriisi varjostavat talousnäkymiä. Viime aikojen tapahtumat osoittavat sen, että velkakriisi ei ole vieläkään ohi. Maailmantalouden epätasapainottomuudet ovat edelleen olemassa. Kehittyvät taloudet rahoittavat ylijäämillään kehittyneiden maiden velkaantuvia julkisia talouksia. Kestävän talouskasvun aikaansaaminen edellyttää sitä, että nämä epätasapainot korjaantuvat. Ongelmista huolimatta maailmantalouden kasvun odotetaan kuitenkin jatkuvan edelleen.
Talouskasvun ennustaminen nykyisessä tilanteessa on hyvin vaikeaa. On todennäköistä, että talouskasvu Suomessa hidastuu tämän vuoden jälkipuolella ja ensi vuoden alussa. Suomen talouskasvuennusteet tälle vuodelle ovat 3-4 prosentin tasolla, kun ennustelaitokset eivät ole niitä kevään jälkeen muuttaneet.
Työssä olevien palkansaajien ostovoima supistuu Suomessa tänä vuonna noin prosentin nopeutuneen hintojen nousu vuoksi. Palkansaajien yhteenlaskettu ostovoima lisääntyy kuitenkin parantuvan työllisyyden kautta noin puoli prosenttia.
2. Koulutusjärjestelmä tuottaa osaamista
Tulevia koulutusratkaisuja leimaa keskustelu ja arviointi koulutuksen ja osaamisen sekä pätevyyden yhteyksistä. Useille ammattiryhmille koulutus ja tutkinto muodostuvat edunvalvontakysymyksiksi.
Julkisen talouden kestävyysvaje ja Suomen ikääntymiskehitys nostavat arvioitavaksi myös valmistumisiät, opintojen keston, moninkertaisen koulutuksen ja koulutuspaikkojen käytön tehottomuuden. Yhteiskunnan ja talouden rakennemuutos edellyttää kuitenkin samaan aikaan osaamisen laaja-alaistamista ja työvoiman jatkuvaa osaamisen päivittämistä ja koulutusta.
Suomessa noin 15 prosenttia ikäluokasta ei suorita toisen asteen tutkintoa elämänsä aikana. Heillä vaara syrjäytyä työelämästä on moninkertainen muihin verrattuna. Yli neljännes 30-vuotiaista on työmarkkinoilla vain yleissivistävän koulutuksen varassa ja korkeakoulutettujen osuus nuorista ikäluokista on teollisuusmaiden keskitasolla.
Koulutuksen sisällön ja tutkintojen vaativuustason on vastattava yhteiskunnan, tuotannon ja työelämän tarpeita muuttuvassa ympäristössä. Kun heikosti kannattava ja vähäistä osaamista edellyttävä tuotanto katoaa ja tilalle syntyy korkeaa osaamista edellyttävää tuotantoa ja työpaikkoja, edellyttäisi yritysten globaalissa menestyminen kilpailussa ja palkansaajien menestyminen työelämässä väestön koulutustason selvää nostamista.
Työmarkkinoille ei enää siirrytä pelkällä yleissivistävällä koulutuksella, mikä edellyttää koulutustason nostamista ja osaamiseen panostamista, Ammattiin johtavan koulutuksen, toisella asteella ja korkeakoulussa, tarjonnan tehtävä on taata ammattiin johtava koulutus koko ikäluokalle sekä huomattavalle osalle ilman tutkintoa työmarkkinoilla olevista aikuisista.
Ammatillisen koulutuksen tarjonnan lisääminen korkeakoulutusta vähentämällä johtaisi koulutustason laskuun ja osaamisperustaisen menestymisstrategian vaarantumiseen.
3. Uudenlaista työntekoa
Teknologian nopea kehitys muuttaa tuotannon ja palveluiden rakennetta, työn sisältöjä, organisointitapoja ja ammattitaitovaatimuksia. Työn pysyvyys, sisällöt, työtahti ja osaamistarpeet muuttuvat lisäten epävarmuuden ja kiireen tunnetta. Samalla työn henkinen kuormittavuus kasvaa.
Työn tekemiseen liittyvä suoja ja sääntely on kuitenkin rakennettu kokoaikaisen työsuhteen varaan. Tämä ajattelu leimaa paitsi kansainvälistä ja kansallista työ-, sosiaali- ja verotuslainsäädäntöä, myös työehtosopimustoimintaa. Erilaisissa työnteon muodoissa työskentelevien on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä työsuhteeseen liitetyn suojan piiriin.
Työn muutos määräaikaiseksi, osa-aika-, vuokra- ja projektityöksi, toimeksiannoiksi ja erilaisiksi yrittäjyyden muodoiksi, alihankinnaksi ja niiden ketjuttamiseen liittyviksi järjestelyiksi – jopa työsopimuksella sovitun työn edelleen siirtämiseksi - on tapahtunut vähitellen. Vuokratyön sääntelyn lisääntyminen puolestaan näyttäisi lisäävän freelancereiden, itsensä työllistäjien, toimeksiantojen, ammatinharjoittajien ynnä muiden "itsenäisten työn suorittajien" sopimuksia.
Kilpailua korostava työn organisointi - liikkuvuus, lyhyet työsuhteet, ulkoistaminen, palkkauksen yksilöllistäminen, keskinäinen kilpailu - alkaa lisääntyä ja yhteentörmäys nykyisten työelämän arvojen kanssa on edessä yhä useammin. Tämä merkitsee työn hyvinvointi- ja jaksamisteemojen entistä näkyvämpää tarvetta.
Oikeudenmukainen periaate työnteon muodosta riippumaton oikeus ansaita samankaltaisissa työntekotilanteissa samalla työmäärällä samat edut ja oikeudet vaarantuu tuotannon ja työn uuden organisoinnin vuoksi.
Tuottavuuden korostaminen ja tulosten mittaaminen kaikilla sektoreilla lisääntyy. Kestävän tuottavuuden korostaminen ja vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden mittaaminen ja arvioiminen mahdollistavat sekä asiakkaiden että työntekijöiden tarpeiden huomioimisen kiristyvässä kilpailussa. Julkisen sektorin asema hyvinvoinnin tekijänä ja tuottavuustekijänä vaatii edelleen puolestapuhujia.
4. Neuvotteluympäristö on muutoksessa
Työmarkkinajärjestöt ja hallitus etsivät uutta työmarkkinamallia sen jälkeen kun tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat poistuneet sopimusvalikosta. Vaarana on, että myös muu kolmikantayhteistyö hiipuu.
Työsuhteen ehtojen sopimisen ja palkanasetannan painopiste on siirtynyt liitoille ja on siirtymässä liittojen ohi työpaikoille. Jokaisen ammattiliiton oma neuvotteluvoima ja paikallisten henkilöstön edustajien toimintamahdollisuudet ja toimintaresurssit nousevat kriittisiksi tekijöiksi jäsenten edunvalvonnassa.
On mahdollista, että palkanasetannan ja työsuhteen ehtojen lisäksi myös työelämän laatuasioista tullaan yhä enemmän sopimaan liitto- ja työpaikkakohtaisesti. Kehitys lisää vähitellen eri alojen välistä eriarvoisuutta ja hajautumista ja vaikeuttaa palkkatasa-arvon edistämistä.
Elinkeinoelämä pyrkii yhä vahvemmin vaikuttamaan myös julkisen sektorin toiminnan järjestämiseen ja palvelussuhteen ehtoihin.
Hajautetussa ja hajautuneessa järjestelmässä palkansaajien ostovoiman kehityksen turvaaminen tulee olemaan entistä haasteellisempaa.
5. Järjestörakenteet uudistuvat
Talouden ja yhteiskunnan rakennemuutos ja neuvotteluympäristön muutos johtavat tarpeeseen uudistaa järjestörakenteita.
Teolliseen tuotantoon yhdistyvien palveluiden muodostamat uudet kokonaisuudet ja huomion kiinnittäminen arvoketjuihin edellyttää myös palkansaajajärjestöissä uusien yhteistyörakenteiden etsimistä
Työvoimarakenteen ja koulutusrakenteen muutos sekä ikääntymisen aiheuttama palvelutarpeiden lisääntyminen jatkavat toimihenkilöjärjestöjen jäsenmäärien lisääntymistä.
STTK on edelleen suurin toimihenkilöjärjestö. Palkansaajakeskusjärjestöjen jäsenmääräkehitykset poikkeavat toisistaan STTK:n jäsenmäärän ollessa hienoisessa kasvussa. Jäsenmääräkasvua voi edelleen tapahtua järjestäytymisen myötä. Jäsenmäärän laskua voi tapahtua, mikäli tapahtuu liittosiirtymiä muihin keskusjärjestöihin.