Komitean sosiaaliturvauudistusta koskevat esitykset alkavat rajauksella, jonka mukaan "ehdotukset voidaan toteuttaa vain julkisen talouden kestävyyden sallimissa rajoissa".
Komitea täsmentää rajaustaan toteamalla, että julkisen talouden liikkumavara on ainakin lähivuosina negatiivinen. Lisäksi komitea korostaa tarkastelleensa sosiaaliturvan haasteita pitkällä tähtäyksellä.
Komitean kansantalouden liikkumavaraa koskeva rajaus on perusteltu julkisen talouden kestävyysvajeen takia. Väestön ikääntymisestä ja talouden taantumisesta aiheutuva rasitus julkiselle taloudelle on lähivuosien jälkeenkin niin mittava, että komitean julkisia menoja lisäävien ehdotusten toteuttaminen ei mahdu julkisen talouden kestävyyden sallimiin rajoihin.
Komitean esitys sisältää osin ehdotuksia, joita voi pitää muistakin kuin julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta jatkoharkintaa vaativina. Työn vastaanottamiseen kannustaminen oli myös komitean toimeksiannon keskeinen osa, mikä tulee ottaa riittävästi huomioon.
Vähimmäismääräisenä maksettavan sairauspäivärahan omavastuuajan lyhentäminen olisi vastoin sairausvakuutuksen ansionmenetyskorvausluonnetta. Työajan seuranta on tällä hetkellä olennainen osa soviteltua työttömyyspäivärahaa. Erikseen pitää kolmikantaisesti selvittää työttömyysturvan yksinkertaistamista. Toimeentulotuen maksatuksen siirtäminen Kelan paikallistoimiston maksettavaksi johtaisi tehokkaan sosiaalityön edellytysten heikentymiseen toimeentuloetuuden ja sosiaalipalvelujen eriytymisen seurauksena. Perusturvan tasotarkistuksissa on muistettava työn ensisijaisuus. Kansalaispalkkaan ei ole varaa eikä perusteltua syytä mennä. Siirtyminen työttömyysturvassa yhteen perusturvaetuuteen olisi askel tähän suuntaan. Perustuslaista ei voida johtaa arviota perusturvan tason jälkeenjääneisyydestä.
Komitea ei asettanut ehdotuksiaan tärkeysjärjestykseen. Yleisen asumistuen uudistaminen tulisi asettaa aikanaan toteutettavien uudistusten kärkeen tehokkaana köyhyyden poistajana ja tukea hakevien oikeusturvaa parantavana muutoksena.
Komitea ehdottaa sosiaaliturvalainsäädännön selkiyttämistä johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Tavoite on sinänsä ymmärrettävä. Sen toteuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Sosiaaliturvalainsäädäntö on vuosikymmenten aikana luotu pitäen tavoitteena käytettävissä olevien niukkojen voimavarojen kohdentamista sosiaali- ja työllisyyspoliittisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla − turvaa niille, jotka todella sitä tarvitsevat. Tämä johtaa väistämättä lainsäädäntökokonaisuuteen, joka ei aina ole selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta parasta. Sosiaaliturvan sisältö on kuitenkin sitä säätelevän lainsäädännön yksinkertaisuutta tärkeämpää. Sosiaaliturvalainsäädäntöä ei voi kirjoittaa yhdeksi laiksi.
Helsingissä 18.12.2009
Lasse Laatunen
Sinikka Näätsaari
Jarmo Pätäri
Markku Salomaa