Eläkeiästä on väännetty kättä ja taitettu peistä pääministeri Matti Vanhasen kuulusta latufilosofoinnista lähtien. Nykyinen hallitus siirsi ratkaisut seuraajalleen, mikä kertonee, ettei aivan helposta päätöksestä ole kysymys. Vaikka sosiaali– ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtaja Outi Antila ei halua mitään lukua eläkeiästä esittääkään, hänellä on selvä käsitys muutoksen suunnasta.
– Järjellä ajatellen; jos me elämme entistä pidempään, täytyy hyväksyä, että jossakin vaiheessa pitää ruveta tekemään entistä kauemmin töitä.
– Mikä on aikataulu ja miten se tehdään, on toinen juttu.
Antila muistuttaa, että vuoden 2005 eläkeuudistuksen pohjalla oli oletus, että esimerkiksi miesten elinikään tulee vuoteen 2050 mennessä kolme vuotta lisää. Nykytiedoin lisäys onkin kuusi vuotta. Ero on todella merkittävä.
– Lisäksi vuoden 2005 laskelmat perustuivat siihen, että ihmiset käyttäisivät pidemmästä elinajastaan noin kolmasosan työntekoon ja kaksi kolmasosaa eläkeajan pidentämiseen.
– Kun tämäkin toteutuisi, päästäisiin työurien kannalta merkittäviin pitenemisiin. Minun mielestäni voisi olla niin, että kolmannesta suurempikin osa lisäyksestä käytettäisiin työntekoon ja loput sitten eläkkeellä oloon.
"Hyvässä jamassa"
Työurat, väestön ikääntyminen ja talouskriisit panevat eläkejärjestelmän kestävyyden koetteelle. Antilan mielestä järjestelmä on "ihan hyvässä jamassa" niin talouskriisin kuin Kreikan tapahtumienkin jälkeen.
Eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet jonkin verran varojaan Kreikkaan, mutta koko eläkejärjestelmän mitassa sijoitukset ovat verraten kohtuullisia, Antila sanoo.
– En vähättele niiden riskejä, mutta ei huolta ole syytä liioitellakaan. Näyttää vahvasti siltä, että eurojärjestelmä pystyy hoitamaan asian kuntoon.
Eläkejärjestelmään on rakennettu puskureita suojaamaan kovilta ulkomaailman töytäisyiltä, ja ne ovat auttaneet, ettei eläke–etuuksiin ole tarvinnut kajota.
Antila näkee suomalaisen järjestelmän vahvuutena myös sen, että se kattaa kaikki, se on pakollinen ja tasapuolinen ja osittain rahastoivana se vähentää tulevia maksupaineita.
Kolmikanta kantaa
Työeläkejärjestelmää on arvosteltu vallan keskittymisestä työmarkkinajärjestöjen pieneen piiriin. Se valmistelee muutokset, jotka muiden on aina eduskuntaa myöten vain siunattava.
Antila kääntää vahvuudeksi sen, että työmarkkinajärjestöistä löytyy vahvaa eläkeosaamista.
– Kovin harva ymmärtää järjestelmän niin perusteellisesti, että voi olla oikeasti sitä kehittämässä.
– Se, että kehitystyötä tehdään kolmikannassa, on kantava periaate, enkä näe itsekään mitään syytä sen purkamiseen. On hyvä, että eläkkeiden maksajat ovat siinä mukana.
Antilan mukaan työmarkkinajärjestöissä ei ole väärää käsitystä ministeriön roolista tosiasiallisena päättäjänä.
– Vaikka työnantajat ja työntekijät olisivat keskenään sopineet jonkin asian valmiiksi, ja vaikka siitä olisi lakitekstikin kirjoitettu valmiiksi, niin tässä talossa päätetään, viedäänkö asia valtioneuvostoon, ja se taas päättää, viedäänkö se eduskuntaan.
– Väite, että täällä oltaisiin pelkästään kumileimasimia, ei pidä paikkaansa, eivätkä työmarkkinajärjestöt niin väitäkään.
Antila sanoo, että hyvä yhteistyö alan työmarkkinajärjestöjen kanssa on vakuutusosastolle hyvin tärkeää aivan ammatillisestikin.
Kuntoutus työurien tueksi
Nuorten ja keski–ikäisten työkyvyttömyyseläkkeet tiputtavat laskennallisesti eläkkeelle siirtymisen ikää. Vanhuuseläkkeelle asti jaksavat tekevät töitä jo yli 63–vuotiaiksi.
– Ehdottomasti suurin ongelma ovat työkyvyttömyyseläkkeet.
Antila sanoo, että nykyinen järjestelmämme tukee liian myöhään työhön paluuta. Parhaillaan selvitellään, miten työterveyshuolto voisi löytää ongelmatapaukset entistä nopeammin. Toisaalta tarvitaan myös sitä, että kuntoutus alkaisi sutjakkaasti, ja ehkä vähän ennakoidenkin.
Yksityisen puolen työeläkejärjestelmäämme ei Antilan mukaan sisälly ammatillista työkyvyttömyyttä.
– Jos on työkykyä, koulutusta ja kokemusta johonkin muuhun työhön kuin siihen, mitä viimeksi teki, silloin pitäisi hakeutua muuhun työhön.
Ammatillisen kuntoutuksen toimin ja melko pienin panoksin ihminen saadaan kykeneväksi uuteen työhön, josta löytyy toinen elämä.
– Yhden työuran elämä ei ole enää tätä päivää. Pitäisi vähän vanhempanakin lähteä rohkeasti tekemään jotakin uutta. Kannatan lämpimästi ammatillista kuntoutusta.
Asennemuutosta Antila toivoo myös työnantajilta.
– Pitäisi ymmärtää, että on edullista hyödyntää vanhan työntekijän työkokemusta, taitoa ja koottuja tietoja, vaikka hän tulisikin eri tehtävään kuin aikaisemmin.
TEKSTI: Jouko Hovi/UP-uutispalvelu KUVAT: Eija Hiltunen
Haastattelu on julkaistu STTK-lehdessä 4/2010.