Työtä tehdään yhä useammin sopimuksilla, joita ei joko pidetä työsopimuksina tai sellaisiksi tunnisteta. Työn suorittaja jää siten vaille sekä lainsäädännössä että kansainvälisissä sopimuksissa työsuhteisiin liitettyjä sosiaaliturvaa ja työehtojen suojaa, vaikka tosiasiallinen asema, työnjohdon määräysvalta ja riippuvuus työntarjoajasta voi olla aivan sama kuin työntekijällä.
Syinä suojan puuttumiseen voivat olla paitsi suoranaiset väärinkäytökset myös aidosti epäselvät kaupallisiksi mielletyt sopimusjärjestelyt. Esimerkkeinä työsuhteeseen liittyvää suojaa nakertavista järjestelyistä ovat muun muassa:
- pakkoyrittäjyys, jossa ennen työsuhteessa tehty työ tarjotaan tehtäväksi vain ammatinharjoittajaksi siirtyvälle, ilman että hänellä kuitenkaan olisi mahdollisuutta vapaasti hinnoitella ja tarjota palvelujaan
- ns. naamioitu työsuhde, jossa alihankinta-, kauppa-, yhtiö- tms. sopimusjärjestelyt eivät vastaa tosiasiallista tilannetta, tai
- kolmiotyönantajuus, joissa työ tehdään muulle kuin viralliselle työnantajalle, useille työnantajille tai työnantajaa ei pystytä selvittämään tai tällaista ei ole olemassakaan
Suomessa pakkoyrittäjyyttä ja epäselviä työnantajasuhteita esiintyy sekä teollisuus-, kuljetus- että palvelualoilla. Esimerkiksi tietotekniikan avulla monenlainen suunnittelu, laskenta ja palvelu voidaan siirtää valvonnan ulottumattomiin ja hyväksikäyttää myös mm. ulkomaalaisten, nuorten ja irtisanomisuhan alaisten työntekijöiden työelämän pelisääntöjen tuntemattomuutta.
Naamioituihin ja kolmiotyösuhteisiin sisältyvät myös monet määräaika- ja vuokratyön sekä alihankinnan ongelmat.
Lue myös:
Kansainväliset työmarkkinat
ILOn suositus työsuhteista
Lisätietoja lakimies Heli Ahokas