Ilmastokysymykset ja kestävä kehitys EAY:n agendalla
Yksi Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n (ETUC) työryhmistä työskentelee kestävän kehityksen parissa. Työryhmän kokoontuu noin kaksi kertaa vuodessa.
Työryhmän työskentelyä häiritsee kahden erillisen prosessin limittyminen toisiinsa, yhtäällä työryhmän agendalla ovat ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät asiat ja toisaalla kestävään kehitykseen liittyvät asiat. Sisällöllisesti asioilla on yhteys, mutta se on ohut. Kaksi eri raidetta, mutta välillä junat on kytketty yhteen. Esimerkiksi vihreän talouteen liittyvät hankkeet sopivat molemmille raiteille.
Organisaatioiden roolijaossa petraamista
Toinen asia, jossa esiintyy sekaannusta, on ay-liikkeen kansainvälisten organisaatioiden työnjako. Ainoa ei ole selvää kuuluuko asian ennen muuta maailmanjärjestölle (ITUC) vai eurooppalaiselle järjestölle EAY:lle (ETUC).
Lähtökohtaisesti sekä ilmastonmuutoksen torjunta että kestävä kehitys ovat ennen muuta maailmanjärjestön heiniä. Samalla agendalla häärii myös OECD-maiden ay-liikkeiden neuvoantava komitea TUAC.
Eri instanssien kokouksissa istuvat läsnä yleensä eri organisaatioiden asiantuntijat. Menettelyllä on tarkoitus estää päällekkäistä työtä, mikä onnistuukin – ainakin jossain määrin. Mutta ei voi välttyä vaikutelmalta, että pienen pieni reviiritaistelu on menossa asioiden valmistelun yhteydessä. Eikä se aina ole eduksi ja kunniaksi ay-liikkeen kansainväliselle edunvalvonnalle.
Eurooppa ajaa kaksilla vankkureilla
EAY:n rooli on globaalissa ay-edunvalvonnassa tuoda eurooppalaisen ay-liikkeen näkemyksiä esille. Sen tulisi toimia jonkinlaisena "alihankkijana" maailmanjärjestölle. Ymmärrettävistä syistä Euroopan ay-liikettä vaivaa yhtäältä "valkoisen miehen taakka" ja toisaalta saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni.
"Valkoisen miehen taakka" tuottaa linjaksi hyvin aggressiivista politiikkaa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kehityksen työssä. Saavutettujen etujen vaaliminen korostaa kehittyneiden maiden palkansaajien asemaa käyttäen keppihevosena mm. hiilivuoto-argumenttia.
Suomen ay-liike on ollut jarrumiesten joukossa. Ei kärjessä, mutta joukossa. Suomi on hyvin energiaintensiivisen tuotannon maa. Varsinkin ilmastonmuutospolitiikassa energiatuotanto on keskeisessä asemassa, joten varovainen suhtautuminen kaikkein kunnianhimoisimpiin tavoitteisiin on ymmärrettävä.
EAY:n linjaukset keskittyivät ay-liikkeen ydinteemoihin
Ilmastomuutoksen osalta ollaan valmistautumassa COP17 –kokoukseen, joka pidetään loppuvuodesta Durbanissa. Kestävän kehityksen hanketta viedään eteenpäin ensi kesäkuun kokouksessa Brasiliassa. EAY:n kestävän kehityksen työryhmä teki kummallekin raiteelle oman resiinansa. Lisäksi tehtiin paperi energiatehokkuusdirektiivistä.
Rio+20 –prosessiin liittyvästä kannanotosta liikkui ennen kokousta useita versioita. Kokouksessa käytiin keskustelua siitä, miten kunnianhimoinen esitys voidaan laatia. Ongelma ratkaistiin siten, että kiistanalaiset kohdat siirrettiin liitteeseen ja varsinaisesta kannanotosta tuli lyhyt, mutta johdonmukaisempi.
Kannanotossa nousee keskeiselle sijalle sosiaalisen kestävyyden korostaminen, turvallinen muutos (just transition) sekä säällinen työ (decent work). Pidän linjausta viisaana. On järkevää keskittää tarmo niihin kysymyksiin, jotka luontevasti kuuluvat ay-liikkeen agendalle, muita asioita kuitenkaan unohtamatta. Tällä taktiikalla ay-liike voi säilyttää jonkinlaisen aseman maailmanlaajuisessa prosessissa.
Kansainvälinen ay-liike on saanut ilmastonmuutoslobbauksessa saavutuksia. Edellisessä (COP16) Cancunin kokouksessa on kirjattu just transition ja decent work -ajatukset päätelmiin. Tästä on hyvä jatkaa.
Talouspoliittinen asiantuntija Ralf Sund osallistui ay-liikkeen eurppalaisen yhteisjärjestön EAY:n Kestävänkehityksen työryhmän kokoukseen Brysselissä 6.10.2011.