Aina ei tule mieleen kokoontua torilla, kun Suomi saa kultaa. OECD:n tuoreen selvityksen mukaan, jossa on tutkittu jäsenmaiden tuloerojen kehittymistä, Suomessa tuloerojen kasvu aikavälillä 1985 - 2005 oli ennätysluokkaa. Tämä kehitys ei ole ihan ay-liikkeen tavoitteiden mukainen.

No, päätä ei kannata vielä piilottaa paperipussiin koska monilla mittareilla mitattuna Suomi sijoittuu sentään tasa-arvoisten maiden joukkoon. Suomessa muiden pohjoismaiden tavoin köyhyys periytyy kaikkein vähiten.

Selvityksestä käy myös ilmi, että työ on köyhyyden vahvin vastamyrkky. Laaja verotus ja hyvä tulonsiirtojärjestelmä näyttävät myös tasoittavan tuloeroja ja torjuvan köyhyyttä.

Puhemies Niinistö näyttää kritisoivan hallituksen verolinjaa. Taustalla on varmaankin ajatus pahenevasta taantumasta, joka vähentää valtion tuloja. On riski, että syntyy alijäämää eli valtio joutuu lainaamaan rahaa.

Mitähän tämä ay-ekonomistien porukka sanoisi Niinistölle? Olettaisin, että vastaus olisi kriittinen: kotimaista kysyntää täytyy tukea ankeina aikoina ja alijäämää tuleekin valtion budjettiin näinä aikoina syntyä.

Kumpi ja kampi tappelevat. Kataisen linja vai Niinistön? Tällä kertaa valitsen Kataisen linjan. Kansantalouden rattaisiin tarvitaan ensi vuonna öljyä.

Maailmantalouden yleisestä hyvin synkästä näkymästä voi poimia muutamia miellyttäviäkin osasia. Melko varmalta näyttää, että hintojen nousuvauhti talttuu. Paljon on myös ollut puhetta siitä, että rahoitusmarkkinoilla ylimmän yritysjohdon palkitsemisjärjestelmät ovat olleet vahingollisia. Niitä tultaneen jatkossa järkevöittämään.

Yksi johtopäätös finanssikriisistä on se, että tarvitaan ylikansallista pankkivalvontaa. Pääomat liikkuvat valon nopeudella maapallon toiselta puolelta toiselle. Valvonta rajoittuu pääosin valtioiden rajojejn sisäpuolelle. Tämähän on ihan pöljää.

Talouspoliittinen asiantuntija Ralf Sund

***

Ralf Sund osallistuu ay-liikkeen OECD:lle neuvoa-antavan komitean TUACin kokoukseen Pariisissa 29. - 31.10.