Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 28/2009)

Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta 18.2.2010

Aluksi
Valiokunta pyytää, että lausunnoissa keskitytään valiokunnan toimialaan.

Muutama yleinen huomio kuitenkin alkuun
Selonteko on korkeatasoinen ja tasapainoinen selvitys Suomen vaihtoehdoista maailmassa, jossa kasvihuonepäästöjen alentaminen korostuu. Eri vaihtoehdot tarjoavat hyvän alustan kansalaiskeskustelulle ja päätöksenteolle. Työelämän kysymykset sekä tasa-arvoon liittyvät seikat jäävät selonteossa ylipäätään melkoisen vähäiseen rooliin. Tarkoitus varmaankin on, että näitä kysymyksiä täsmennetään jatkovalmisteluissa.

Jatkovalmisteluilla on kiire, sillä ilmastonmuutoksen torjunta on halvempaa kuin sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Unohtamatta myöskään ilmastonmuutoksen vahvasti kansainvälistä luonnetta. Työpaikkojen kannalta tuoreessa keskustelussa on keskeisesti ollut esillä hiilivuodosta aiheutuvat työllisyys- ja hyvinvointitappiot, mikäli kansallisesti edetään ilmastonmuutoksen torjunnassa etujoukoissa. Selonteossa on käsitelty hiilivuotokysymystä ansiokkaalla tavalla. Hiilivuodon uhkaa on selvästi liioiteltu. Siitä huolimatta se on realiteetti, joka on tunnistettava.

Tasa-arvo
Ilmastonmuutoksen ja ilmastonmuutospolitiikan vaikutukset sekä sukupuolten että taloudelliselle tasa-arvolle jäävät vähäisiksi selonteossa. Globaalisti kuva on melko selkeä. Naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta voidaan todeta, että ilmastonmuutokseen liittyvät todennäköiset muutokset koskettavat negatiivisesti voimakkaammin kehitysmaissa naisia.

Kansallisesti sen sijaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon ilmastonmuutokselle on vähäisiä vaikutuksia. Todennäköisesti negatiiviset vaikutukset kansallisesti Suomessa kohdistuvat jonkin verran voimakkaimmin miehiin, koska energiantuotanto ja energiaa paljon käyttävä tuotanto on ensi vaiheessa suurimpien muutospaineiden kohteena. Nämä alat ovat miesvaltaisia.

Taloudellisen tasa-arvo näkökulmasta kohoavat energiakustannukset asettavat kototaloudet suhteellisesti erilaiseen asemaan. Selonteossa on seikka nostettu esille, samoin kuin Jaakko Kianderin laatimassa taustaselvityksessä. Energiaverojen noustessa on poliittisen päättäjän harkittava kompensoivia toimia, jotta kulutuserot eivät kasva epäsosiaalisesti.

Työ ja työmarkkinat – yleensä
Kaikissa skenaarioissa tuotannossa ja arjessa tapahtuu merkittäviä muutoksia, jotka muuttavat merkittävästi ammatti- kvalifikaatio- ja tuotantorakennetta. Tulevina vuosina työurat pitenevät nykyisestä n. 35 vuodesta lähemmäs 40 vuotta vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan työssä tapahtuvien muutosten määrä ja nopeus lisääntyy merkittävästi.

Hyvän työn yksi keskeinen piirre on se, että ihminen voi tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Työ ei saisi kuormittaa osaamisen osalta äärirajoille eikä työn soisi olevan liian helppoa.

Hahmotellut muutokset merkitsevät merkittävää lisävaatimusta koulutukselle sekä työvoimapolitiikalle. Myös sopimuspolitiikan on merkittävässä määrin otettava huomioon työmarkkinoiden kiihtyvä liikkuvuus.

Koulutuksen osalta korostuu yhtäältä sen yleissivistävän koulutuksen merkitys niin, että osaamisen kehittäminen on mahdollisimman vaivatonta pitenevän työuran aikana. Toisaalta korostuu aktiivisen ja tehokkaan työvoimapolitiikan rooli. Kansalaisten siirtyminen mahdollisimman nopeasti työstä työhön on tärkeätä ilmastomuutoksen edetessä. Siirtymissä oikeanlaisesta lisä- ja täydennyskoulutuksesta tulee kantaa erityistä huolta. Tämä mahdollistaa myös sen, että yhteiskunnan työllisyysastetta voidaan nostaa ja näin voidaan turvata hyvinvointivaltion rakenteiden vahvistuminen, jolle ilmastonmuutos tuo sinällään yhden lisäperusteen.

Valtioneuvoston selonteossa ilmastomuutoksen analysointi työmarkkinavaikutuksista jää ohueksi, mutta tarkoituksena lienee, että kansalaiskeskustelun ja jatkovalmistelujen myötä koulutus- ja työvoimapoliittisen linjaukset täsmentyvät. Alustavana arviona voidaan kuitenkin todeta, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset työelämässä samoin kuin ilmastonmuutoksen torjunta edellyttävät tuntuvaa lisäresursointia aktiiviseen ja ennakoivaan työvoimapolitiikkaa sekä koulutukseen. Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä on puolestaan edesauttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa sopimuspolitiikalla sovittamalla esimerkiksi palkkaratkaisua ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Työ ja työmarkkinat eri skenaarioissa
Ay-liike on perinteisesti kantanut huolta työllisyydestä ylipäätään ja työpaikkojen laadusta. Tässä suhteessa selonteossa hahmotetut eri skenaariot ovat erilaisia. Todennäköistä on, että yksikään skenaarioista ei sellaisenaan valikoidu suomalaisen yhteiskunnan kehittämispoluksi. Esitetyt vaihtoehdot ovat kuitenkin erittäin hyvä keino hahmottaa eri polkuja vähähiiliseen tulevaisuuteen.

Työllisyyden kannalta hahmotelluista skenaarioista ”tehokkuuskumous” ja ”kestävä arkikilometri” tuottavat parhaimman työllisyyskehityksen määrällisesti. Työn sisältöjen laadukkuuden osalta eri vaihtoehtoja on vaikea asettaa järjestykseen. Ehkä siinäkin em. vaihtoehdot tuottavat parhaimmat tulokset.

Suurimmat myllerrykset työelämässä koetaan myös kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa, joten niihin liittyy tarve panostaa muutostilanteiden turvallisuuteen palkansaajien osalta.

Lisätietoja: talouspoliittinen asiantuntija Ralf Sund