Opintotuen rakenteen kehittäminen -muistio

Opetusministeriö

Pyydettynä lausuntona Toimihenkilökeskusjärjestö STTK toteaa seuraavaa:

Kokonaisopiskeluaikoja pidetään Suomessa pitkinä verrattuna moniin muihin maihin. Keskeisiä syitä tähän ovat viivästykset toiselta asteelta korkeakouluihin siirtymisessä ja oikean opiskelualan etsiminen vielä korkeakouluun tai ammatillisen koulutuksen valinnan jälkeen. Kumpaankaan näistä ongelmista ei voida vaikuttaa opintotuella.

Opiskelijatutkimus 2006:n mukaan opiskelijat käyttivät työssäkäyntiin keskimäärin 18 tuntia viikossa, mikä on yhtä paljon kuin opetukseen ja tentteihin osallistuminen. Työssäkäynnin merkityksestä opiskelijoiden elämässä kertoo myös opintotuen takaisin perinnän yleisyys (noin 14 % vuosittain). Tutkimustulokset ja näkemykset opintojen aikaisen työssäkäynnin vaikutuksista opintojen etenemiseen ovat ristiriitaisia. Työssäkäynnillä on merkitystä ammatilliseen kasvuun ja ammattitaidon kehittymiseen. Toisaalta työssäkäynti voi myös johtaa katkoksiin tai viivästyksiin opinnoissa. Opintojen edistymisestä lähetetään selvityspyyntö yli 10 %:lle korkeakouluopiskelijoista.

Johtoryhmän muistiossa esitettyjen taustatietojen valossa vaikuttaa, että opintojen rytmittäminen kahteen lukukauteen ei vastaa opiskelijoiden käyttäytymistä. Kun opiskelijoiden työssäkäynti ajoittuu ympäri vuoden, on opetuksen ajoittuminen syksyyn ja kevättalveen kyseenalaista ripeän opiskelun mahdollisuuksien näkökulmasta.

Opiskelijavalintojen lähtökohtana on ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa oltava, että valittavalla henkilöllä on edellytykset suorittaa tutkinto kohtuullisessa ajassa. Tämän mukaisesti opiskelijalta on voitava edellyttää keskittymistä opintoihin. Tästä seuraa, että opiskelijalla on oltava mahdollisuus opiskella täysipäiväisesti. Samalla opiskelijalla on oikeus edellyttää, että oppisisällöt ovat tarkoituksenmukaiset työmarkkinoilla. Tutkintojen opetussuunnitelmien sisällöt ja koulutuksen järjestämisen arkiset käytännöt vaikuttavat olennaisesti opiskelijoiden käyttäytymiseen.

Ottaen huomioon nuorten aikuisten mielenterveysongelmien yleisyyden ja oireilun lisääntymisen, vaatii opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen laajempaa selvittelyä ja pohdintaa kuin mihin opintotuen johtoryhmällä oli mahdollisuus. Jos tavoitteena on nopeuttaa opintoja, olisi opintojen järjestäminen ensin sopeutettava opiskelijoiden elämäntapaan. Tämän jälkeen olisi rakennettava opintotukijärjestelmä, mikä palvelisi niin täysipäiväisesti kuin työn ohessa opiskelevia.

Opintotuen tarkoituksena on turvata opiskeluaikainen toimeentulon rahoitus siltä osin kuin se ei ole vanhempien velvollisuus tai opiskelijan toimeentuloa ei ole muuten turvattu. Tuen piirissä on noin puolet perusopetuksen jälkeisessä päätoimisessa koulutuksessa olevista. Opintorahan merkitys on korkeakouluopiskelijoilla suurimmillaan opintojen alkuvaiheessa.

Toimeentulon normeihin verrattuna opintotuki on tasoltaan niukka. Samalla on huomattava, että 300 euroa kuukausittaisesta niukkuudesta on tarkoitettu katettavaksi lainalla. Opintotuen keskeinen ongelma on, että opiskelijoiden halukkuus lainan nostamiseen on vähäisempää kuin lain laatijoiden ajatus opintolainan roolista ja investointiluonteesta. Tämä ongelma juontaa juurensa jo 1980-luvulta, vaikka lainan suosio romahti vasta 1990-luvun alussa korkeiden markkinakorkojen aikana.

STTK kannattaa johtoryhmän ehdotuksia opintotuen myöntämisestä kaksiportaisesti ensin kandidaatin opintoihin ja sen jälkeen maisteriopintoihin. Samoin kannatamme ehdotuksia opintorahan indeksikorotuksesta, ateriatuen korottamisesta, asumislisäkuukauden määrittämistä tukikuukaudeksi ja opintojen edistymisen seurannan korottamista 5 opintopisteeseen kuukaudelta. Johtoryhmä on muistiossaan todennut, että opintojen edistymisen seurannan osalta ehdotukset ovat riittämättömät. STTK ehdottaa harkittavaksi, että vähimmäisopiskelun rajaa määritetään opintotukikuukauden lisäksi lukukausittain.

Opintolainan ehtoja koskevat ehdotukset ovat toteuttavissa ja tähtäävät oikeaan suuntaan, mutta todennäköisesti niillä ei tule olemaan käytännössä merkitystä. Valtion takauksen automaattinen myöntäminen tai korkoavustuksen tulorajojen tarkistaminen tuskin lisäävät halua vaihtaa ansiotulot opintolainaan.

Vaikka johtoryhmän ehdotukset ovat kannatettavia, epäilemme niiden vaikuttavuutta Opintojen nopeuttaminen edellyttää laajempia muutoksia opetuksen järjestämisessä ja koulutuspolitiikassa. Pitkät opintoajat ja siihen liittyen työssäkäynti on koettu korkeakoulupoliittisena ongelmana jo 1960-luvulta lähtien. Kyse ei ole opintotuen ongelmista vaan suomalaisen yhteiskunnan ominaispiirteestä. Opiskelijat muodostavat merkittävän puskurityövoiman. Työkokemus opintojen ajalta valmistaa heitä tutkinnon suorittamisen jälkeisille työmarkkinoille. Opintotukea ei voida korottaa niin suureksi, että työssäkäynti ei olisi houkuttelevaa. Tämän vuoksi opiskeluaikaista työkokemusta voisi sitoa enemmän opintoihin mm. osaamisen tunnustamisen periaatteiden mukaisesti (AHOT).

Nuorten ja nuorten aikuisten opiskeluaikojen tiivistäminen on perusteltu yhteiskunnallinen tavoite, mutta sen saavuttaminen edellyttää lukuisia koulutuspoliittisia toimenpiteitä. Opintotuen kehittäminen on vain yksi osa tarvittavia toimenpiteitä.

Lisätietoja: koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen