Luonnos hallituksen esitykseksi tutkintojen ja muun osaamisen viitekehykseksi
Opetus- ja kulttuuriministeriö
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehystä on Suomessa hyödynnettävä koulutuksen sisältöjen kehittämiseen ihmisten ja työmarkkinoiden tarpeisiin. Olennaista viitekehyksessä ovat oppimistulokset eli tutkinnon suorittamisessa syntyvät osaaminen.. Tutkintoja a erilaisia pätevyyksiä voidaan määrittää oppimistuloksina, jotka voidaan saavutettu eri tavoin. Tämä korostaa koulutuksen ja opetuksen rinnalla osaamisen tunnustamisen merkitystä.
Viitekehyksestä tulee muutoksen ajuri, jos korkeakoulut, koulutuksen järjestäjät ja Opetushallitus määrätietoisesti rakentavat ammatillisten ja korkeakoulututkintojen perusteita ja opetussuunnitelmia oppimistulosten lähtökohdista. Näin erilaisia tutkintoja voidaan kehittää vastaamaan muuttuvan työelämän tarpeita. Erityisesti yliopistoissa riittää työtä tutkintojen tuottaman osaamisen määrittämisessä ja opetussuunnitelmien muokkaamisessa.
Suomalainen tutkintojärjestelmä on nykyisin oppilaitoslähtöinen, mikä näkyy osittain tutkintojen nimissäkin. Satojen eri tutkintojen viidakkoon on tähän mennessä haettu selkeyttä tutkintotyyppi-käsitteen avulla. Se on näyttötutkintoja lukuun ottamatta kuitenkin perustunut oppilaitoksiin, joissa tutkinto tai siihen johtava koulutus suoritetaan. Tämä on ymmärrettävä ja osin hyväksyttävä lähtökohta, koska koulutusjärjestelmässä eri oppilaitosten välillä on perinteisesti ollut työnjako. Maailman muuttuessa tämä työnjako voi muuttua nykyisestä.
Elinkeinorakenteiden, teknologioiden ja menetelmien muutokset myllertävät työelämää muuttaen eri ammattien osaamisvaatimuksia. Tämä korostaa aikuiskoulutuksen ja osaamisen tunnustamisen merkitystä elinikäisessä oppimisessa. Muutokset heijastuvat myös tutkinto- ja koulutusjärjestelmään. Tarve laajentaa tai syventää osaamistaan koskettaa yhtä hyvin korkeakoulusta kuin ammatillisesta koulutuksesta valmistunutta henkilöä. Työelämän hierarkiat ja urapolut eivät myöskään aina noudata oppilaitosten hierarkioita. Tämän vuoksi STTK kannattaa esitystä, jonka mukaan korkeakoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen välissä ei ole tasorajaa. STTK pitää tärkeänä, että viitekehyksessä ovat yleisen koulutusjärjestelmän lisäksi mukana muiden hallinnonalojen omat tutkinnot.
Tutkintojen sijoittaminen viitekehykseen tutkintotyypeittäin on ymmärrettävä. Tutkintonimikkeiden on oltava selkeitä. Niiden on annettava ihmisille ja työnantajille selkeä mielikuva tutkinnon tuottaman osaamisen sisällöstä ja tasosta.
Viitekehyksen valmistelussa on arvioitu erityisesti näyttötutkintojen tuottamaa osaamista. Ehdotus, että eräät erikoisammattitutkinnot voidaan sijoittaa samalle tasolle ammattikorkeakoulututkintojen kanssa, on mielestämme perusteltu. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että työelämässä toimivat henkilöt tarvitsevat yhä useammin tutkintoja tai pätevyyksiä, jotka tuottavat samantasoista osaamista kuin korkeakoulututkinnot. Näiden pätevöitymisen polkujen on oltava avoinna myös henkilöille, joilla ei ole korkeakoulututkintoa. Työelämässä tarvittava korkea osaaminen voi rakentua niin teoreettiselle kuin käytännölliselle pohjalle. Tämän tasoisten tutkintojen tai niihin valmistavien koulutusten järjestäminen ei voi olla vain korkeakoulujen yksinoikeus.
Viitekehys asettaa jatkossa minimitason eri tutkintojen tuottamalle osaamiselle. Vastaavasti sitä voidaan käyttää vertailutasona työssä vaadittavien pätevyyksien tai täydennyskoulutuksien osaamisen tasolle. Työelämän vaihtuvissa tarpeissa on pysyviä ja tilapäisiä tai jopa ad hoc-tarpeita. Näin syntyvien pätevyyksien tai täydennyskoulutusten sisältöjen sijoittaminen viitekehykseen voi muodostua hallinnollisesti raskaaksi. Viitekehyksen tasomäärittelyjä voidaan asemoinnin sijasta käyttää laadunvarmistuksen apuvälineenä. STTK muistuttaa, että pätevyyksiä ja tutkintoja on kehitettävä ensisijaisesti työelämään, ei viitekehykseen sijoiteltaviksi.
Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) tavoitteena on helpottaa tutkintojen vertailua ja ymmärtämistä. Uskomme, että esitetty kansallinen viitekehys edistää samaa tavoitetta. Hallituksen esityksen perusteluista puuttuu maininta jo väistyneistä tutkinnoista. Viitekehystä kehittänyt opetusministeriön työryhmä käsitteli aiempia tutkintoja, mutta totesi niiden sijoittamisen viitekehykseen hankalaksi. Esitämme, että ammattikorkeakoulujen synnyn myötä väistyneisiin opistoasteen tutkintoihin otetaan kantaa hallituksen esityksen yleisperusteluissa, vaikka niitä ei sijoiteta viitekehykseen. Viitekehystä valmistelleen opetusministeriön työryhmän muistiossa (2009:24) todetaan ammatillisen korkea-asteen ja opintoasteen tutkintojen siirtyneen vähitellen ammattikorkeakoulututkinnoiksi. Näitä tutkintoja suorittaneita on työelämässä yli kolme kertaa enemmän kuin ammattikorkeakouluista valmistuneita. STTK esittää, että lakiesityksen perusteluissa nämä tutkinnot määritetään samalla tavoin kuin em. työryhmä teki. Näin edistetään väistyneitä tutkintoja suorittaneiden mahdollisuuksia pätevöityä ja kehittää osaamistaan myös ilman pitkäkestoisen ammattikorkeakoulututkinnon suorittamista.
Esitetty lainsäädäntö antaa perustan lausunnossamme mainittujen asioiden edistämiseen. Laki viitekehyksestä ei ole vain tekninen valtuutus asetuksen säätämiseen vaan poliittinen viesti. Elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia on parannettava ja tutkintojen määrittäminen oppimistuloksista lähtien on yksi työväline siihen. Opetus- ja kulttuuriministeriön onkin ohjauksella tuettava viitekehyksen edellyttämää opetussuunnitelmatyötä. Aikuisille tarkoitettujen tutkintojen tai pätevyyksien kehittämisen ohessa opetussuunnitelmatyö on välttämätöntä koulutuksen modernisoimiseksi. Suomessa on yleinen jatko-opintokelpoisuus, joten siltä osin viitekehys ei muuta nykytilannetta.
STTK:lla ei ole huomautettavaa esitettyihin pykäliin tai viitekehyksen tasomäärittelyihin.
Lisätietoja: koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen