Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep!

Pyydettynä lausuntona koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistiosta Toimihenkilökeskusjärjestö STTK toteaa seuraavaa.

Opetusministeriön työryhmä on ansiokkaalla tavalla käsitellyt vaikeaa koulutuspoliittista aihetta, joka on uhannut muodostua ikuisuusongelmaksi. Opintoihin siirtyminen ja tutkinnon suorittaminen venyvät Suomessa liian usein syistä, jotka aiheutuvat koulutusjärjestelmästä tai opintojen käytännön järjestelyistä. Näihin on saatava muutos, jotta on mahdollista yrittää muuttaa myös maan korkeakouluissa vallitsevaa pitkien opintoaikojen myöhäisen valmistumisen kulttuuria.

Yhteiskunnan näkökulmasta kokonaisopiskeluaikojen nopeuttaminen ja työelämään vakiintuminen nykyistä nuorempana on välttämätöntä. Turhien välivuosien karsiminen on todennäköisesti tehokkain keino pidentää suomalaisten työuria. Yhteiskunnan näkökulmasta on välttämätöntä tehostaa koulutukseen käytettävien julkisten resurssien käyttöä. Työryhmän kokoamat luvut koulutuspaikkojen käytöstä ovat järkyttäviä. Vuosittain valmistuu 33 000 ylioppilasta, kun korkeakouluissa aloittaa 56 000 opiskelijaa. Korkeakoulutukseen jo päässeiden moninkertainen ja päällekkäinen opiskelu pidentää opiskeluaikoja ja vie opiskelupaikkoja niiltä, jotka eivät ole vielä korkeakoulutuksessa. Työryhmä on ansiokkaasti nostanut etusijalle ensimmäistä kertaa hakijoiden oikeuden koulutukseen.

Työmarkkinajärjestöjen työelämätyöryhmä, joka tunnetaan myös ns. Ahtelan ryhmänä, julkisti helmikuussa esityksensä opintojen tehostamisesta. Nämä esitykset on osaksi huomioitu työryhmän muistiossa. 

Koulutuksen kehittäminen ei ole vain rakenteiden ja organisaatioiden uudistaminen. Koulutuksen kehittyminen edellyttää, että vallitseva toimintakulttuurin ja oppimisen kulttuuri myös muuttuvat.

Tämä tarkoittaa aiempaa vahvempaa vuorovaikutusta eri oppilaitosten, opiskelijoiden ja heidän kotiensa sekä opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä. Ajatus uudesta vuorovaikutuksen kulttuurista on vahvasti näkyvissä työryhmän muistiossa.

STTK tukee voimakkaasti työryhmän kannanottoa, jonka mukaan toisen asteen koulutus huolehtii koko ikäluokan kouluttamisesta. Huolimatta aloituspaikkojen voimakkaasta lisäämisestä jäi vuonna 2009 noin 6 prosenttia peruskoulun päättäneistä hakijoista vailla opiskelupaikkaa. Enemmistö koulutuksen ulkopuolelle jääneistä haki yhteishaussa, mutta he eivät tulleet valituiksi.

Peruskoulun päättävien ensisijaisena koulutusväylänä on oltava lukio tai ammatillinen peruskoulutus. Valmistavat koulutukset, kuten ammattistartti, voivat olla vain täydentäviä väyliä. Yhteishakua on muutettava siten, että peruskoulun päättävillä on etuoikeus toisen asteen koulutuspaikkaan. Samanaikaisesti on aikuisia ohjattava oppilaitosmuotoisen opiskelun sijasta näyttötutkintoihin. Jos näitä toimenpiteitä ei kyetä tekemään, tarvitsee ammatillinen peruskoulutus jatkuvasti lisää aloituspaikkoja nuorten koulutustakuun toteuttamiseksi. Työryhmä ei valitettavasti tehnyt konkreettisia ehdotuksia siitä miten peruskoulun päättävien asemaa yhteishaussa parannetaan.

STTK tukee ehdotuksia opiskelijavalintajärjestelmien kehittämisestä niin toisella asteella kuin korkeakoulutuksessa. Yhteishakujen hyödyntäminen on keskeinen keino opiskelijavalintojen tehostamisessa.

Työryhmä esittää myös hakujärjestelmiin integroitua kattavaa sähköistä koulutustietopalvelua. Työryhmä vahvistaisi myös työ- ja elinkeinohallinnon roolia ohjauksessa ja lisäisi lukioissa henkilökohtaista opinto-ohjausta. Työryhmän ohjausta koskevien esitysten hajanaisuus on osoitus siitä, että Suomi tarvitsee uudenlaista ajattelua ja käytännön toimia elinikäisen oppimisen ohjauspalveluiden järjestämiseen.

Ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat elinikäisessä oppimisessa yhtä tärkeitä kuin itse koulutuksen järjestäminen. Ohjauksen kuntoon laittamisessa OPM:n ja TEM:n saumatonta yhteistyötä. Käytännön toimijoiksi sopivat mm. te-toimistot ja oppilaitokset. Oppilaitoksissa ohjauksen on oltava kaikkien opettajien, ei vain opinto-ohjaajien vastuulla. Sähköisten palveluiden kehittäminen on olennainen osa kokonaisuutta, mutta se ei riitä ilman henkilökohtaisia palveluita. Tältä osin viittaamme Elinikäisen oppimisen neuvoston aloitteisiin. 

STTK tukee esityksiä, joiden mukaan opiskelijat voisivat nykyistä helpommin vaihtaa alaa. Pääsääntöisesti alan vaihtamisen pitäisi korkeakoulun tapahtua ilman valintaan osallistumista.

Tämä on mahdollista hyödyntämällä tutkintojen osia ja ottamalla käyttöön osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteet. Kaksiportaista tutkintojärjestelmää kehittämällä luodaan korkeakouluasteella yksilöille mahdollisuuksia alan vaihtamiseen sekä liikkuvuuteen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä.

STTK tukee esityksiä, jonka mukaan ensimmäistä korkeakoulututkintoa hakevat valitaan omana ryhmänä ja tutkintoja jo suorittaneet tai opiskeluoikeuden korkeakoulussa omaavat valitaan erillisvalinnoilla.

Ylioppilastutkintoa ja ammatillista perustutkintoa on hyödynnettävä nykyistä enemmän opiskelijavalinnoissa. Tämä ei poista täysin tarvetta valintakokeisiin. Jatkossa valintakokeissa on ensisijaisesti arvioitava opiskelijan soveltuvuutta alalla. Ainereaalin avulla voidaan useissa tapauksissa arvioida paitsi hakijan kyvykkyyttä myös motivaatiota opintoalalle. 

Esitys siitä, että korkeakoulut ilmoittavat etukäteen millaisilla ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon arvosanoilla ja eri aineista saaduilla pistemäärillä hakija tulee valituksi opiskelijaksi, ei saa pitkittää lukio-opintoja esimerkiksi arvosanojen korottamisten vuoksi. Ammatillisten perustutkintojen arvosanat eivät ole yhteismitallisia. Siirtyminen kolmeportaiseen arviointiasteikkoon vähentää arvosanojen erottelevuutta jatko-opintoihin siirryttäessä. Ennakkoon ilmoitettu pistemäärä voi vaikeuttaa koulutuksen mitoitusta ja voimavarojen kohdentamista korkeakouluissa.

Tutkintojen kehittäminen on välttämätön osa korkeakoulutuksen modernisointia. Tämä tarkoittaa sekä tutkintovaatimuksia, joita on EQF-ajattelun mukaisesti uudistettava oppimistulosten esiin tuomiseksi. Kaikkien korkeakoulututkintojen on tuotettava osaamista, jota tarvitaan työelämässä. Tämä ei ole ristiriidassa akateemisen koulutuksen perinteisen tutkijaorientaation kanssa. Kuten työryhmä on esittänyt, on arvioita, miten tutkintojen sisällöt vastaavat työelämän tulevia tarpeita. Kyse on usein geneeristen taitojen esiin nostamisesta alakohtaisen osaamisen rinnalle. Samalla on tieteellinen osaaminen osattava esittää myös akateemisen maailman ulkopuolisen työelämän vaatimusten näkökulmasta.

Toinen keskeinen kehittämisen kohde on kaksiportainen tutkintojärjestelmä. Kandidaatintutkinnon ja maisteritutkinnon irrottaminen toisistaan luo edellytyksiä yksilöllisille opintopoluille, opintoalan vaihtamisella ja työelämässä tarvittavalle laaja-alaisuudelle. Kaksiportainen tutkintojärjestelmä sisältää myös mahdollisuuden jatkaa ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen maisteriopinnoissa yliopistossa.

Opinnot on järjestettävä toisella asteella ja korkeakoulutuksessa siten, että opiskelijaksi valitulla on mahdollisuus suorittaa opinnot tavoiteajassa. Vastuu tästä kuuluu yksiselitteisesti oppilaitoksen johdolle. Opintojen suorittaminen tavoiteajassa on opiskelijan oikeus.

Se on myös ennakkoedellytys sille, että opiskelijoilta vaaditaan nykyistä suurempaa sitoutumista kokopäiväiseen opiskelemiseen. Kyse on opintovaatimusten sisällöistä, opetuksen järjestämisen aikatauluista ja resursseista.

Lisätietoja; koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen