Työryhmän esitys yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön tehtäviksi muutoksiksi koskien koulutuksen aikana ilmenevää eri tekijöistä johtuvaa soveltumattomuutta
Opetusministeriö
Työryhmän esitys yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön tehtäviksi muutoksiksi koskien koulutuksen aikana ilmenevää eri tekijöistä johtuvaa soveltumattomuutta.
Pyydettynä lausuntona Toimihenkilökeskusjärjestö STTK lausuu seuraavaa:
Yleisenä kantana STTK toteaa, että ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ja korkeakouluilla on oltava riittävät mahdollisuudet ja keinot toimia tilanteissa, joissa opiskelijan soveltumattomuus vaarantaa asiakas-, potilas- tai liikenneturvallisuutta tai yleistä turvallisuutta opinnoissa, niihin liittyvässä harjoittelussa tai myöhemmin ammatissa toimiessa. Tähän työryhmä on näkemyksemme mukaan pyrkinyt. Lakiesityksen valmisteleminen työryhmän esitysten pohjalta edellyttää vielä laajaa valmistelua.
On huomioitava, että esimerkiksi terveydenhuoltoalalla ylivoimaisesti useimmat vaaratilanteet liittyvät lääkehoidon virheisiin. Näiden taustalla on usein kiire, alimitoitettu henkilöstömäärä, ongelmat täydennyskoulutukseen pääsyssä ja työn organisoinnissa sekä joskus myös puutteet henkilöstön lääkelaskutaidoissa. Käsiteltävänä oleva lakiesitys ei tuo ratkaisuja näihin suuremman mittaluokan ongelmiin, ja saattaa jopa vaikeuttaa niiden ratkaisemista suuntaamalla huomiota ja resursseja toissijaisiin kysymyksiin.
Lisäksi toteamme, että koulutuksen järjestäjän ja korkeakoulun velvollisuutena on taata turvallinen työ- ja opiskeluympäristö henkilökunnalleen ja kaikille opiskelijoille.
Käsiteltävä asia on monimutkainen ja siinä on otettava huomioon paitsi soveltumattomaksi epäiltävän opiskelijan myös ehdotuksilla suojattavan intressin näkökulmat. On järkevää estää henkilöä kouluttautumasta alalle, jolla hänen toimintansa ei ole mahdollista.
Esityksessä ei kuitenkaan pohdita työvoiman liikkuvuutta ja toimimista tehtävissä, joissa työntekijä hyötyy erilaisista työ- ja koulutuskokemuksistaan. Esimerkiksi lähihoitajista yli 20%, sairaanhoitajista yli 10% toimii muissa kuin tämän alan käytännön tehtävissä. Vaikkapa terveyteen liittyvien tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa toimii paljon henkilöitä, joille näissä töissä on selvästi hyötyä terveysalan koulutuksestaan. Halutaanko tämän alan koulutus aina rajata vain heille, jotka tulevat toimimaan käytännön hoitotehtävissä? Kuitenkin suoritettu tutkinto ja oikeus ammattihenkilönä toimimiseen ovat käsitteellisesti eri asioita jo nyt. Itsenäiseen työskentelyyn opiskelijavaiheessa taas ei vielä ole oikeutta.
Esitykset korostavat ennakoivaa työtä soveltumattomuudesta johtuvien ongelmien minimoimiseksi. Ennakoivan työn on alettava jo hakumenettelyistä ja niihin sisältyvistä soveltuvuusarvioinneista. Opintojen aikana on varhaisella puuttumisella ja opiskelijoiden tukitoimilla ehkäistävä ongelmien muodostumista tai pahenemista.
Työryhmä jättää monia keskeisiä käsitteitä määrittelemättä. Näin ollen paikalliselle soveltamiselle ja tulkinnoille jää liikaa tilaa. Mitä tarkoitetaan esimerkiksi ”soveltumattomuudella”? Mikäli ”soveltumattomuus” aiheutuu akuutista sairaudesta, kroonisesta sairaudesta jonka hoidossa on tehty kaikki mahdollinen, muista syistä (ei siis sairaudesta) johtuvista käytöshäiriöistä tai vaikkapa rikollisesta toiminnasta, tarvitaan erilaisia keinoja. Näitä käsitteitä ja niihin liittyviä tilanteita on paremmin ja monipuolisemmin avattava, jos työryhmän esitysten pohjalta valmistellaan lakiesitys perusteluineen.
Sairauksien osalta on säädettävä selkeästi ja velvoittavasti ennaltaehkäisevästä opiskelijahuollosta, varhaisesta puuttumisesta ja hoitamisesta sekä hoidon tuloksien arvioinnista. Näissä tapauksissa on käytettävä asiantuntijoita, jotka ovat hyvin perehtyneet sekä kyseiseen sairauteen että opiskeltavan alan vaatimuksiin. Mikäli alan vaihtaminen osoittautuu välttämättömäksi, on opiskelijan oikeus siirtyä toiseen koulutusohjelmaan kirjattava selvemmin. Sairaustapauksissa ei pidä puhua kurinpitokeinoista eikä sairautta hoideta kurittamalla. Törkeissä opiskelun ja ammatinharjoittamisen edellytykset kyseenalaistavissa rikostapauksissa, jotka tulisi selkeämmin määritellä laissa, taas kurinpitoseuraamukset voivat olla hyvinkin tiukkoja.
Hoitomahdollisuuksien jatkuvasti kehittyessä monien sairauksien ennusteet ovat parantuneet selvästi. Esimerkiksi mielenterveysongelmien osalta meneillään on STM:n vetämä Masto-hanke. Sen keskeiset viestit kertovat, että hyvällä hoidolla masennussairaudesta paranee. Yhteiskunnassamme tarvitaan asennemuutosta jotta suhtaudumme luontevasti ja myönteisesti mielenterveystoipilaisiin. Tämän tulisi toteutua myös oppilaitoksissa. On varottava samanaikaisesti toisaalla tekemästä lainsäädäntöä, joka vaikeuttaisi esimerkiksi lievistä ja keskivaikeista masennusjaksoista toipuvien opiskelijoiden integroitumista ns. normaalielämään.
Ratkottaessa soveltumattomuuden ongelmia, on opiskelijoiden ohjaaminen oikealle alalle tai oikeiden tukipalveluiden piiriin keskeinen toimintamuoto. Opiskelijaterveydenhuollon ja muun oppilashuollon resurssien on oltava riittävät, vaikka niiden lisäksi voidaan tarvita oppilaitoksen ulkopuolisia toimia. Opinto-ohjaukseen tulee varata nykyistä enemmän resursseja ja valinnoissaan epävarmoja nuoria tulee tehokkaasti ja tukien ohjata soveltuvalle alalle.
Vaikka varhaisen puuttumisen lasten ja nuorten ongelmiin on oltava ensisijainen toimenpide, on koulutuksen järjestäjillä ja oppilaitoksilta oltava mahdollisuus viime kädessä opiskeluoikeuteen puuttumalla estää ammattiin valmistuminen, mikäli näin ennakkoon ehkäistään mahdollisten ongelmien tai vaaratilanteiden syntymistä. Näissä tilanteissa opiskelijaa ei saa jättää yksin vaan hänelle on tarjottava tukea ja apua. Mahdollisuuksien mukaan hänet on ohjattava opiskelemaan paremmin soveltuvalle alalle.
Nuorten kypsyminen ihmisinä ja ammatillisesti tapahtuu eri tavalla ja eri tahtiin. Pahimmassa tapauksessa esimerkiksi oppilaitoksesta erottaminen ilman muita tukitoimia saattaa laukaista lopullisen syrjäytymiskierteen, joka käy yhteiskunnalle todella kalliiksi inhimillisesti ja myös kansantaloudellisesti arvioituna. Yhden syrjäytyneen nuoren kustannuksiksi yhteiskunnalle on laskettu miljoona euroa.
Käsiteltävänä olevan lakiesityksen harkitsematon ja epäyhtenäinen soveltaminen eri oppilaitoksissa saattaisi aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Tätä ei esityksen taloudellisten vaikutuksien osiossa käsitellä. Sen sijaan siinä epämääräisesti viitataan ”alalle soveltumattomien” aiheuttamiin lisäkustannuksiin, vaikkei ilmiön laajuudesta ja kustannuksista esitetä minkäänlaista tutkimuksellista näyttöä.
Työelämässä on käytössä säännelty koeaika, jonka aikana työ- tai virkasuhde voidaan päättää. Opiskeluoikeuteen ei tarvita koeaikaa, mutta opiskeluoikeus on voitava peruuttaa, mikäli valintapäätös havaitaan soveltumattomuuden vuoksi virheelliseksi. Opiskeluoikeuden peruuttamista ei saa käyttää kurinpidollisena toimena vaan virheellisen valintapäätöksen korjaamisena.
Esitetty kahden vuoden määräaikainen peruutus antaa opiskelijalle mahdolisuden selvittää tilanteensa opiskeluoikeuden peruuttamiseen johtaneiden seikkojen osalta. Äärimmäisissä tapauksissa, joita työryhmä on luetellut, on oltava mahdollisuus pysyvään erottamiseen.
Opiskeluoikeuden peruuttaminen ja pysyvä erottaminen edellyttävät opiskelijan oikeusturvan varmistamista. Tämä edellyttää, että opiskelijan oikeuksiin puuttuminen tapahtuu aina läpinäkyvästi. Perusteluiden on oltava juridisesti sekä tarvittaessa lääketieteellisesti kestäviä. Toimenpiteille on oltava tarkkarajaiset ja selkeät edellytykset. Päätöksenteon prosessi on määritettävä selkeästi. Opiskelijalla on oltava oikeus tulla kuulluksi ja oikeus valittaa päätöksestä.
Opiskelijoiden huumetestauksen osalta oppilaitoksissa tulisi noudattaa soveltuvin osin samoja sääntöjä kuin työelämässä ylipäänsä.
Suomessa ei ole lakia alkoholitestauksista työelämässä. Päihdetestaus on määritettävä jatkovalmistelussa määriteltävä täsmällisesti. Työryhmän esityksistä ei selviä tarkoitetaanko ehdotetuilla päihdetesteillä myös puhalluskokeita. Samalla on otettava kantaa siihen tulisiko päihdetestauksen tulokset kaikissa tilanteissa (myös puhalluskokeet) määritellä terveydentilatiedoiksi tai muutoin salassa pidettäviksi tiedoiksi. Käsiteltävää lakiesitystä perusteluineen tulee näiltä osin täsmentää.
Koulutuksen järjestäjän oikeutta saada tietoja salassapitosäännösten estämättä esitetään laajemmaksi kuin mitä lainsäädäntö takaa työnantajille. Opiskelijaksi pyrkivälle esitetään myös laajaa tiedonantovelvollisuutta, jonka toteutumista ei pystytä valvomaan. Yleisten oikeusperiaatteiden mukaan asiat vanhenevat määräajassa. Tämä on huomioitava myös opiskeluoikeuden peruuttamisissa, jotka eivät voine vaikuttaa ikuisesti. Tietosuojaan ja tiedonvaihtoon liittyvät kysymykset jäävät perustulakivaliokunnan ratkaistavaksi, mikäli työryhmän esitykset johtaa hallituksen esitykseen lainsäädännöksi. Terveydenhuoltoalan osalta tulisi tarkemmin pohtia mahdollisuuksia vahvistaa Valviran roolia myös alan opiskelijoiden valvojana.
Lopuksi STTK toteaa, että työryhmän ehdotusten toimeenpaneminen edellyttää koulutuksen järjestäjiltä ja oppilaitoksilta riittävää osaamista. Tämä edellyttää paitsi riittävää ohjeistusta myös henkilöstön kouluttamista.
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK jäsenliittoineen osallistuu mielellään jatkotyöhön, jota lakiesitysluonnoksen valmiiksi työstäminen edellyttää.
Lisätietoja:
Koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen
Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi