Tekijänoikeuslain muuttaminen
Opetusministeriö
Aluksi
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry ei puolla virkamiestyöryhmän esityksen toteuttamista. STTK katsoo, että esitys on valmisteltu puutteellisesti ja se johtaisi tarpeettomiin tulkintaerimielisyyksiin ja riitaisuuksiin työmarkkinoilla. Jos työsuhdetekijänoikeudesta halutaan lailla säännellä, tulisi asia viedä asianmukaiseen kolmikantaiseen valmisteluun.
Asian valmistelusta ja hallitusohjelmasta
Vanhasen II hallituksen ohjelmassa todetaan mm.
”Työelämää on uudistettava kolmikantaisesti Työmarkkinoiden vakaus vahvistaa yhteisymmärryksen Suomea.” (s. 3 esipuhe)
”Työelämää kehitetään yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa siten, että joustavuus ja turvallisuus muodostavat turvallisen kokonaisuuden.” (s. 58)
Tekijänoikeuksien toimihenkilöistyminen on aiheuttanut sen, että yhä useampi työntekijä luo työssään teoksia (esim. kirjoitus, esitteet, nettisivut). tekijänoikeuksissa ei ole enää kysymys ainoastaan taiteen ja tieteen alalla työskentelevien työn tuloksista. Työsuhdetekijänoikeudesta sääntely vaikuttaa tänä päivänä erityisesti toimihenkilöihin. Heidän osaltaan ei ole perinteisesti tekijänoikeuksista sovittu ja nyt esitetään lakia, jonka nojalla oikeudet siirtyisivät suoraan työsuhteen nojalla työnantajalle.
Lausunnon kohteena olevassa virkamiestyöryhmän esityksessä (s. 21) todetaan, että uusi
”… säännös selventäisi työsuhteessa luotuja tekijänoikeudella suojattuja teoksia ja muita suojattuja aineistoja koskevia tilanteita potentiaalisesti lähes 1 800 000 henkilön työ- ja virkasuhteessa.”
Em. syistä lausunnon kohteena oleva asia olisi ehdottomasti pitänyt valmistella kolmikantaisesti. Kolmikantaisen valmistelun puuttuminen näkyy esityksessä vahvasti nimenomaan työsuhteeseen ja työvelvoitteisiin liittyvissä ongelmissa.
Jos esillä olevan asian valmistelua jatketaan, tulisi asia ehdottomasti saattaa hallitusohjelman mukaisesti kolmikantaiseen valmisteluun. Vain tällaisen valmistelun kautta voidaan varmistaa, että esitys toteuttaa riittävästi kaikkien osapuolien tahtoa ja vahvistaa hallitusohjelmassa esitetyin tavoin yhteisymmärryksen Suomea.
Esitetyistä kysymyksistä
Lausuntopyynnössä on pyydetty vastaamaan erityisesti kuuteen numeroituun eri kysymykseen. Seuraavassa lyhyet vastaukset:
- Esitys ei selkeytä oikeustilaa, vaan luo uusia ongelmia vanhojen lisäksi. Esitys heikentää oikeusvarmuutta.
- Sopimusvapaus säilyy teknisesti esityksessä, mutta pääsääntö tulisi tehokkaasti estämään tekijänoikeuksista sopimisen.
- Sopiminen on tarpeen aina kun luodaan teoksia. Kaupallisella merkityksellä ei ole vaikutusta.
- Esitys tehostaisi teosten käyttöä, mutta vaarantaisi tekijöiden oikeudet.
- Voimassa oleva oikeustila ja eri alojen vakiintuneet käytännöt eivät ole yksiselitteisiä. Oikeuskäyntien vähäisyyden johdosta esim. alan vakiintunut käytäntö on yleensä pelkkä väite.
- Ks. vastaus nro neljä.
Käyttöoikeuksien laajuus
Nykyinen tekijänoikeuksien siirtymisen ns. normaalikäyttöoikeuden on sangen laajasti katsottu oikeuttavan työnantajaa käyttämään työsuhteessa luotuja teoksia sellaisenaan yrityksen senhetkisen toiminnan rajoissa. Käyttöoikeuden ulkopuolelle on siten jäänyt uudet ennalta arvaamattomat käyttömahdollisuudet ja muunto-oikeus.
Esityksen mukaan pääsäännön mukaan työnantajalle siirtyisi ilman nimenomaista sopimista tai alan vakiintunutta käytäntöä tekijän kanssa rinnakkainen taloudellinen käyttöoikeus ml. muunto- ja siirto-oikeus suoraan työsuhteen nojalla. Tämä pitää sisällään myös ns. tuntemattomat käyttötavat.
Tällainen määräys heikentäisi olennaisesti työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän oikeuksia nykytilasta.
Ongelmallisinta esityksessä on se, ettei se tosiasiallisesti turvaa työntekijälle lainkaan korvausta tekijänoikeuksien siirtymisestä. Tältä osin esitys on yksin työnantajien edunvalvonnan asialla. Korvausasiaan palataan vielä kootusti tämän lausunnon myöhemmässä vaiheessa.
Milloin teos on tehty osana työntekovelvoitetta?
Esityksen mukaan pääsääntö siirtäisi työnantajalle oikeudet työntekovelvoitteen täyttämisen yhteydessä luotuihin teoksiin. Näennäisesti selkeydestään huolimatta esitys on epäselvä työntekovelvoitteen osalta. Aihetta ei ole esityksessä ”avattu” eikä selitetty.
Esitys lähtee oletuksesta, että aina tiedettäisiin milloin palvelussuhteessa oleva (työ- ja virkasuhteiset) on luonut teoksen ”…täyttäessään työsuhteesta johtuvia työtehtäviään.” Lähtökohta on ongelmallinen.
Esitys ”piiloutuu” työntekovelvoite -käsitteen taakse ajattelemalla, ettei termiä ole tarpeen, tai ettei sitä edes tässä yhteydessä voida, määritellä sen ollessa työoikeudellinen termi. Ongelmana on, että käsitettä esitetään käytettäväksi asiassa, jota varten se ei ole työoikeudessa kehittynyt.
Työntekovelvoitteen sisältö on työsopimusoikeudellinen määritelmäkysymys ja siihen viittaaminen tekijänoikeusasiassa on ongelmallista. Teoksissa on erittäin usein ja nimenomaisesti kysymys tekijän luovasta työn tuloksesta jonka sisältöä ei ole ennalta työnantajan toimesta määrätty. Tämä on merkittävä ero ns. normaalista työnantajan direktio-oikeudesta.
Työnantajalla on työsuhteessa ns. direktio-oikeus. Työnantaja voi työsopimuksen ja lainsäädännön sallimissa rajoissa määrätä tehtävistä töistä ja niiden toteutustavasta. Nykypäivän työsopimuksessa on täysin vakiintuneesti työtehtävistä todettu esimerkiksi, että
”…työntekijän tehtävänä on toimia toimistotyöntekijänä ja tehdä muita työnantajan määräämiä tehtäviä.”
Esityksessä on sivuutettu em. ongelma kokonaisuudessaan. Työelämän arkea on, että työtehtävät ja niiden sisältö voivat muuttua olennaisesti siitä mitä niistä on työsopimuksessa nimenomaisesti sovittu ja ne voivat muuttua myös yksipuolisesti työnantajan määräyksellä (jos työsopimus esim. em. määräyksellä sen sallii).
Entä jos työntekijä tekee poikkeuksellisesti harrastustoimintaansa liittyen vaikkapa yrityksen asiakastilaisuuteen tai vaikkapa vuosijuhlaa varten sävellyksen, esityksen, maalauksen, käsikirjoituksen tms.? Siirtyykö työnantajalle käyttöoikeus ml. luovutus- ja muunto-oikeus vai ei?
Mitä vaikutusta on sillä, että luotu teos ei kuulu yrityksen liiketoimintaan juuri tekohetkellä, mutta joskus myöhemmin kuuluu? Tai jokin ”ulkopuolinen” yritys haluaa ”heti” teoksen ostaa?
Jatkovalmistelussa on määriteltävä siirtyvät teokset
Jos esitetty olettama otetaan lakiin, tulee jatkovalmistelussa varmistaa, että muihin kuin suoranaisiin työntekovelvoitteisiin liittyvät oikeudet eivät siirry työnantajalle. Siirtyvien oikeuksien tulisi liittyä työntekijän konkreettisiin ja nimenomaisiin työvelvoitteisiin. Harkittavaksi tulisi myös ottaa missä esillä olevasta asiassa pitäisi säätää? Kun kyse on tärkeästä työsuhteeseen liittyvästä asiasta, saattaisi olla tarkoituksenmukaista säätää asiasta työsopimuslaissa eikä tekijänoikeuslaissa.
Esityksen mukaan työnantajalle siirtyisi oikeus myös tekohetkellä tuntemattomiin käyttötarkoituksiin. Miten työntekijä pystyy hinnoittelemaan tuntemattomat käyttötarkoitukset? Asiaa vaikeuttaa lisäksi se, ettei työnantajalla ole esityksen mukaan velvollisuutta kertoa edes tiedossa olevia käyttötarkoituksia työntekijälle.
Em. on vakava puute. Kun ongelman yhdistää työntekijälle siirtyvän todistustaakan kanssa, ollaan työntekijän kannalta erittäin ongelmallisessa tilanteessa. Käytännössä työntekijällä ei olisi mahdollisuuksia toteuttaa oikeuksiaan.
Em. ongelmat tulisi huomioida erityisesti määriteltäessä tekijänoikeuksien siirtymisestä maksettavaa kohtuullista korvausta. Korvausasiaa käsitellään kootusti myöhemmin.
Työaikana - ei työaikana – vapaa-aikana
Työaika ja työntekovelvoitteen hyvin suppea käsittely esityksessä on hyvä osoitus valmistelun puutteellisuudesta. Valmistelua ei ole tehty kuullen työmarkkinaosapuolia.
Jos työsuhdetekijänoikeusolettama otetaan lakiin, on ehdottoman tärkeää tehdä selkeä raja työaikana ja vapaa-aikana tehtyjen teosten välillä. Virkamiesesityksessä ei ole näin tehty.
Nykypäivän työelämässä työtä tehdään paljon ns. harmaana ylityönä kotona tai muualla. Millä tavoin ratkaistaan, että teos on tehty vapaa-ajalla ja milloin työaikana? Onko asialla merkitystä?
Työoikeudessa työajan ja vapaa-ajan välistä rajanvetoa on viime vuosina jouduttu yhä useammin käsittelemään ns. harmaan ylityön johdosta. Harmaa ylityö on lisääntynyt eikä korvauksetonta ylityötä ole saatu lähinnä näyttöongelmien johdosta kuriin. Ongelmana on ollut, ettei korvauksia makseta, ellei ylityölle ole työnantajan nimenomaista tai muuta selkeää hyväksyntää. Onko tällaisella arvioinnilla vaikutusta tekijänoikeuksien siirtymiseen?
Työajan vaikutusta esillä olevaan asiaan olisi ehdottoman tärkeää käsitellä hallituksen esityksessä erilaisten esimerkkien kautta. Vain tällä tavoin pystyttäisiin ohjaamaan tulevaan oikeudenkäyttöä ja välttämään tarpeetonta epäselvyyttä.
Esimerkiksi mainostoimiston graafikon vapaa-ajallaan piirtämän logon, jolla ei ole mitään tekemistä piirtäjän entisten, senhetkisten tai tulevien mainosproduktioiden kanssa, oikeudet eivät voi työsuhdeolettaman takia siirtyä työnantajalle.
Esitys ei vastaa em. ongelmatilanteeseen. Tarkoittaako esitys, että em. oikeudet siirtyvät olettaman nojalla vai eivät? Entä jos graafikon työtä on nimenomaan logojen tekeminen? Vaikuttaisiko tämä asiaan?
Pelkona on, että virkamiesesitys muodostaisi jatkuvan 24/7 järjestelmän. Palkkaamalla työntekijän vaikkapa osa-aikaiseen työsuhteeseen saisi työnantaja oikeuksia kaikkiin työntekijän luomiin teoksiin. Järjestelmän oikeudenmukaisuus ja -varmuus edellyttävät työajan – vapaa-ajan ja työntekovelvoitteen esitystä parempaa määrittelyä.
Virkamiestyöryhmä ”virallistaa” muutaman alan menettelyjä
Virkamiesesityksessä on vaarallisesti todettu muutamien alojen vakiintuneita käytänteitä ilman perustelemista. Virkamiesesityksessä todetaan, että mainosalalla kaikki mahdolliset oikeudet siirtyvät yksinomaisesti vakiintuneen käytännön mukaan työnantajalle. Mihin tämä perustuu? Todennäköisesti työnantajapuolen ilmoitukseen vailla minkäänlaista juridista näyttöä. Kyse on siis mielipiteestä ja työsuhteen toisen osapuolen esittämästä väitteestä. Hallituksen esityksessä ei tule ottaa kantaa minkään alan vakiintuneeseen käytäntöön ellei sellaista ole tuomioistuimessa lainvoimaisella ratkaisulla vahvistettu.
STTK edellyttää, että esityksestä poistetaan ainakin viittaus mainosalan vakiintuneeseen käytäntöön. Hallituksen ei tule asiassa ottaa tuomioistuimen asemaa ja ohittaa asianmukaista oikeusprosessia.
Kohtuullinen korvaus
Jos esitetty olettama otetaan tekijänoikeuslakiin, on välttämätöntä säätää oikeuksien siirrosta maksettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Virkamiestyöryhmän esitys johtaa käytännössä tilanteeseen, jossa työntekijällä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaatia oikeusteitse korvausta tekijänoikeuksistaan.
Viittaaminen oikeustoimilain 36 §:n kohtuullisuusmääräyksiin on täysin riittämätön.
Hallituksen esityksessä tulisi esimerkkien avulla määritellä millaisissa tilanteissa työntekijällä olisi mahdollista vaatia palkan lisäksi korvauksia tekemistään teoksista. Milloin hänellä on oikeus lisäkorvaukseen? Mitkä tekijät vaikuttavat arvioon?
Oikeustoimilain yleisen kohtuullisuuspykälän ”näyttökynnys” on niin korkea, ettei se voisi tulla sovellettavaksi kuin ehkä enintään tilanteissa, joissa tekijä on vaikkapa kuukauden pienipalkkaisessa työsuhteessa tehnyt teoksen, jolle työnantaja keksii työsuhteen jälkeen täysin ennalta arvaamattoman käyttötarkoituksen ja saa tästä uudesta käyttötarkoituksesta vaikkapa kymmenien miljoonien eurojen ennakoimattomat tulot.
Virkamiesesitys ei kerro olisiko em. tilanteessa oikeus lisäkorvaukseen. Olisiko tilanne kohtuuton ilman lisäkorvausta? Esitys jättää asian epäselväksi. Joka tapauksessa on selvää, että virkamiesesitys on epäselvä ja nostaa lisäkorvauksen edellytykset niin ”korkealle” ettei oikeus korvaukseen toteudu käytännössä koskaan. Tästä pitää viime kädessä huolen liikesalaisuudet, todistustaakkakysymykset ja korkeat oikeudenkäyntikulut.
Mahdollisessa jatkovalmistelussa tulee luoda realistinen, yksinkertainen ja toimiva kohtuulliset korvaukset tekijälle varmistama järjestelmä. Kohtuullisen korvauksen vaatiminen edellyttäisi mm. työntekijän nimenomaista oikeutta saada tietoja yrityksen kirjanpidosta ilman raskasta oikeusprosessia.
Rinnakkaiskäyttöoikeudesta
Virkamiesesityksen mukaan työntekijälle jäisi pääsäännön mukaisisa tilanteissa rinnakkaiskäyttöoikeus työsuhteessa tekemäänsä teokseen sekä työsuhteen aikana että sen jälkeen. Esityksessä ei esimerkein eikä muutoinkaan kerrota mitä tämä rinnakkaiskäyttöoikeus voisi todellisuudessa olla.
Esimerkki:
Työsuhteessa oleva kirjoittaa työajallaan vaikkapa työturvallisuusesitteitä. Onko hänellä rinnakkainen käyttöoikeus ja oikeus myydä tämä työajalla tehty (koulutus)materiaali kilpailevalle yritykselle ja/tai kirjakaupassa kaikille halukkaille omalla nimellään tai oman yrityksensä tuotteena? Näin siitä huolimatta, että työnantaja tarjoaa näitä oppaita omille asiakkailleen merkittävä asiakkuussuhteen etuna.
Ilmeisesti em. käyttöoikeutta ei olisi, mutta asia ei ole selvä. Teemaa olisi ehdottoman tärkeä käsitellä esimerkein hallituksen esityksessä. Virkamiesesityksessä asia on näennäisen yksinkertainen ja jättää erittäin paljon tarpeettomia tulkintaerimielisyyksiä käytännön tilanteisiin. Oikeusvarmuus vaarantuu esityksessä erittäin olennaisesti.
Tiivistelmä
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry vastustaa virkamiesesityksen toteuttamista sellaisenaan. Jos asian valmistelua jatketaan, STTK
- edellyttää Vanhasen II hallituksen ohjelman velvoittamalla tavalla asian kolmikantaista valmistelua,
- edellyttää siirtyvien teosten ja tässä tekijänoikeusasian yhteydessä käytettävän työtehtävä -käsitteen tarkempaa määrittelyä,
- edellyttää rinnakkaiskäyttöoikeuden yksityiskohtaisempaa ja seikkaperäisempää määrittelyä ja
- edellyttää kohtuullisen korvauksen uudelleenmäärittelyä ja muotoilua turvaamaan aidosti tekijälle kohtuullisen korvauksen hänen luomastaan teoksesta.
Lisätietoja: lakimies Juri Aaltonen