Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto hallituksen esityksestä laiksi takuueläkkeestä
Sosiaali- ja terveysministeriö
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki takuueläkkeestä. Takuueläkkeellä turvattaisiin Suomessa asuvan eläkkeensaajan toimeentulo, jos tämän saamat muut eläkkeet eivät riitä kohtuulliseen toimeentuloon. Takuueläkkeen myöntämisen edellytyksenä olisi, että hakija saisi vanhuuseläkettä, työkyvyttömyyseläkettä, työttömyyseläkettä tai eläkettä maatalousyrittäjien luopumistukijärjestelmästä. Takuueläkkeen määrä olisi vuoden 2010 tasossa 685 euroa kuukaudessa, ja eläkkeensaajan kaikki muut eläketulot vähentäisivät täysimääräisesti takuueläkkeen määrää. Kansaneläkkeestä poiketen takuueläke olisi samansuuruinen puolisoille ja yksinasuville eläkkeensaajille.
Muusta eläketurvasta poiketen takuueläkettä maksettaisiin vain Suomessa asuvalle eläkkeensaajalle. Takuueläke korvaisi maahanmuuttajan erityistuen.
Takuueläke oli mukana Sata-komitean peruslinjauksissa, ja maan hallitus päätti esittää sen toteuttamista maaliskuussa 2009. Takuueläkkeen tavoitteena on turvata nykyistä paremmin kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentuloa. Tavoite on kannatettava, mutta takuueläke ei ole ongelmaton tapa sen saavuttamiseksi. Takuueläke olisi täysin uusi etuus eläkejärjestelmään, ja se ei sovi kovinkaan hyvin nykyiseen toimivaan työ- ja kansaneläkkeen muodostamaan kokonaisuuteen.
Suurin toimeentulon parantamisen tarve eläkkeensaajista on nuorena työkyvyttömäksi tulleilla, joiden toimeentulona on pitkän aikaa joko pelkkä kansaneläke tai hyvin pieni työeläke ja sen lisäksi maksettava kansaneläke. Heidän asemaansa voitaisiin parantaa kohdistetusti esimerkiksi työkyvyttömyyseläke- ja vammaistukijärjestelmien kautta, eikä sitä varten tarvita takuueläkettä. Pienituloisten työkyvyttömyyseläkeläisten kannalta keskeistä on huolehtia sosiaali- ja terveyspalvelujen hyvästä saatavuudesta, laadusta ja asiakasmaksujen kohtuullisuudesta sekä lääkekustannusten hallinnasta.
Takuueläkkeen toteuttamistapa on myös muilta osin kustannustehoton sen tavoitteisiin nähden. Takuueläkkeen määrässä tuloina otettaisiin huomioon vain eläketulot, vaikka johdonmukaisinta olisi ottaa huomioon kaikki eläkkeensaajan saamat tulot niiden nimistä riippumatta. Riskinä muiden tulojen huomioon ottamatta jättämisessä olisi se, että julkisen talouden rahoituksellisen kestävyyden heikentyessä ohjataan veronmaksajien varoja enenevässä määrin myös sellaisille henkilöille, jotka eivät ole lisäavun tarpeessa.
Oikeudenmukaisuus- ja aktuaarisuusnäkökulmista takuueläkkeessä olisi ongelmallista, että aikanaan takuueläkettä saavan palkansaajan tai yrittäjän maksamat eläkevakuutusmaksut eivät lainkaan paranna käteen jäävää eläkettä. Nykyisessä kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovituksessa ei tällaista ongelmaa ole. Esitys ei siten ole täysin sopusoinnussa vakuutusperiaatteen eikä kannustavan, työurien pidentämiseen tähtäävän eläkepolitiikan kanssa.
Takuueläkkeeseen liittyy myös haitallisia kannustinvaikutuksia ja alivakuuttamisen vaara erityisesti, jos takuueläkkeen määrää korotetaan tulevaisuudessa. Takuueläkettä voisivat saada pitkäänkin alinta YEL- tai MYEL-työtuloa vakuuttaneet yrittäjät, jolloin kannusteet hankkia riittävä eläketurva kyseisten järjestelmien kautta voivat heikentyä.
Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi myös vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen perustuvat eläkkeet vähennettäisiin takuueläkkeestä. Lakisääteisten ja vapaaehtoisten eläkkeiden samanlainen kohtelu takuueläkkeen määrän määräytymisessä on tärkeää, jotta ei pääse syntymään epäsuoraa vapaaehtoisen eläkevakuuttamisen tukemista.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
AKAVA ry
Lisätietoja: lakimies Heli Puura