Luonnos hallituksen esitykseksi uudeksi yliopistolaiksi

Sivistysvaliokunta
Eduskunta

Pyydettynä lausuntona hallituksen esityksestä yliopistolaiksi Toimihenkilökeskusjärjestö STTK toteaa seuraavaa.

Yliopistolaitoksen uudistaminen on keskeinen osa Suomen tulevaisuusstrategiaa. Yliopistoilla on muiden koulutusasteiden kanssa merkittävä vastuu työvoiman osaamisesta ja tutkimus- ja kehitystyöstä. Yliopistolain uudistaminen parantaa mahdollisuuksia yliopiston ja työelämän toimijoiden välisiin kumppanuuksiin niin koulutuksessa kuin tutkimuksessa.

Vuonna 2008 alkaneen taantuman aikana suomalaiset yritykset ovat siirtäneet tutkimus- ja kehitystyötä pois maasta. Kehitys voi aiheuttaa paineita siirtää soveltavan tutkimuksen ja jopa tuotekehityksen tehtäviä yliopistoihin yhteiskunnan varoilla hoidettavaksi. Yliopistojen päätehtävät ovat perustutkimus ja siihen perustuva opetus. Perustutkimuksen rahoitus on ollut niukkaa ja yliopistouudistuksen on toivottu tuovan tähän helpotusta. Tämä ei toteudu, jos painopistettä siirretään tuotekehitykseen. Huolestuttava kehitys yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnassa kuitenkin korostaa julkisen sektorin ja erityisesti yliopistojen roolia paitsi perustutkimuksessa myös soveltavassa tutkimuksessa. Tehtävien jaon on oltava selkeä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen kesken. 

Yliopiston tehtäviin (§ 2) kirjattu elinikäinen oppimisen edistäminen, joka perusteluiden mukaan kattaa kaiken yliopisto-opetuksen on erittäin tärkeä poliittinen linjaus. Suomalaisten ikääntymisestä johtuen yliopistokoulutuksen kasvavat kohderyhmät ovat aikuisväestössä, vaikka tätä ei vielä kunnolla tunnisteta. Erityisesti tutkinnon jo suorittaneiden täydennys- ja lisäkoulutus korostaa elinikäisen oppimisen merkitystä. Myös kaksiportainen tutkintorakenne voi taantuman jälkeisen nousukauden aikana haastaa nykyisen ajattelutavan kandidaatin ja maisterintutkintojen tuottamasta pätevyydestä.

Yliopistoyhteisöön kuuluvat esityksen 4 pykälän mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilöstö ja opiskelijat, mikä on onnistunut määrittely. Myöhemmin laissa jako ryhmiin on toisenlainen. Hallintoelinten jäsenryhmiä määriteltäessä ryhmiä ovat professorit, muu opetus- ja tutkimushenkilöstö sekä muu henkilöstö ja kolmantena ryhmänä opiskelijat. STTK esittää, että hallintoelinten jäsenet jaetaan neljään ryhmään: professorit, muu opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilöstö ja opiskelijat. Näin turvataan lailla kaikkien henkilöstöryhmien vaikutusmahdollisuudet hallinnossa. 

Hallituksen koon rajaaminen 6-14 henkilöön tarkoittaa, että kaikilla yliopistoon kuuluvilla ryhmillä ei pienimmässä kokoonpanossa ole mahdollisuutta saada edustajaa hallitukseen. Ongelma ratkeaa nostamalla hallituksen koon alaraja 8 henkeen.

Yliopiston kollegiossa on yliopiston kuuluvien ryhmien oltava tasaveroisesti edustettuna. Tämä edellyttää kullekin kolmelle ryhmälle yhtä suurta edustusta. Kollegiolle esitetty enimmäisjäsenmäärä (50) on liian alhainen suurille yliopistoille, jotta kollegiossa olisi riittävä edustus koulutus-/tieteenaloittain ja ryhmittäin. Kollegion koon tulee olla suhteutettuna yliopiston kokoon, tieteenalojen määrään sekä henkilöstön määrään.

Lain valmistelussa tarkoituksena ei ole ollut poistaa perinteistä yliopistoyhteisön kolmikantaista päätöksentekorakennetta, mutta tosiasiallinen päätösvalta näyttää kasautuvan harvoille. Esimerkkinä tästä on rehtorin valtuuttaminen laajakantoisten toimien aloittamiseen (§ 17). Tällaiset tarpeet eivät voi tulla niin yllättäen tietoon, ettei rehtorilla olisi aikaa hakea hallitukselta valtuutusta toimien aloittamiseen. Laajakantoiset toimet ovat aina strategisia asioita, joista päättää hallitus. Mikäli yliopiston etu vaatii nopeita ratkaisuja, hallitus voidaan kutsua ylimääräiseen kokoukseen. Rehtoria ei lailla tarvitse valtuuttaa tällaisiin toimiin.

STTK tukee esitystä, jonka mukaan näyttötutkinnot antavat kelpoisuuden yliopisto-opintoihin (§ 34). Pykälän perusteluissa viitataan elinikäisen oppimisen edistämiseen yliopiston tehtävänä. Tämä ajatuksen mukaisesti perusteluihin olisi kirjattava maininta, että yliopistojen tulee tunnustaa eri tavoin hankittu osaaminen.

Lakiesitys on vain osa yliopistojen uudistamista, mihin liittyy myös yliopistojen ja yliopistolaitoksen rakenteellinen kehittäminen. Uudistus kokonaisuudessaan aiheuttaa muutoksia sekä työnantajan että henkilöstön asemaan. Uudistuksissa tarvitaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja henkilöstöjohtamista. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa työmarkkinaosapuolet ovat antaneet yhteiset ohjeet, joissa käsitellään henkilökunnan aseman järjestämistä.

Tällaiset velvoittavat ohjeet tarvitaan myös yliopistouudistuksessa. Kyse on paitsi henkilöstön aseman turvaamisesta muutostilanteissa ja yliopistojen uskottavuudesta hyvinä työnantajina. Yliopistojen, jotka myös tulevaisuudessa ovat julkisesti rahoitettuja, on oltava esimerkillisiä työnantajia ja henkilöstöpolitiikan noudattajia.

STTK muistuttaa, että tosiasiallisen autonomian lisääminen edellyttää lainsäädännön lisäksi, että yliopistoilla on vakaa taloudellinen asema. Uudistuksen tavoitteena oleva yliopistojen kilpailukykyinen ja menestyksellinen toiminta edellyttää riittävää perusrahoitusta, joka kattaa yliopiston kaikki perustehtävät. Opetus- ja tutkimuskäytössä olevat kiinteistöt varallisuutena - kiinteistöyhtiön omistuksen kautta - merkitsevät vahvaa tasetta, mutta ne eivät itsessään tuo kassavirtaa. Päinvastoin. Ne ovat omaisuutta, jonka ylläpitäminen varallisuus- ja käyttöarvon säilyttämiseksi aiheuttaa kustannuksia. Yliopistojen pääomittaminen kiinteistöillä ei ratkaise ongelmaa, sillä yliopistokiinteistöt eivät tuota kassavirtaa vaan kustannuksia. Kahta säätiöyliopistoa lukuun ottamatta valtio on varautunut riittämättömästi yliopistojen pääomittamiseen. 

Koska valtio on toiminnan päärahoittaja jatkossakin, tulossopimusneuvotteluille muodostuva kulttuuri ja käytäntö ratkaisevat tosiasiallisesti autonomian laajuuden. Yliopistojen vakavaraisuus ei sinällään turvaa autonomiaa. Ensimmäiset linjaukset tulevasta sopimuskulttuurista löytyvät valtioneuvoston maaliskuisesta kehyspäätöksestä. Siinä todetaan, että uusimuotoisiin yliopistoihin ei enää sovellettaisi valtion tuottavuusohjelmaa. Myöhemmin samaan päätökseen on kirjattu, että tehokkuus ja tuottavuustavoitteet sekä –ohjaus sisällytetään uudenmuotoisten yliopistojen valtionapuperusteisiin ja talousohjaukseen. Kirjaus vie pohjan yliopistojen rahoituksen vakauttamiselta ja yliopistoindeksin turvaamalta määrärahakehitykseltä. Heikennysten sijaan yliopistot tarvitsevat voimavarat pitkäjänteiselle toiminnan kehittämiselle aikana, jolloin yksityisen sektorin mahdollisuudet yliopistoyhteistyöhön heikkenevät.

Lisätietoja: koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen