Lausunto kansallisen ruokastrategian taustaselvityksestä

Maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyyntö nro MMM030:00/2009

Pyydettynä lausuntona Toimihenkilökeskusjärjestö STTK lausuu kansallisen ruokastrategian taustaselvityksestä seuraavaa:

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK tarkastelee kotimaista ruokatuotantoa, elintarviketeollisuutta sekä näitä turvaavaa infrastruktuuria ennen kaikkea elinkeinopoliittisista ja työllisyysnäkökohdista katsottuna. STTK haluaa kuitenkin erikseen kiittää sitä, että kansallisen ruokastrategian taustaselvitys on laaja-alainen sekä monipuolinen kuvaus suomalaisen ruuantuotannon toimintaympäristön muutoksista sekä niistä vuorovaikutusverkostoista, joiden toiminnasta ruokajärjestelmämme toiminta riippuu. Globaaleilla megatrendeillä, kuten ilmastonmuutoksella, väestönkasvulla ja väestön ikääntymisellä on vaikutuksia suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuuteen. STTK:n mielestä ruokastrategiassa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota ruuantuotannon globaaleihin haasteisiin. Tulevaisuudessa ruuantuotannolle asetetaan entistä kovempia vaatimuksia tuotantotehokkuuden osalta, sillä globaalisti väestö kasvaa tällä hetkellä nopeammin kuin uutta viljelysmaata kyetään ottamaan käyttöön. Viljelyskelpoisen maan hyötykäyttöön otossa on myös ongelmia, kuten metsien raivaamisen vaikutukset ilmastonmuutokseen. Toisaalta suomalaisten kuluttajien odotukset suomalaisen ruuantuotannon korkealaatuisuudesta todennäköisesti lisääntyvät kuin vähenevät tulevaisuudessa.

STTK on valinnut kansallisen ruokastrategian taustaselvityksen 4. luvusta kysymykset 3, 4, 6, 7, ja 14 vastattavakseen.

3. Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen

Kokonaisuudessaan suomalaisen maatalouden kasvihuonepäästöt ovat varsin pienet, selvityksen mukaan noin 17 prosenttia Suomen kaikista päästöistä. Maataloustuotannon kasvihuonepäästöjen vähentämiseen tulee kuitenkin pyrkiä eri keinoin. Ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä kuitenkin korostuu maataloustuotannon rakenteiden kehittäminen ja tuotannon ohjaaminen esimerkiksi bioenergian tuotantoon. Taustaselvityksen sivulla 24 siteerattiin valtioneuvoston selontekoa eduskunnalle 6.11.2008 (Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittinen strategia), jossa todettiin, että harjoitettavan


ilmastopolitiikan tulee olla yhdenmukaista mm. Suomen maataloustuotannon kannattavuustavoitteen kanssa. Pysyäkseen suurin piirtein omavaraisena
maataloustuotannon suhteen Suomen 2.3 miljoonasta hehtaarista tarvitaan viljelykseen 1.8 miljoonaa hehtaaria, jolloin noin puoli miljoonaa hehtaaria olisi käytettävissä muuhun, kuten bioenergian tuotantoon.

STTK:n mielestä peltomaan käyttö bioenergian tuotantoon ja ns. hiilinieluna toimimiseen on kannatettavaa, kunhan bioenergian tuotanto ei vaaranna maataloustuotannon omavaraisuutta tai toisaalta suomalaisen maataloustuotannon vientimahdollisuuksia. Toisin sanoen maataloustuotannon tulisi säilyä ensisijaisena peltomaan käyttönä. Tämä on perusteltua myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta, sillä ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan parantavan Suomen viljelyolosuhteita. Saattaakin olla, että tulevaisuudessa suomalaisesta ruuantuotannosta nykyistä suurempi osuus menee vientiin.

4. Raaka-aineiden ja tuotantopanosten hintojen vaihteluiden tasapainoisempi jakautuminen

Ruokaketjun eri osien mahdollisuus vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin ja niiden vaihteluihin on erilainen. Erityisesti alkutuotanto kärsii tuotannossa tarvittavien raaka-aineiden sekä energian hinnanvaihteluista, jotka vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen. Parhaiten tuotannon kustannuspaineiden nousua ja niiden vaihtelua voidaan hallita tuotantoyksiköiden kokoa kasvattamalla. Isomman tilakoon yksiköissä voidaan varautua paremmin markkinatilanteen sekä tuotannon muutoksiin. Tämän vuoksi poliittisten päätösten tulisi edesauttaa sitä, että päätoimisten tilojen koko voisi kasvaa edelleen, eikä maatilojen lukumäärän väheneminen johtaisi tuotannon laskuun.

Suomalainen päivittäistavarakauppa on Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen keskittynyttä. Tällä on vaikutuksia alkutuotannossa. Arvion mukaan ketjuohjatusti ja keskitetysti hankitaan 80 prosenttia kaupan tuotteista. Alkutuotannon puolella tämä näyttäytyy hankalana neuvotteluasemana keskittyneen tukkuportaan kanssa. STTK:n mielestä alkutuotannon edustajien neuvottelumahdollisuuksien edistäminen suhteessa kauppaan ja tukkuportaaseen auttaisi jakamaan tasaisemmin tuotannon ja elintarvikkeiden hintoihin. Tällaisia keinoja voisivat olla taustaselvityksen sivulla 28 mainittu tuottajien osto- ja myyntiyhteistyö.

Kaupan alan voimakas keskittyminen on ongelma myös kuluttajan kannalta. Ruokastrategian taustaselvityksen sivulla 21 arvioidaan kaupan alan tulevaisuuden näkymiä. Toisaalta harva asutus ja pieni kuluttajamäärä voivat vähentää uusien kaupan alan toimijoiden tuloa Suomeen, mutta houkuttimena toimii päivittäistavarakaupan hyvä kannattavuus. STTK:n mielestä suomalainen päivittäistavarakauppa tarvitsee lisää kilpailua ja lisää toimijoita.
Vain lisääntyneen kilpailun kautta päivittäistavarakaupan markkinat voivat toimia ja kehittyä kuluttajien ja elintarviketuottajien kannalta paremmaksi.



6. Veroratkaisut ruuan terveellisyyden perusteella

STTK:n mielestä terveellisen ruuan käytön lisääminen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää paitsi kansataloudellisista, myös yksilön terveyden edistämisen näkökulmasta ajateltuna. Taustaselvityksen sivulla 15 on kattavasti kuvattu suomalaisten epäterveellisistä ruokailutottumuksista johtuvia sairauksia ja niiden yleisyyttä. Terveellisen ruuan ja terveellisten elämäntapojen edistäminen vaativat valistuksen lisäksi kannusteita kuluttajille. Terveellisen ruuan alempaan tai epäterveellisen ruuan korkeampaan verotukseen liittyy kuitenkin ongelmia, joista suurin lienee standardien puute. Terveellisen ruuan muusta ruuasta poikkeava verotus edellyttäisi yleisesti hyväksytyn uuden laatumerkin luomista ja tähän pääsy oikeuttaisi tuotteen esimerkiksi alempaan veroluokkaan.

Sen sijaan hiilijalanjäljen käyttämiseen verotuksen määrämisperusteena liittyy vaikeita ongelmia. Ensinnäkin tuontitavaroiden osalta hiilijalanjäljen mittaaminen koko tuotantoprosessin läpi on vaikeaa ja parhaimmillaan vain suuruusluokkaa kuvaava. Toisaalta pitäisi pohtia, tulisiko hiilijalanjälkeä mitata tuotteiden sisällä (esim. eri teelaadut) vai tuotteiden välillä (esim. kahvi ja tee). STTK:n näkemyksen mukaan elintarviketuotannon ilmastonmuutosvaikutukset tulee ottaa huomioon, mutta todennäköisesti tehokkaampaa on saada hiilijalanjäljen kaltaisia ilmastonmuutosmittareita sisään tuotannon markkinamekaniikkaan, ei ensisijaisesti kuluttajien valinnan helpottamiseksi.

STTK:n mielestä Suomen tulisi tukea koko EU:n yhteisten ympäristömerkkien luomista ja standardisointia, koska kansalliset laatumerkit voivat jossain tilanteissa toimia kilpailun esteenä.

7. Suomalaisen elintarviketuotannon lisäarvo- ja kilpailukykytekijät

Suomalaisen elintarviketuotannon lisäarvo- ja kilpailukykytekijät liittyvät suomalaisen elintarviketuotannon haastaviin luonnonolosuhteisiin. Pohjoinen sijainti näkyy lyhyenä viljelykasvien kasvukautena. Toisaalta talviolosuhteiden ja Suomen maantieteellisen eristäytyneisyyden seurauksena täällä on vähemmän kasvi- tai eläintauteja kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Suomalaisen elintarviketuotannon valttikortteina on näin ollen nähtävä puhtaus, terveellisyys ja luonnonmukaisuus. Haastavat tuotanto-olosuhteet määrittävät sen, ettei elintarviketuotanto voi rakentua ns. massatuotteiden vientiin, vaan suomalaisen tuotannon vientivaltteina ovat tuotteen ominaisuudet.

Puhtauden, terveellisyyden ja luonnonmukaisuuden viitekehyksessä tapahtuu kuitenkin todennäköisesti tuotannon jakaantumista erisuuruisiin toimijoihin sekä erilaisiin tuotantostrategioihin. Tilakoon kasvun kautta pystytään vastaamaan tuotannon kustannuspaineiden nousuun. Toisaalta





luomutuotteiden kysynnän kasvu saattaa synnyttää merkittävästi lisää pienviljelytoimintaa. Molempia suuntauksia on syytä tukea, sillä ne vastaavat kuluttajien ja markkinoiden pirstaloitumiseen.

14. Työvoiman riittävyys ja osaaminen

Työvoiman riittävyys koko ruokaketjun eri osissa on riippuvainen suomalaisen yhteiskunnan ratkaisuista, joilla vastataan väestön ikääntymiseen ja työvoiman tulevan tarpeen tyydyttämiseen. Ruokaketjun eri osissa haasteet ovat kuitenkin erilaisia. Maa- ja karjatalouden työvoimatarpeen tyydyttämiseksi pitäisi erityisesti pystyä lisäämään alan houkuttelevuutta ja arvostusta yleisesti yhteiskunnassa. Yleisen arvostukseen lisäämiseen ei ole yhtä oikeaa tietä, vaan se vaatii monien eri toimenpiteiden käyttöä. 

Ruokasektorin eri portaiden työvoiman osaamisesta on pidettävä huolta nyt ja tulevaisuudessa. Tulevien työntekijöiden ammattitaidosta pidetään huolta mitoittamalla alan koulutuspaikat oikein ja varmistamalla koulutukseen tarvittavat resurssit. Toisaalta alalla jo työskentelevien ammattitaitoa ylläpitävästä koulutuksesta on myös pidettävä huolta.

Ulkomainen työvoima on lisääntynyt ruokasektorin eri osien työtehtävissä. Ulkomaisen työvoiman koulutustarpeet ovat erilaisia verrattuna suomalaiseen työvoimaan. Tämä tulee ottaa huomioon työtehtäviin perehdytettäessä ja täydennyskoulutusta järjestettäessä. Erityisen tärkeää on tunnistaa ulkomaisen työvoiman muualla hankittu osaaminen ja räätälöidä työtehtävien kannalta järkeviä koulutuspaketteja.
 

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK

Mikko Mäenpää    Kauko Passi
puheenjohtaja     johtaja
 

Lisätietoja:
opiskelija- ja nuorisoasiain asiantuntija Mikko Koskinen, puh. 050 304 2007