Julkisissa sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa tapahtuvan yksityisen terveydenhuollon korvaamista selvittäneen työryhmän raportti

Sosiaali- ja terveysministeriö

Kuntasektorin henkilöstölle uudistus voi tarjota mahdollisuuksia oman virka- tai työajan ulkopuolisiin vastaanottoihin. Positiivista olisi myös se, että lääkäri- ja hammaslääkäripalkkioiden lisäksi korvausta voitaisiin myöntää sairausvakuutuslaissa tarkoitettujen muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden lääkärin määräyksellä suorittaman tutkimuksen tai antaman hoidon kustannuksiin. Pientä osaa kuntasektorin henkilöstöä ammatinharjoittaminen saattaisi kiinnostaa. Ongelmana voisi kuitenkin olla henkilökunnan toimiminen kahdessa roolissa. On mahdollista, että potilaita ohjattaisiin omille iltavastaanotolle normaalin päivävastaanottotyön sijasta. Pelisääntöjen ja valvonnan tulisi olla erittäin selkeät.

Potilaille uudistus lisäisi valinnanmahdollisuuksia, jos yksityisiä toimijoita todella alkaisi tarjota palvelujaan kuntien tiloissa. Toisaalta vaarana voisi olla potilaiden oman maksuosuuden kasvaminen, jos julkisten palveluiden tarjonta korvautuisi nykyistä enemmän yksityisillä palveluilla. Potilaille voisi olla hankalaa ymmärtää, milloin työntekijä toimii ammatinharjoittajana ja milloin työ- tai virkasuhteessa. Uudistus saattaisi muuttaa palvelujärjestelmäämme entistä sekavammaksi potilaan näkökulmasta, ja lisätä myös potilaiden välistä eriarvoisuutta, koska varakkaammilla potilailla olisi paremmat taloudelliset mahdollisuudet hyödyntää uudistuksen myötä tulevia etuja potilaille. Ennen mahdollista lakimuutosta tulisi arvioida uudistuksen vaikutukset potilaiden väliseen tasa-arvoisuuteen.

Terveydenhuollon kokonaisuuden kannalta esitetty muutos ei ole hyvä asia. Uudistuksen vaarana on yksityisen ja julkisen terveydenhuollon toiminnan ja vastuiden sekoittuminen ja entisestään sekavan moniportaisen rahoitusjärjestelmän monimutkaistuminen.

Työryhmä ehdotti, että kunta voisi lähtökohtaisesti päättää itse, käytetäänkö uudistuksen tarjoamaa mahdollisuutta hyväkseen ja missä laajuudessa. Uudistuksen toteuttaminen edellyttäisi kunnilta nykyistä parempaa osaamista laskea oman toiminnan kustannuksia ja solmia markkinahintaisia ja todellisia kustannuksia vastaavia vuokrasopimuksia. Sopii epäillä, onko tätä osaamista esimerkiksi pienissä kunnissa. Vaarana voi olla, että yksittäinen ammatinharjoittaja saa edullisen vuokrasopimuksen takia perusteettoman kilpailuedun toiseen yksityiseen toimijaan verrattuna.

Kuten raportissa todetaan, uudistuksen vaikutusta tilojen käyttöön ja sairaanhoitokorvausten määrään ei ole pystytty yksiselitteisesti arvioimaan. On mahdollista, että uudistuksella on pikemminkin sairaanhoitokorvauksen menoja lisäävä kuin vähentävä vaikutus. Sairausvakuutuskorvaukset maksetaan sairaanhoitovakuutuksesta, jonka rahoittavat vakuutetut ja valtio yhtä suurilla rahoitusosuuksilla. Jos uudistuksella on ennakoitua suurempi vaikutus sairaanhoitokorvausten kasvuun, saattaa tästä aiheutua paineita vakuutettujen maksuosuuden nostamiseen. STTK ei pidä uudistuksesta saatavia hyötyjä niin merkittävinä, että ne puoltaisivat vakuutettujen maksuosuuden nostamista.

Julkisten sosiaali- ja terveystilojen käytön tehostamista on hyvä jatkaa, mutta tilojen vuokraamisen sijasta kuntien omaa henkilöstöä olisi kannustettava lisätyöhön esimerkiksi terveyskeskuksen tiloissa. Työaika-, palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiä kehittämällä henkilöstöä voitaisiin kannustaa tilojen tehokkaampaan käyttämiseen ensisijaisesti kunnan omana toimintana ja vaikutukset olisivat luultavasi ehdotettua uudistusta merkittävämmät.

Lisätietoja ekonomisti Antti Aarnio