Valtio ei voi omistajana poiketa yksityisistä, kommentoi ministeri Jyri Häkämies valtion omistajaohjausta.
– Omistajuutemme on kvartaaliajattelun sijaan pitkäjänteistä ja kestävää. Tappioihin meillä ei silti ole varaa, sillä ne tulisivat veronmaksajien kontolle.
Finnairin matkalaukkukiista nosti monen mielestä jälleen esille pulmat valtion omistajaohjauksessa. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok) asetti kiistaan selvitysmiehen, entisen valtakunnansovittelijan Juhani Saloniuksen. Laukkuselvityksessä onkin nyt rauha maassa.
Häkämiehen mukaan valtio omistaa yrityksiä, ei johda niitä. Hän tähdentää, että omistajapolitiikka on ollut hyvin samansuuntaista Ahon hallituksesta lähtien, kulloisenkin hallituksen väristä riippumatta.
– Valtion omistajapolitiikan pitää olla pitkäjänteistä ja kannattavaa. Kun tulot häviävät alta, menoja sopeutetaan sen mukaisiksi. Tätä keskustelua ei ole koskaan jatkettu ihan loppuun, Häkämies aloittaa ja huomauttaa:
– Jos valtionyhtiöt toimisivat toisella tavalla ja saisivat tehdä pysyvästi tappiota, mistä ne tappiot katettaisiin? Meiltä veronmaksajilta.
Jotain etua valtiosta
Jotain etujakin on valtionyhtiössä työskentelevillä. Valtio ei tutki tulosta suurennuslasilla joka kvartaalin päätyttyä.
– Valtio on kärsivällinen, pitkäjänteinen omistaja. Me emme elä kvartaaleissa, Häkämies painottaa.
Hän muistuttaa, että Finnairissa, Fortumissa ja Neste Oilissa liki puolet omistajista on yksityisiä. Valtiolla on niissä strateginen yli 50 prosentin omistus. Kokonaan valtion omistuksessa olevat VR ja Itella eivät nekään voi tehdä pysyvästi tappiota.
Valtion työnantajapolitiikka vaikuttaa Häkämiehen puheissa piirun verran inhimillisemmältä kuin yksityisen sektorin.
– Yhteistoiminnan pitää olla aitoa. Yhdessä haetaan ratkaisumalleja ja käytetään pehmeitä keinoja. Taantuman tullessa vaihdettiin ensin kesälomarahoja vapaiksi. Kun taantuma syveni, on jouduttu jo vähentämiseen, Häkämies toteaa vakavoituen.
– Johtamiselle asetetut korkeat vaatimukset on vaikea täyttää tällaisessa turbulentissa tilanteessa kuten esimerkiksi Finnairissa. Yhtiön on pakko saada toimintansa kuntoon, se on meille äärimmäisen tärkeä.
Salkut sopivat yhteen
Häkämies on jäävännyt itsensä puolustus- ja ilmailuteollisuuskonserni Patrian asioista. Muutoin puolustusministeri olisi joutunut samanaikaisesti sekä ostajan että myyjän rooliin.
Kahden salkun hoitaminen käy Häkämiehen mukaan hyvin. Ne tukevat toinen toisiaan etenkin taantuman tuomassa kriisissä.
– Puolustusministerinä pitää miettiä, minkälaiset meidän polttoainevarastomme ja merenkulun toimivuus ovat kriisin sattuessa, hän havainnollistaa.
Maailma kuitenkin muuttuu ja turvallisuudelle strategiset alat sen mukana. Häkämies tähdentää, että riippuvuus naapureista ja kavereista kuuluu globaaliin maailmaan. Tosin vauhtisokeus iski viime vuosikymmenellä.
– Globalisaatio vei vähän liian kovaa vauhtia. TeliaSonera oli ehkä hyvä esimerkki sen lopputulemasta. Tietoverkon valumista ulkomaille ei osattu ennakoida. Sittemmin valtion on hankkinut osakkeita tietoverkkoyhtiö Elisasta.
Huoltovarmuuskeskuksen lausunnot ja arviot toimialoista ja yrityksistä huomioidaan tarpeen mukaan valtion omistajapolitiikassa.
Häkämies on vaitonainen valtion tulevista sijoituksista. Vinkki ostosta tai myynnistä voisi heilauttaa pörssiä. Se ei käy.
– Valtion omistuksia säädellään omistajaohjauslailla. Jos valtuus on 0-50 prosenttia, valtiolla on oikeus pudottaa omistus nollaan. Ajassa on hyvä olla hereillä ja miettiä, pitäisikö jokin toiminta määritellä strategiseksi ja pitäisikö sen kotimaisuuden perään katsoa.
Häkämies muistuttaa, että kulloinenkin hallitus päättää, miten omistajaohjaus hoidetaan, jonain päivänä salkulla kenties voisi ihan oma ministerinsä.
Naisia tarvitaan armeijaan
Puolustusministeri varoo lupaamasta varuskunnille auvoisia aikoja. Ikäluokat pienenevät, ja petipaikkojen tarve vähenee.
– Myös taloustaantuma tulee ensi vaalikaudella asettamaan suuria vaatimuksia. Puolustus ei varmaan niiltä välty, Häkämies lisää.
Lisävahvuutta puolustukseen haetaan pohjoismaisesta yhteistyöstä. Sen syvyys paljastuu ministerin mukaan aikanaan.
Puolustusministerin asettama selvitysryhmä pohtii paraikaa varusmiespalvelun uudistamista. Ministerillä on yksi toive:
– Näkisin mielelläni naisia enemmän kriisinhallinnassa. Siinä pitää olla asevelvollisuus suoritettuna.
Suomelle sopii Häkämiehen mukaan vanhanaikainen puolustuspolitiikka eli yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja vahva reservi. Hän puolustaa yleistä asevelvollisuutta muistakin syistä:
– Puhutaan, että yhteiskunta jakautuu. Armeija hitsaa suomalaista yhteiskuntaa yhteen, Häkämies huomauttaa.
Afganistan on vaarallisin operaatio
Suomalaisia on arvostettu rauhanturvaamisessa, niin myös kriisinhallinnassa.
– Meillä väessä yhdistyy sotilaallinen ja siviiliosaaminen. Joukossa on valtava ammattitaito. Olemme haluttu kumppani, Jyri Häkämies toteaa.
Kokonaisvaltainen kriisinhallinta tuo hänestä tulosta.
– Yleensä alkuvaiheessa pitää rauhoittaa tilannetta, jolloin paikalle tarvitaan sotilaita. Se tuo tilaa muulle kriisinhallinnalle, hallinnon, poliisin ja vankilalaitoksen kehittämiselle. Jotta esimerkiksi kehitysapu saadaan perille vaikkapa Afganistanissa, kehitysavun työntekijät tarvitsevat turvakseen sotilaita.
Puolustusministeri on vieraillut Kosovossa, Bosniassa, Tsadissa ja pari kertaa Afganistanissa. Hän pitää Afganistania vaikeimpana ja vaarallisimpana paikkana, jossa suomalaiset ovat toimineet.
– Pitää lähteä siitä, että meillä on sellaiset varusteet ja toimintatavat, että joukkojen työskentely on mahdollisimman turvallista.
Häkämies muistuttaa, että kriisinhallinta ei ole itseisarvo. Kussakin kohteessa ollaan vakiinnuttamassa oloja, ja tarkoituksena on jättää kohde tietyn ajan kuluessa. Afganistanin osalta seuraavat 18 kuukautta ovat ratkaisevia.
– Vastuun siirron pitää olla myönteinen keppi. On päästävä parempiin tuloksiin muun muassa Afganistanin oman armeijan koulutuksessa. Kärsivällisyys tälle operaatiolle on vähentynyt.