Yritykset pitävät autoistaan hyvän huolen, mutta työntekijöiden tila katsastetaan harvemmin.
– Työntekijöidenkin pitäisi päästä riittävän usein määräaikaishuoltoon, sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula esittää.
Tuoreella sosiaali- ja terveysministerillä Juha Rehulalla on vielä yhdeksän kuukautta aikaa näyttää, mihin hän ehtii.
– En ole ajatellut saada koko maailmaa valmiiksi. Kun yksi paikka on kunnossa, toinen repsottaa ja se kolmaskin nurkka kohta putoaa/huutaa paikkaamista, Rehula vertaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa talon korjaamiseen.
Tavoitelistalla on varhain eläköityneiden saaminen takaisin töihin, sosiaalitakuu Kelan etuuskäsittelylle, perusturvan tarkistaminen määräajoin ja perhekäsitteen yhtenäistäminen etuuksia jaettaessa.
– Nämä ovat vain raapaisu, mitä pitää tehdä. Perhekäsite ei ole helppo harjoitus. Kelan etuuksissa perhe käsitetään 12:lla eri tavalla.
Rehula on luottavainen, sillä yli 14 vuoden kokemus eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnasta antaa ministerintyöhön vahvan pohjan.
– Tässä ei vielä ole tullut eteen asiaa, joka olisi täysin uusi. Jotkin asiat tunnen hyvinkin tarkkaan.
Ituja määräaikaistarkistuksista
Tärkein tehtävistä on Rehulan mielestä saada suomalaiset jatkamaan työelämässä nykyistä pidempään.
Eläkeikäkeskustelijat karkaavat hänestä liian helposti termien taakse. Ahtelan työryhmä saa kiitosta.
– Työterveyshuollon keinoin voidaan lisätä jaksamista ja työssä viihtymistä, Rehula uskoo.
Eläköitymisiän nostamiseksi ministerillä on yksi, jo aiemminkin esitetty keino. Hän huomauttaa, että uusi auto pitää katsastaa kolmen vuoden kuluttua, ja menopelin vanhetessa lopulta vuosittain.
– Ihmisenkin terveys pitäisi katsastaa määräajoin.
Rehulan mukaan malleja on jo. Uusille työntekijöille tehdään työhöntulotarkastus, ja ikääntyvien autoilijoiden näkökyky testataan viiden vuoden välein.
– Meillä on ituja tällaisesta. Työhöntulotarkastuksen jälkeen pitää olla selvä jatkumo, kuinka työntekijän terveyttä seurataan.
Töihin hyvillä mielin
Työssä jaksaminen ei Rehulan mukaan korjaannu vain lakia muuttamalla. Siihen tarvitaan muutosta johtamisessa ja asenteissa.
– On se kumma, että meillä on samoilla toimialoilla yrityksiä, joilla sairauspoissaolot ovat hyvin vähäisiä, ja yrityksiä, joissa poissaolot ovat suuria. Jotain se kertoo, mitä työyhteisössä tapahtuu.
Rehula pohtii, josko töissä voisi viihtyä. Sanaa viihtyä ei edes ministeri saisi käyttää tässä yhteydessä.
– Se kuulemma luo väärän mielikuvan. Mutta jos on hyvä mieli aamulla töihin mennessä ja hyvä mieli vielä töistä lähtiessä, sillä on merkitystä. Me olemme ihmisiä, persoonia jokainen.
Työyhteisössä pitäisi Rehulan mukaan malttaa puhua ja katsoa, että jaksaa itse ja että kaverikin jaksaa.
Rehula tähdentää, että kilpailu työvoimasta kasvaa.
– Palkan lisäksi yhä enemmän merkitsee, minkälainen työyhteisö on ja miten työnantaja huolehtii työntekijöistään.
Vaiva ja hoito kohdalleen
Terveydenhuollon jakautuminen kahteen, hyväksi koettuun työterveyshuoltoon ja kunnan maksamaan julkiseen terveydenhuoltoon, ei Rehulaa huoleta. Hänen mukaansa julkinen terveydenhuolto toimii hyvin.
Rehula myöntää, että ongelmia on, mutta niiden osuutta paisutellaan.
– Kun kysyy yleisesti, ihmisten mukaan julkinen terveydenhuolto ei toimi. Kun kysyy palvelun käyttäjiltä, tulos on aivan toinen.
Pulmana on ensisijassa se, että vaivaan ei haeta hoitoa oikeasta paikasta.
– Ihmiset hakeutuvat hoitoon vääriin paikkoihin. Esimerkiksi liian usein ihmiset odottavat ongelmansa kanssa iltaan ja menevät hoitoon päivystyksen kautta.
Rehula puhuu myös uusavuttomuudesta. Tikkua ei uskalleta itse vetää sormesta pois, vaan siihenkin vaaditaan erikoislääkäriä.
Toisaalta ihmiset eivät pääse tarpeelliseen hoitoon. Rehula puhuu osaoptimoinnista, jota kunnat harrastavat pompottamalla ihmisiä luukulta toiselle. Potilaan vaivan korjaava leikkaus menisi kunnan kukkarosta, mutta lääkekuurit maksaa Kela.
Tämä niin sanottu osaoptimointi on Rehulan mukaan saatava loppumaan. Yhdeksi keinoksi on esitetty erikoissairaanhoidon siirtämistä valtiolle.
– Se ei ole ratkaisu. Kunnat siirtäisivät vain kuluja valtiolle, Rehula sanoo.
Nuoret eläkeläismiehet syyniin
Ministeri Juha Rehulan edeltäjä Liisa Hyssälä nosti julkisuuteen masennuksen takia eläkkeelle joutuneet. Yli nelikymppiset uranaiset eivät kestä terveinä eläkkeelle asti.
Rehula kääntää yhtälön toisin ja nostaa esille noin kolmikymppiset mielenterveyseläkkeellä olevat miehet.
Kun selvitettiin ensi vuoden alusta käyttöön otettavan takuueläkkeen saajia, tyypillisimmiksi pienten eläkkeiden saajiksi paljastuivat yli 65-vuotiaat naiset ja noin 30-vuotiaat miehet.
– Miehistä tyypillisin takuueläkkeen saaja on noin kolmikymppinen mielenterveyspotilas. Heille ei ole ehtinyt kertyä työeläkettä, Rehula kertoo.
– Noin 25–55-vuotiaista ihan liian moni on työelämän ulkopuolella. Pitäisi saada liikkeelle sellaisia prosesseja, jotka toisivat mahdollisimman monta heistä takaisin työmarkkinoille, hän suunnittelee.
Ministeri myöntää, että taantuma ei ole siihen otollinen aika.
– Konkreettisia tuloksia saa helpommin pitämällä huolta jo töissä olevien jaksamisesta. Toinen juttu on, että meidän pitäisi päästä kiinni nuorten arkeen, ettei syntyisi masennusta ja ennenaikaista eläkkeelle jäämistä.
Pureeko karkkivero?
Makeisvero nousee ensi vuonna. Kuinka paljon syötte karkkia?
– Erittäin vähän. Minulla ei ole mielitekoja, että pitäisi saada suklaata silloin tällöin. Jäätelöä olen kyllä tänäkin kesänä syönyt, mutta erittäin vähän. Lapsilla on karkkipäivä lauantaisin.
Millä mielin maksatte isompaa makeisveroa?
– Hyvillä mielin.
Milloin tulee rasvavero tai roskaruokavero?
– Termiä kannattaa vielä miettiä. Meidän pitää pohtia, millä tavalla ihmisiä kannustetaan syömään terveellisesti.
Tämä ei ole ihan helppo harjoitus, mutta näytettäisiin verotuksellakin, mikä on terveellistä ja mikä vähemmän terveellistä.
Lopetitte tupakanpolton ministerinimityksen myötä. Miten tupakaton kausi sujuu?
– Tämä ei ole helppo juttu. Olen yrittänyt joskus aikaisemminkin. Nyt olen ymmärtänyt, että tupakointi on tapa, joka liittyy tiettyihin tilanteisiin.
Paheiden summa on vakio. Mikä tuli tilalle?
– Entistäkin epäsäännöllisempi elämä. Jotkin asiat tässä työssä eivät ole vielä auenneet. Kaikkien oppien mukaan pitäisi syödä kunnon aamupala, vähän lounastakin, välipala ja vähän illalla, mutta esimerkiksi tänään nyt iltapäivään mennessä en ole vielä syönyt mitään. Tähän koetan kyllä tehdä korjauksen.
TEKSTI: Birgitta Suorsa/UP-uutispalvelu
KUVAT: Jari Härkönen
Lue lisää STTK-lehdestä 5/2010