Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ei arkaile puoltaa palkka-ankkuria. Hänestä Suomessa osapuolten pitäisi muodostaa käsitys yhteisestä, taloustilanteen huomioivasta palkka-ankkurista.

– Meidän pitäisi saada takaisin parantuvan kasvun, parantuvan työllisyyden trendi.

Kaksi, kolme edellisvuotta palkkakehitys on ajautunut pääjohtaja Erkki Liikasen mielestä väärille urille.

– Suomi oli vielä kolmisen vuotta sitten kustannuskilpailukyvyn ylläpitämisessä Euroopan hyvää kastia. Sitten putosimme huonoimpien joukkoon. Olemme jääneet kilpailijamaistamme pari vuotta jälkeen. Kustannukset ovat kasvaneet liikaa suhteessa tuottavuuden kehitykseen.

Liikanen on perännyt palkkamalttia pitkään.

– Olen huolissani, että kun maailmantalous alkaa elpyä, niin meille tärkeillä markkinoilla kilpaillaan hinnoilla. Silloin olemme ahtaalla, koska monilla kilpailijoillamme ei ole tätä kustannushyppyä.

Jos palkkojen nousuvauhti ei ole sopusoinnussa tuottavuuden kehityksen kanssa, kilpailuun sopeudutaan vähentämällä työvoimaa.

– Vielä 2000-luvun alussa tuottavuuden kasvu, hintavakauden tavoite ja palkankorotukset olivat suunnilleen tasapainossa. Sitten ne repesivät.

Liikanen puhuu palkka-ankkurista, mutta ei virka sanallakaan, miten se pitäisi tehdä ja millaiseksi.

– Jos käydään liittojen välistä kilpailua, kyllä se työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta on aina johtanut huonompaan tulokseen. Se johtaa palkkojen kilpajuoksuun, hän toteaa.

– Mikäli voitaisiin yhdessä katsoa se, minkälaisen palkankorotustason kansantalous kestää, Suomi ja suomalaiset hyötyisivät mielestäni enemmän.

Liikasen mielestä tupo-ei tupo -keskustelusta olisi jo syytä päästä eteenpäin.

– Pieni kansakunta kilpailee avoimessa maailmassa. Jos sekä työnantaja- että työntekijäpuoli vartioisivat yhteistä palkkalinjaa ja joustoja haettaisiin tuottavuuden ja kilpailukyvyn vaihteluihin paikallisesti, lopputulos olisi kaikille varmasti parempi.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) esittämän talous-, työllisyys- ja eläkepaketin rakentaminen on Liikasesta liikahdus oikeaan suuntaan.

– Sieltä tulee varmasti eväitä, myös seuraavalle hallitukselle. Toivon, että siellä mietitään, mihin tähdätään.
Liikasen näkemys on kirkas:

– Että saisimme takaisin parantuvan työllisyyden, parantuvan kasvun trendin. Hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi se on kaikkein tärkeintä.

Tasapainottomuuksilla taipumus purkautua

Suomen taloudelle kansainvälinen finanssikriisi oli paha isku. Vienti putosi viime vuonna neljänneksen edellisvuodesta. Se vaikutti heti valtion ja kuntien verotuottoihin, ja vielä viiveellä työttömyyden lisääntymisen myötä. Kansantuotteen pudotus oli suurin sitten vuoden 1918.

Vastaavan rahoituskriisin estämiseksi ollaan laatimassa kansainvälistä säännöstöä. Pankkien ja rahoituslaitosten pitää nostaa vakavaraisuuttaan ja turvata paremmin maksuvalmiutensa. Näin myös Euroopassa.

Liikasen mukaan tärkein tekijä talousromahduksen takana oli epätasapaino maailman talouksien kesken. Nousevilla talouksilla, muun muassa Kiinalla, jäi aiempaa enemmän valuuttatuloja sijoitettavaksi. Se painoi maailmalla korkotasoa alaspäin. Anglosaksiset pankki- ja finanssilaitokset ryhtyivät rakentamaan markkinoille uusia sijoitustuotteita, joilla haettiin – niin kuin uskottiin – riskitöntä tuottoa.

– Finanssi-insinöörit keksivät niitä suurella mielikuvituksella. Kun maailma muuttuikin ja varallisuushinnat, varsinkin asuntojen hinnat, kääntyivät laskuun, järjestelmä romahti, Liikanen toteaa.

– Tasapainottomuuksilla on taipumus purkautua.

Finanssijärjestelmän romahdus lopahdutti luototuksen, epäluottamus kasvoi ja rahoituksen kiristyminen vei koko maailmantalouden syöksyyn.

Yksityinen rakentaminen uinuu suotta

Elvytyksen oikeasta lopettamisajankohdasta on puhuttu pitkään. Euroopan keskuspankki on jo irtautumassa kriisin aikana käyttöön otetuista poikkeustoimista, joilla turvattiin rahoitusjärjestelmän maksuvalmiutta. Julkisuudessa tätä nimitettiin rahan pumppaamiseksi pankkeihin.

Suomessa on toistaiseksi vaiettu elvytyksen päättämisestä, vaikka valtionvelan kasvua seurataan levottomuuden vallassa.

Liikasen mielestä asuntojen kysynnän ja alhaisen korkotason pitäisi jo herätellä yksityinen rakennustuotanto. Hinnat ovat alkaneet nousta.

– Kysyntää on ja asunnoista on pula, ei enää tarvita valtion tukitoimia entisessä määrin. Olen valmis keskustelemaan, jos joku osoittaa, että väite on väärä.

Liikanen tähdentää, että muusta kuin rahapoliittisen elvytyksen lopettamisesta päättää maan hallitus.

– Julkista tukea tarvitaan talouden vauhdittamiseksi, mutta ei syrjäyttämään yksityistä taloudellista toimintaa, hän suostuu kommentoimaan.

Suomen Pankin pääjohtaja ja Euroopan Keskuspankin neuvoston jäsen pitää puheensa tiukasti ruodussa. Korkotasosta hän tyytyy toteamaan, että se on historiallinen matala.

Työn verotuksen oikea taso on tärkeää

Työn verotuksen Liikanen soisi pysyvän järkevällä tasolla. Liian kova verotus ei saa ajaa palkansaajia eläkkeelle, jos työkuntoa ja -haluja vielä on.

Suomen Pankin laskelmissa havaittiin, että työn verotusta kiristämällä palkkataso alkaa nousta ja sitä myötä kuntien menot kasvavat. Se tulee kalliiksi kaikille.

– Työn verotuksen kiristäminen heikentää myös kilpailukykyä. Se pahentaa tilannetta kasvun ja työllisyyden kannalta.

Savolaismiehen suusta ei livahda neuvoja, mistä valtio voi ottaa veroja, jos työn verotus halutaan pitää säällisenä.

– Ne ovat arvovalintoja. Niistä olen puhunut edellisessä tehtävässäni, Liikanen hymähtää.

Tulos ratkaiskoon

Valtion ja kuntasektorin talouden velkaantuminen nykyvauhtia vaatii pääjohtaja Erkki Liikasen mukaan radikaaleja muutoksia palveluiden tuottamiseen.

– Jokaisen pitää ymmärtää, että talous on saatava tilaan, jossa tulot riittävät menojen rahoittamiseen ja vielä niin, että korkomenot pystyään hoitamaan.

Suomen Pankin visioissa puhutaan hiipuvasta Suomesta ja uudistuvasta Suomesta. Jälkimmäiseen päästään palkka-ankkurin ja työurien pidentämisen turvin, kun samalla nostetaan peruspalvelujen tuottavuutta.

– Jos julkinen yksikkö tai laitos saisi vuoden lopussa puoli prosenttia enemmän aikaan kuin edellisvuonna, se helpottaisi ratkaisevasti julkista talouttamme.

Tuottavuus saa Liikaselta toisenlaisen sisällön kuin mihin valtionhallinnon henkilöstö on tottunut.

– Ihmiset saisivat vapaat kädet järjestää työnsä, kunhan yhdessä aikaansaatava tulos kasvaisi puoli prosenttia. Tuottavuuden kasvu tarkoittaa työn järjestämistä siten, että tehdään oikeita asioita ja paremmin. Se tapahtuu vain niin, että luotetaan ihmisten innovatiivisuuteen ja aloitekykyyn. Innostus syntyy vain vapaaehtoisesti.
Liikanen luottaa, että tietotekniikka ja aiempaa korkeampi koulutustaso antavat mahdollisuuksia järjestää työ järkevämmin kuin aiemmin.

– Kaikista eniten ihmisiä rasittaa ja hiostaa se, etteivät heidän työtehtävänsä ole mielekkäitä. Työ, jolla on merkitystä, motivoi.


Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu, Kuva: Wilma Hurskainen 

Haastattelu on julkaistu STTK-lehdessä 3/2010.