Päivittäin uutisoidaan uusista julkisen talouden leikkaus listoista eri puolilla Eurooppaa. Parin viime vuoden aikana työpaikkoja on kadonnut 8 miljoonaa ja työttömien määrä noussut 24 miljoonalla. EU maiden yhteenlaskettu julkinen velka kieppuu 3 triljoonassa eurossa. Viimein Kreikan tapaus pisti valtioiden päämiehille kurat pöksyyn ja näyttää pysäyttäneen talouden elvytystoimet kuin seinään.
Kuuntelin espanjalaista meppiä Alejandro Cercasia, jonka mukaan EU:n jäsenmaiden säästökuurit uhkaavat kuristaa orastavan kasvun. Hän myös väitti, että neuvoston ja komission luoma vakautusmekanismi on luotu vastoin Lissabonin sopimusta, joten sillä ei ole edes lainvoimaa. Kriisilainoituksen, johon on varattu 750 miljardia euroa, vastineeksi jäsenmailta vaaditaan sitoutumista mittaviin talouden sopeutustoimiin.
Leikatessaan sosiaaliturvaa, palkkoja, eläkkeitä ja julkisia palveluja nämä ohjelmat lisäävät köyhyyttä, levottomuutta, rikollisuutta, innovaatiokyvyttömyyttä, terveyshaittoja ja näköalattomuutta. Kasvu on ollut vielä liian heiveröistä ja uusien innovaatioiden aikaan saaminen näyttää nyt tyrehtyneen. Samaan aikaan tiukan talouskurin oppi on rumentamassa entisestään järkyttäviä työttömyys- ja köyhyyslukuja.
Cercas saa näkemyksiinsä laajasti kaikupohjaa eurooppalaisilta ammattiyhdistyksiltä, sillä rajut toimenpiteet uhkaavat myös työtekijöiden oikeuksia.
Romanian kollega kertoi, että koska Maailman valuuttarahaston IMF:n lainarahoista yli puolet meni suoraan romanialaisten pankkien tukemiseen, kansalaisille on nyt tarjolla 15 prosentin leikkauksia sosiaaliturvaan, eläkkeisiin, palkkoihin, jne. Levottomuuden lisääntyminen ja vastalauseet ovat alkaneet.
Ranskalaiset marssivat kaduilla julkisten palveluiden ja eläkkeidensä vuoksi. Samoin espanjalaiset, jotka uhkaavat hallitusta yleislakolla syyskuussa, jos sosialistisen vähemmistöhallituksen suunnittelemat työelämän uudistukset, kuten väljemmät irtisanomis- ja palkkaussäädökset ja julkisen sektorin palkkojen alennukset, toteutuvat.
Sosialistipääministeri José Luis Zapatero on tuottanut karvaan pettymyksen ammattiyhdistysliikkeelle, sillä epanjalaiskollegan mukaan hän vastasi työntekijöiden avunpyyntöön, että ”en voi auttaa, olette nyt omillanne”.
Cercasin lääkkeet kriisiin ovat selvät. Ensinnäkin markkinaspekulanteilta on otettava pois valta heiluttaa julkista taloutta. Jäsenmaille on mahdollistettava laina, johon markkinavoimat eivät voi vaikuttaa, ja kaikki tätä toimenpidettä estävät tekijät on poistettava, mm. korkojen on oltava kaikille samansuuruiset. On siis perustettava erityinen Euro bond –systeemi.
Toiseksi hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi on nostettava veroja. Verot tulee kohdentaa erityisesti hiilivapaan yhteiskunnan tukemiseen (esim. fossiiliset polttoaineet). Pääomien liikkeitä on verotettava. Kolmanneksi investointeja on lisättävä ja suunnattava ne vihreään talouteen ja uusiin työpaikkoihin.
Talouden pelisääntöjen uudistaminen kuitenkin takkuaa pahasti. Lupaukset pankkien tiukemmasta valvonnasta eivät toteutuneet kesäkuun maailmanmahtimaiden G20-kokouksessa. Esimerkiksi pankkikriisin aikana suunniteltu pankkivero kaatui jäsenmaiden erimielisyyteen.
Pankkiveron myötä pankit olisivat joutuneet kantamaan nykyistä suuremman vastuun sijoitustoiminnan riskeistä. Pankit ovat vastustaneet veroa kiivaasti sanoen sen hidastavan talouskasvua. Ymmärrettävää sinänsä, sillä pankithan ovat aina voineet luottaa kriisin tullen veronmaksajien anteliaaseen käteen, ja tämä meno näyttää nyt jatkuvan.
Kautta Euroopan, myös Suomessa, ammattiyhdistysliikkeen yhteistyö hallituksen kanssa on vaikeutunut, sillä palkansaajien ääntä ei haluta mukaan särkemään talouskurihypeä. Demokratia on jäämässä markkinoiden jalkoihin, jos kasvua ei saada käynnistettyä reilun pelin säännöin. Levottomuuden kasvaessa kansalaisten keskuudessa ammattiyhdistysliikkeeltä odotetaan vahvempaa politisoitumista ja paluuta takaisin juurille.
Työllisyyspoliittinen asiantuntija Leila Kurki