On huvittavaa seurata julkisuudessa käytävää keskustelua Ahtelan työelämäryhmän tekemästä toimenpideohjelmasta. Vastakkain näyttää olevan kaksi näkemystä: ekonomistinäkemys ja sosiologinäkemys. Ekonomistinäkemyksen mukaan toimenpideohjelma on yhtä tyhjän kanssa, koska Ahtelan työryhmän paperissa ei juurikaan esitetä mitään konkreettisia lukuja ja arviotkin toimenpiteiden vaikutuksista on joidenkin arvioiden mukaan ”vedetty hatusta”.
Sosiologinäkemyksen mukaan Ahtelan ryhmän esitykset ovat erinomaisia ja juuri niitä työelämä tarvitsee. Joku tutkija kommentoi, että vihdoinkin huomiota on kiinnitetty itse työelämään. Ja myös työnantajien toimesta – ennenkuulumatonta!
Perinteisesti ekonomistinäkemys on Suomessa jyrännyt sosiologinäkemyksen. Vai väittääkö joku toisin? Suomessa on arvostettu numeroita ja kamreerimeininkiä. Pehmeitä keinoja esittävät sosiologit ja muut eivät ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta.
Kokonaisuuden kannalta olisi paras, jos ekonomisti- ja sosiologinäkemykset lähentyisivät toisiaan. Työelämän laadullisen tason nostaminen on työurien pidentämisen kannalta elintärkeää. Ekonomisteille rakkaan tuottavuuden parantaminen ei onnistu ilman työelämän laadullisen tason nostamista. Sosiologinäkemykseltä taas toivoisi yhä enemmän selkeitä arvioita erilaisten keinojen vaikutuksista.
Lasten kasvatuksessa toimivin keino on sopiva yhdistelmä keppiä ja porkkanaa. Ekonomistit edustavat keppinäkemystä ja sosiologit porkkananäkemystä. Näiden näkemysten sopiva mixi on toimivin keino työurien pidentämiseen. Aivan kuten lasten kasvatuksessa.
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, ekonomisti Antti Aarnio