Viime viikolla kunta-ala saavutti neuvottelutuloksen, joka on poikkeuksellinen poikkeuksellisessa ajassa. Neuvottelutulos ei pidä sisällään yleiskorotuksia, vaan korotukset muodostuvat samapalkkaisuuserästä sekä paikallisesta tuloksellisuuteen perustuvasta järjestelyerästä. Tarkkaa tietoa siitä, kuka mitäkin saa ei julkisuudessa ole ollut.
Kunta-alaa syytetään usein jäykkyydestä, mutta neuvottelutulos kyllä kertoo toista kieltä. Harvalla yksityisen sektorin alalla on tällä sopimuskierroksella tehty ratkaisu, joka ei sisällä yleiskorotuksia ja jossa korotukset vaihtelevat henkilöstön välillä kunta-alan tavoin. Lisäksi kunta-alalla, jossa työn mittaamisen pitäisi olla vaikeaa, ottaa käyttöön tuloksellisuuteen perustuva järjestelyvaraerän. Way to go, kunta-ala!
Olen seurannut kunta-alan neuvotteluita lähes kymmenen vuotta ja paljon on siinä ajassa tapahtunut. 2000-luvun alussa kunta-alan palkkausjärjestelmät uudistettiin aika perinpohjaisesti. Tämä vei monta vuotta. Samalla lisättiin paikallisia järjestelyvaraeriä. Kunta-alalla on jo vuosia neuvoteltu paikallisista järjestelyvaraeristä, hyvällä ja huonolla menestyksellä. Vuosituhannen loppupuolella Tehy-sopimus toi mukanaan uudenlaisia paikallisia palkkauselementtejä ja nyt näyttää, että kunta-alalla jatketaan uudistuksia Tehy-sopimuksen pohjalta. Tuloksellisuus ja paikallisuus ovat päivän sanoja.
Tämän sopimuskierroksen ratkaisu johtuu tietenkin aika pitkälti Tehyn tekemän sopimusratkaisun jälkiaalloista. Onkin mielenkiintoista nähdä millaiseen suuntaan tulevissa sopimusratkaisuissa mennään? Löydetäänkö tuloksellisuuden mittaamisessa uusia keinoja? Katoavatko yleiskorotukset? Ja ennen kaikkea, onko kunta-alalla siirrytty pysyvästi siihen, että eri ammattiryhmien saamat korotukset vaihtelevat? Aika näyttää.
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, ekonomisti Antti Aarnio