Vaikeaa on Euroopassa ja koko maailmassa. Pankit ja muut finanssisektorin pelimiehet kaapivat rahat taskuihinsa ja savuavat rauniot jäävät taakse. Tavalliset ihmiset, tai Saksan DGBn puheenjohtaja Michael Sommerin sanoin pienet ihmiset, saavat maksaa kustannukset. OECD:n kyljessä toimivan ay-liikkeen TUACin yleiskokouksessa Pariisissa 25.5.2010 kaikki olivat tilanteesta kärtsyjä. Mistä oikein on kyse ja mitä pitäisi tehdä?
Valtiot juoksevat nyt kilvan säästämään julkisissa menoissa. Kiihkon vallassa. Tämä on pahin mahdollinen virhe. Jos nyt leikataan elvytystä, ollaan USAn presidentti Hooverin 1930-luvun laman linjan toistajia. Taloushistoria on kiistatta osoittanut Hooverin olleen väärässä. Laman iskiessä julkisen sektorin ei pidä säästää. Säästämistä nyt voi verrata nesteiden laskemiseen pakkasessa housuihin. Lämmittää valtiovarainministereitä hetken, mutta ILOn johtaja Raymond Torresin mukaan vajaassa 10 vuodessa iskee pakkanen julkiseen talouteen. Kova sellainen. Ja kansalaiset kärsivät pakkasesta ml. työttömyydestä heti.
Finanssisektori kerää voitot
ILOn johtaja Torres heitti löylyä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että rahoitussektorin osuus BKT:stä ja kansakuntien ansioista tulee kasvamaan laman jälkeen. Ja kyse ei ole palkoista, vaan pääomien voittokulusta. Sama trendi oli jo vahva ennen nykyistä lamaa. Tuloerot kasvavat samanaikaisesti epävarmuuden kanssa. Minkä ihmeen takia tähän ei puututa? Vastaus taitaa olla liian yksinkertainen. Finanssisektorin lobbausvoima on aivan omaa luokkaansa. Money talks and xxx walks. Tätä se nyt on.
Samaan rahamaailman liturgiaan menee IMF:n toiminta. Kv-rahalaitoksen vaikutustavat ovat siirtyneet voimalla Euroopan ytimeen euroalueelle. Kun IMF aikanaan määräsi Afrikkaa yms. ajamaan alas julkisia menojaan ja heikentämään työntekijöiden suojaa ja sosiaaliturvaa, oltiin Euroopassa suhteellisen hiljaa. Ei sillä niin väliä ollut mitä afrikkalaisille tai muille tuolla kaukana kävi. Ei IMF tule koskaan meille mitään sanomaan. Mutta nyt tuleekin. Romania, Kreikka ja Espanjakin saavat tämän karvaasti kokea. Sitä saa mitä tilaa.
Mm. OECD:n tutkimukset ja numerot osoittavat, että työmarkkinoiden suojan ja sosiaaliturvan heikentäminen ei lisää tuottavuutta. Eikä tuloerojen kasvu. Päinvastoin. Mutta IMF ei ota noita tietoja kuuleviin korviinsa. ILO ja TUAC vaativat IMF:ltä työ- ja sosiaaliturvan laajempaa asiantuntemusta. IMF:n tulisi konsultoida vaikka ILOa ennen kuin määrää jollekin valtiolle talousuudistusvaatimukset rahoituksen saamisen ehdoksi. IMF:n linja kiistää faktat ja sitoutuu ideologiseen paatokseen työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan heikentämisestä. Käsittämätöntä.
Kv-kentillä kavereita piisaa
ILO on kolmikantainen kv-pumppu. ILOssa on havaittu laman yhdistävän työmarkkinaosapuolia. Kummatkin pelkäävät valtioiden heikkopäistä säästämistä. Se ei ole hyvä reaalitaloudelle. Samaa yksimielisyyttä on havaittavissa Euroopassakin mm. kaksikantaisen 2020 ohjelmavastauksen laatimisessa. Onko syntymässä todelliset ja tehokkaat kaksinkantaiset kv-neuvottelurutiinit?
Finanssivero, Robin Hood –vero, Tobinin vero tai financial transaction tax. Monta on nimeä, mutta ihan samaa asiaa. Rahoitusmarkkinoita pitää lypsää ja sille pitää saada rajoituksia. Jos rajoja ei saada tehtyä, ei tästä lamasta ole opittu riittävästi. Lähes itku pääsee kun tajuaa kuinka harva todella vaatii finanssisektorin kuriin laittamista. Oikeuden miekkaa tuntuvat kantavan tällä hetkellä ainoastaan ammattiliitot ja niiden organisaatiot. Kansalliset oppositiot ovat voimattomia. Heikolta näyttää, vaikka G20 käsittelee aihetta kesäkuun kokouksessaan.
Kv-toiminta on nyt entistäkin tärkeämpää. Kreikan kriisi on osoittanut, että Suomeakin koskevat ratkaisut tehdään muualla kuin Suomessa. Kv-toiminta ei enää ole pelkkää EU-edunvalvontaa, vaan globaalia ihan aidosti. Pieni voi suomalaisten panos tuossa olla, mutta tehdään parhaamme. Ei pidä valittaa, ellei yritä. Ei pidä itkeä, jos ei toimi.
Suomalaistenkin jokapäiväistä arkea määritellään jatkossa G20 kokouksissa. G20 toiminta tulee järjestäytymään ja siitä tulee maailman vaikutusvaltaisin orgaani. YK on auttamattomasta pois pelistä. Se on vanhentunut. G20 kokouksiin pääsemme mukaan kanainvälisen työjärjestö ILOn, kansainvälisen työntekijäkeskusjärjestö ITUCin, eurooppalaisen kattojärjestömme EAY:n, talousjärjestö OECD:n ja sen ay-osasto TUACin sekä G20 maiden kollegajärjestöjemme kautta. Kiukkua piisaa. Taistelu jatkukoon. Tai alkakoon.
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Juri Aaltonen
osallistui TUACin yleiskokoukseen 25.5.2010.