- Lomalla täytyy saada olla lomalla

Toteamus, joka lastenkirja Viirussa ja Pesosessa sivuuttaa loman syvintä olemusta humoristisella tavalla ja pitää sisällään loman perimmäisen merkityksen. Lomalla täytyisi saada olla lomalla ja loman tulisi poiketa arjesta niin paljon, että se tuntuu lomalta.

Vuosittainen loma, joka tavallisimmin sijoittuu kesäkuukausiin, on yleensä palkansaajien pisin yhtämittainen irtiotto työstä. Ohjeita ja vinkkejä lomanviettotavoista tulvii mediasta. Erilaisten lomanviettomahdolisuuksien tiedostaminen, halu kokeilla ja kokea täysin uutta ja erilaista voi kohdistaa lomaan kohtuuttoman suuria odotuksia. Lomalla kaikki on toisin. Onko loma silloin epäonnistunut kun lomatoiveet ja lomien toteutuneet sisällöt eivät kohtaa? Mikä tekee lomasta onnistuneen?

Lomalla kaikki on toisin –kyselytutkimus toteuttiin vuosina 2007–2009 osana laajempaa Joustava loma-aika –tutkimushanketta (Turun yliopiston sosiologian laitos). Kyselytutkimus toteutettiin laajalevikkisenä internetlomakekyselynä, johon haettiin vastaajia Akavan, SAK:n ja STTK:n ammattilittojen sekä median välityksellä.

Tutkimusraportissa analysoidaan pääasiassa palkansaajien vastauksia. Tulosten perusteella sekä palkansaajamiesten että –naisten onnistuneen loman edellytys oli riittävä ja yhtäjaksoinen vuosiloman pituus. Vastaajat, jotka olivat lomailleet vähemmän kuin neljä viikkoa, kokivat etteivät olleet levänneet ja virkistäytyneet siinä määrin kuin pidempään lomailleet.

Suosituimpia lomatoimintoja oli lomailu kotona sekä enemmän ja pidempään nukkuminen. Kuitenkin loma-aikana tehty matka tai arjen rutiineja rikkova mökkeily oli yhteydessä kokemukseen virkistävästä lomasta.

Vuosiloman suunnittelu ilman liiallista stressiä sekä loma-asioissa reiluksi koettu esimies ja joustavat käytännöt olivat virkistävän loman edellytyksiä. Erityisesti miehet kokivat, että jos vuosiloman suunnittelu ja järjestely oli ollut hankalaa, loman ei koettu antavan riittävästi lepoa ja virkistystä, vaikka loma olisi kestänyt neljäkin viikkoa tai pidemmän aikaa.

Kyselyn tulosten mukaan miespalkansaajien lomatoiveet olivat toteutuneet  93,5% ja vastaava luku naisilla oli 89,9%. Onnistuneen loman ja lomatoiveiden alhaiset toteutumisprosentit olivat yhteydessä yksinhuoltajuuteen tai muutoin perheiden taloudellisiin resursseihin.

Vuosilomalaki  takaa palkansaajillle palkallisen vuosiloman. Se antaa kuitenkin joustovaraa työpaikka– ja yksilötason neuvotteluille loman pitämisen ajankohdasta sekä loman pituudesta. Oma lukunsa onkin epätyypillisissä työsuhteissa olevat palkansaajat joiden työsuhteesta ansaitaan usein myös hyvin epätyypillinen loma.

Loma kuuluu kaikille. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus irtiottoon oman elämän arjesta ja työstä joko matkustaen, mökkeillen, veneillen, luonnossa liikkuen tai pidempään nukkuen. Lomakokemukset ovat yksilöllisiä elämäntilanteestakin riippuen. Perheiden kohdalla korostuu käsitys, että perheloma on onnistunut vain, jos lapset viihtyvät. Tärkeintä olisi, että lomasta olisi sekä aikuisilla että lapsilla mukavat muistot. Että lomalla ollaan saatu olla lomalla ja arkeen palataan virkistyneinä ja levänneinä.

STTK:n T-lomat ry:n toiminnanjohtaja Vuokko Koistila

www.t-lomat.fi

Päivittäin uutisoidaan uusista julkisen talouden leikkaus listoista eri puolilla Eurooppaa. Parin viime vuoden aikana työpaikkoja on kadonnut 8 miljoonaa ja työttömien määrä noussut 24 miljoonalla. EU maiden yhteenlaskettu julkinen velka kieppuu 3 triljoonassa eurossa. Viimein Kreikan tapaus pisti valtioiden päämiehille kurat pöksyyn ja näyttää pysäyttäneen talouden elvytystoimet kuin seinään.

Kuuntelin espanjalaista meppiä Alejandro Cercasia, jonka mukaan EU:n jäsenmaiden säästökuurit uhkaavat kuristaa orastavan kasvun. Hän myös väitti, että neuvoston ja komission luoma vakautusmekanismi on luotu vastoin Lissabonin sopimusta, joten sillä ei ole edes lainvoimaa. Kriisilainoituksen, johon on varattu 750 miljardia euroa, vastineeksi jäsenmailta vaaditaan sitoutumista mittaviin talouden sopeutustoimiin.

Leikatessaan sosiaaliturvaa, palkkoja, eläkkeitä ja julkisia palveluja nämä ohjelmat lisäävät köyhyyttä, levottomuutta, rikollisuutta, innovaatiokyvyttömyyttä, terveyshaittoja ja näköalattomuutta. Kasvu on ollut vielä liian heiveröistä ja uusien innovaatioiden aikaan saaminen näyttää nyt tyrehtyneen. Samaan aikaan tiukan talouskurin oppi on rumentamassa entisestään järkyttäviä työttömyys- ja köyhyyslukuja.

Cercas saa näkemyksiinsä laajasti kaikupohjaa eurooppalaisilta ammattiyhdistyksiltä, sillä rajut toimenpiteet uhkaavat myös työtekijöiden oikeuksia.

Romanian kollega kertoi, että koska Maailman valuuttarahaston IMF:n lainarahoista yli puolet meni suoraan romanialaisten pankkien tukemiseen, kansalaisille on nyt tarjolla 15 prosentin leikkauksia sosiaaliturvaan, eläkkeisiin, palkkoihin, jne. Levottomuuden lisääntyminen ja vastalauseet ovat alkaneet.

Ranskalaiset marssivat kaduilla julkisten palveluiden ja eläkkeidensä vuoksi. Samoin espanjalaiset, jotka uhkaavat hallitusta yleislakolla syyskuussa, jos sosialistisen vähemmistöhallituksen suunnittelemat työelämän uudistukset, kuten väljemmät irtisanomis- ja palkkaussäädökset ja julkisen sektorin palkkojen alennukset, toteutuvat.
Sosialistipääministeri José Luis Zapatero on tuottanut karvaan pettymyksen ammattiyhdistysliikkeelle, sillä  epanjalaiskollegan mukaan hän vastasi työntekijöiden avunpyyntöön, että ”en voi auttaa, olette nyt omillanne”.
Cercasin lääkkeet kriisiin ovat selvät. Ensinnäkin markkinaspekulanteilta on otettava pois valta heiluttaa julkista taloutta. Jäsenmaille on mahdollistettava laina, johon markkinavoimat eivät voi vaikuttaa, ja kaikki tätä toimenpidettä estävät tekijät on poistettava, mm. korkojen on oltava kaikille samansuuruiset. On siis perustettava erityinen Euro bond –systeemi.

Toiseksi hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi on nostettava veroja. Verot tulee kohdentaa erityisesti hiilivapaan yhteiskunnan tukemiseen (esim. fossiiliset polttoaineet). Pääomien liikkeitä on verotettava. Kolmanneksi investointeja on lisättävä ja suunnattava ne vihreään talouteen ja uusiin työpaikkoihin.

Talouden pelisääntöjen uudistaminen kuitenkin takkuaa pahasti. Lupaukset pankkien tiukemmasta valvonnasta eivät toteutuneet kesäkuun maailmanmahtimaiden G20-kokouksessa. Esimerkiksi pankkikriisin aikana suunniteltu pankkivero kaatui jäsenmaiden erimielisyyteen.

Pankkiveron myötä pankit olisivat joutuneet kantamaan nykyistä suuremman vastuun sijoitustoiminnan riskeistä. Pankit ovat vastustaneet veroa kiivaasti sanoen sen hidastavan talouskasvua. Ymmärrettävää sinänsä, sillä pankithan ovat aina voineet luottaa kriisin tullen veronmaksajien anteliaaseen käteen, ja tämä meno näyttää nyt jatkuvan.

Kautta Euroopan, myös Suomessa, ammattiyhdistysliikkeen yhteistyö hallituksen kanssa on vaikeutunut, sillä palkansaajien ääntä ei haluta mukaan särkemään talouskurihypeä. Demokratia on jäämässä markkinoiden jalkoihin, jos kasvua ei saada käynnistettyä reilun pelin säännöin. Levottomuuden kasvaessa kansalaisten keskuudessa ammattiyhdistysliikkeeltä odotetaan vahvempaa politisoitumista ja paluuta takaisin juurille.

Työllisyyspoliittinen asiantuntija Leila Kurki
 

Lähiaikoina eläkkeelle jäävät tai jo eläkkeellä olevat ovat omineet eläkekeskustelun. Kukaan ei kysy nuorempien mielipidettä. Eläkkeellä olevat eivät pysty näkemään kokonaisuutta, vaan suojaavat oman asemansa. Kohta eläkkeelle jäävät pyrkivät niin ikään oman säästöpossunsa suojaamiseen, eivätkä hekään välitä miten tulevien sukupolvien käy.

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuustaistelu painaa päälle, mutta voittaja on jo selvillä. Kyselyn mukaan 55 % nuorista ei luota koskaan saavansa järkevää eläkettä pakollisesta eläkejärjestelmästä. Luottamusta ei ole lainkaan. Nuoret on jätetty tai he ovat jättäytyneet sivuun odottelemaan tulevaa. Epäuskoisesti he seuraavat mitä kummaa heidän päänsä menoksi suunnitellaan.

Hallitus rakentaa eläkeuudistusta, joka jättää eläkkeellä olevat koskemattomiksi, ottaa pinsetillä lähiaikoina eläkkeelle jääviltä ja repii kauhakuormaajalla tulevilta sukupolvilta. Oli niin tai näin, nuoret saavat kaikissa vaihtoehdoissa oikein kunnolla näpeilleen.
 
Kauhistuttavimmaksi liittojen eläkekeskustelun tekee se, että eläkeläiset ovat ottamassa vallan ammattiliitoissa. Monessa liitossa jäsenet säilyttävät äänioikeutensa eläkkeelle siirtyessään. Kun nuoremmat ikäpolvet eivät liity liittoon, on pelkona eläkeläisten sanelema eläkepolitiikka. Työssä olevat eli aktiivijäsenet jäävät vähemmistöön ja joutuvat toteuttamaan eläkeläisten tahtoa. Pahalta näyttää.

Yllä on referoitu Ranskan suurimman keskusjärjestön CFDT:n johtajan Laurent Bergerin ja järjestön yleiskokouksen 8.6.2010 esille nostamaa eläkekeskustelua. Olkaamme onnellisia, ettei mikään edellä esitetyistä ongelmista koske Suomea.

Kansainvälisten asioiden asiantuntija Juri Aaltonen
 

Aurinkoisina aamuina on hienoa pyöräillä töihin. Pyörä rullaa, maisemat vaihtuvat ja mieli lepää. Aamu ei paljon paremmin voi alkaa. Työmatka ei tunnu oikealta työmatkalta.

Suomessa tehdään päivittäin yli kaksi miljoonaa edestakaista työmatkaa. Neljä viidesosaa kodin ja työpaikan välisistä työmatkoista kuljetaan henkilöautolla. Kevytliikenteen eli kävelyn ja pyöräilyn osuus työmatkoista on vuosi vuodelta vähentynyt. Samalla työmatkoihin käytetään yhä enemmän päivittäistä aikaa. Asunnot ja työpaikat sijaitsevat yhä kauempana toisistaan ja varsinkin pääkaupunkiseudulla kuljetaan töihin yhä kauempaa töihin.

Työmatkoihin käytetty aika on poissa jostain muusta, vapaa-ajasta tai työajasta. Työmatkoihin käytetty aika on pääsääntöisesti hukka-aikaa (ellei yhdistä työmatkaa harrastamiseen, kuten pyöräilyyn). Työmatkan pitäisi olla maksimissaan varttitunti. Aika harvalla se on, sillä keskimäärin työmatkaan käytetään noin puoli tuntia. Ongelmana on tietenkin, etteivät asumis- ja työpaikka ole lähellä toisiaan. Työmatkat lyhenevät vain jos asunnot sijaitsevat lähellä työpaikkoja tai toisinpäin. Jos olisimme palveluihin perustuva talous, työpaikat saattaisivat sijaita asunalueita lähempänä.  Mutta olemme melko harvaan asuttu teollisuusvaltainen maa.

On silti  perin kummallista, että vuodesta 1980 vuoteen 2007 työmatkan keskimääräinen pituus on kaksinkertaistunut yli 13 kilometriin, kun samalla yhä suurempi osa väestöstä asuu kaupungeissa ja palveluiden osuus elinkeinorakenteestamme on lisääntynyt. Tapahtuneen kehityksen perusteella meillä on yhä pidemmät työmatkat tulevaisuudessa. Se ei voi olla kenenkään tavoite tai etu.

Työmatkojen pidentyminen osoittaa kuinka surkeasti varsinkin pääkaupunkiseudun asuntopolitiikassa on epäonnistuttu. Kärsijöiksi joutuvat tavalliset ihmiset ja palkansaajat. Tämän takia asuntopolitiikan pitäisi silti olla yhä tärkeämpi osa ay-liikkeen edunvalvontaa. Meidän pitäisi entistä rohkeammin ajaa sellaisia ratkaisuja, jotka edistäisivät palkansaajien arjen sujumista: asunnon ja työpaikan lähentymistä. Silloin ollaan palkansaajan asialla.
 
Elinkeinopoliittinen asiantuntija Antti Aarnio

Vaikeaa on Euroopassa ja koko maailmassa. Pankit ja muut finanssisektorin pelimiehet kaapivat rahat taskuihinsa ja savuavat rauniot jäävät taakse. Tavalliset ihmiset, tai Saksan DGBn puheenjohtaja Michael Sommerin sanoin pienet ihmiset, saavat maksaa kustannukset. OECD:n kyljessä toimivan ay-liikkeen TUACin yleiskokouksessa Pariisissa 25.5.2010 kaikki olivat tilanteesta kärtsyjä. Mistä oikein on kyse ja mitä pitäisi tehdä?

Valtiot juoksevat nyt kilvan säästämään julkisissa menoissa. Kiihkon vallassa. Tämä on pahin mahdollinen virhe. Jos nyt leikataan elvytystä, ollaan USAn presidentti Hooverin 1930-luvun laman linjan toistajia. Taloushistoria on kiistatta osoittanut Hooverin olleen väärässä. Laman iskiessä julkisen sektorin ei pidä säästää. Säästämistä nyt voi verrata nesteiden laskemiseen pakkasessa housuihin. Lämmittää valtiovarainministereitä hetken, mutta ILOn johtaja Raymond Torresin mukaan vajaassa 10 vuodessa iskee pakkanen julkiseen talouteen. Kova sellainen. Ja kansalaiset kärsivät pakkasesta ml. työttömyydestä heti.

Finanssisektori kerää voitot

ILOn johtaja Torres heitti löylyä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että rahoitussektorin osuus BKT:stä ja kansakuntien ansioista tulee kasvamaan laman jälkeen. Ja kyse ei ole palkoista, vaan pääomien voittokulusta. Sama trendi oli jo vahva ennen nykyistä lamaa. Tuloerot kasvavat samanaikaisesti epävarmuuden kanssa. Minkä ihmeen takia tähän ei puututa? Vastaus taitaa olla liian yksinkertainen. Finanssisektorin lobbausvoima on aivan omaa luokkaansa. Money talks and xxx walks. Tätä se nyt on. 

Samaan rahamaailman liturgiaan menee IMF:n toiminta. Kv-rahalaitoksen vaikutustavat ovat siirtyneet voimalla Euroopan ytimeen euroalueelle. Kun IMF aikanaan määräsi Afrikkaa yms. ajamaan alas julkisia menojaan ja heikentämään työntekijöiden suojaa ja sosiaaliturvaa, oltiin Euroopassa suhteellisen hiljaa. Ei sillä niin väliä ollut mitä afrikkalaisille tai muille tuolla kaukana kävi. Ei IMF tule koskaan meille mitään sanomaan. Mutta nyt tuleekin. Romania, Kreikka ja Espanjakin saavat tämän karvaasti kokea. Sitä saa mitä tilaa.

Mm. OECD:n tutkimukset ja numerot osoittavat, että työmarkkinoiden suojan ja sosiaaliturvan heikentäminen ei lisää tuottavuutta. Eikä tuloerojen kasvu. Päinvastoin. Mutta IMF ei ota noita tietoja kuuleviin korviinsa. ILO ja TUAC vaativat IMF:ltä työ- ja sosiaaliturvan laajempaa asiantuntemusta. IMF:n tulisi konsultoida vaikka ILOa ennen kuin määrää jollekin valtiolle talousuudistusvaatimukset rahoituksen saamisen ehdoksi. IMF:n linja kiistää faktat ja sitoutuu ideologiseen paatokseen työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan heikentämisestä. Käsittämätöntä.

Kv-kentillä kavereita piisaa

ILO on kolmikantainen kv-pumppu. ILOssa on havaittu laman yhdistävän työmarkkinaosapuolia. Kummatkin pelkäävät valtioiden heikkopäistä säästämistä. Se ei ole hyvä reaalitaloudelle. Samaa yksimielisyyttä on havaittavissa Euroopassakin mm. kaksikantaisen 2020 ohjelmavastauksen laatimisessa. Onko syntymässä todelliset ja tehokkaat kaksinkantaiset kv-neuvottelurutiinit?

Finanssivero, Robin Hood –vero, Tobinin vero tai financial transaction tax. Monta on nimeä, mutta ihan samaa asiaa. Rahoitusmarkkinoita pitää lypsää ja sille pitää saada rajoituksia. Jos rajoja ei saada tehtyä, ei tästä lamasta ole opittu riittävästi. Lähes itku pääsee kun tajuaa kuinka harva todella vaatii finanssisektorin kuriin laittamista. Oikeuden miekkaa tuntuvat kantavan tällä hetkellä ainoastaan ammattiliitot ja niiden organisaatiot. Kansalliset oppositiot ovat voimattomia. Heikolta näyttää, vaikka G20 käsittelee aihetta kesäkuun kokouksessaan.

Kv-toiminta on nyt entistäkin tärkeämpää. Kreikan kriisi on osoittanut, että Suomeakin koskevat ratkaisut tehdään muualla kuin Suomessa. Kv-toiminta ei enää ole pelkkää EU-edunvalvontaa, vaan globaalia ihan aidosti. Pieni voi suomalaisten panos tuossa olla, mutta tehdään parhaamme. Ei pidä valittaa, ellei yritä. Ei pidä itkeä, jos ei toimi.
Suomalaistenkin jokapäiväistä arkea määritellään jatkossa G20 kokouksissa. G20 toiminta tulee järjestäytymään ja siitä tulee maailman vaikutusvaltaisin orgaani. YK on auttamattomasta pois pelistä. Se on vanhentunut. G20 kokouksiin pääsemme mukaan kanainvälisen työjärjestö ILOn, kansainvälisen työntekijäkeskusjärjestö ITUCin, eurooppalaisen kattojärjestömme EAY:n, talousjärjestö OECD:n ja sen ay-osasto TUACin sekä G20 maiden kollegajärjestöjemme kautta.  Kiukkua piisaa. Taistelu jatkukoon. Tai alkakoon.

Kansainvälisten asioiden päällikkö

Juri Aaltonen

osallistui TUACin yleiskokoukseen 25.5.2010.

Tiedon tulvaa ei voi pysäyttää. Halusimme tai ei, tiedon merkitys lisääntyy koko ajan. Tietointensiivisyys yhteiskunnassa ja varsinkin liike-elämässä kasvaa koko ajan. Tietoa pitää hankkia, lisätä, suodattaa ja tuhota.
 
Tiedon lisääntyminen tarkoittaa sitä, että ihmisten aivojen merkitys korostuu. Ihmisen tärkeimmän työvälineen, omien aivojen, on oltava hyvässä kunnossa. Työntekijän pitää jotenkin selvitä tietomäärän kanssa. Samalla luovuuden merkitys kasvaa. Ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan yhä luovempia ratkaisuja, joita syntyy vain tehokkaasti toimivissa aivoissa.

Minusta on merkillistä, että aivojen kunnossapitoon työelämässä kiinnitetään niin vähän huomiota. Selkäkipuun löytyy kyllä lääke jos toinenkin, mutta aivojen ylläpitämiseen tai hoitamiseen – mutkat oikoen – ei tukea tai apua saa. Esimerkiksi erilaisissa työkyvyn ylläpitämiseen tarkoitetuissa ohjelmissa on paljon fyysiseen työkykyyn liittyviä harjoitteita ja ohjeita, mutta aivojen toimintaan liittyviä vain vähän. Myönnettäköön, että aivojen toiminta on toki monimutkainen ilmiö, josta kaltaiseni maallikko ei tiedä riittävästi.

Masennus on suomalaisten kansantauti ja erityisen yleinen se on nuorten keskuudessa. Tämä voi olla merkki siitä, että suomalaisilla on hankaluuksia tiedon ja aivojen käyttämisen kanssa. Ehkä joillekin tiedon tulva vain on yksinkertaisesti liikaa. Suomalaiset ovat perinteisesti ylpeilleet työkunnollaan ja sitkeydellään, mutta voiko olla niin että nyt kun aivojen merkitys korostuu tiedon sekasotkussa, aivomme eivät ole valmiit tähän ja osa kansasta kärsii sen takia mielenterveysongelmista?

Ennustan, että sadan vuoden päästä kukaan ei valita selkäkipua, sillä sen kaltaisten perusongelmien hoidot on ratkaistu. Sen sijaan työterveyshuolto auttaa ihmisiä pääasiassa aivoihin liittyvien ongelmien kanssa. Aivoja treenataan ja kehitetään, niitä lepuutetaan ja korjataan. Ennen sitä pitäisi esimerkiksi työsuojelussa keskittyä enemmän siihen, miten työntekijöiden aivot toimivat tehokkaasti. Aloitetaan siitä, että korostetaan unen merkitystä. Nukkumatille on tilausta.

Elinkeinopoliittinen asiantuntija Antti Aarnio

Antti Aarnio pohti aivojen toimintaa helteisen bussin takapenkillä matkalla Strasbourgista Frankfurttiin.

Finland, Finland, Finland,
The country where I want to be,
Pony trekking or camping,
Or just watching TV.
Finland, Finland, Finland.
It's the country for me.

Monty Pythonin laulun sanoin minut toivotettiin tervetulleeksi kertomaan STTK:sta ja suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen nuorisotoiminnasta. Meneillään on EU-rahoitteisen I know my rights –hankkeen päätösseminaari Ljubjanassa, Sloveniassa. Hanketta koordinoi The Association of Free Trade Unions of Slovenia (ZSSS), joka on Slovenian suurin ammattiliittojen keskusjärjestö. Hankkeen tavoitteena on kartoittaa nuorten mielikuvia ay-liikkeestä sekä tarjota uusia keinoja työelämätietouden levittämiseen. Suurin osa hankkeen varsinaisesta toiminnasta tapahtui Sloveniassa ja Kroatiassa, josta mukana on niin ikään maan suurin keskusjärjestö Union of Autonomous Trade Unions of Croatia (SSSH). STTK:n roolina hankkeessa on ollut tuottaa tietoa ay-toiminnasta ja järjestäytymisestä Suomessa. Pohjoismaat ovat korkean järjestäytymisasteen ja toimivan työmarkkinajärjestelmänsä takia kiinnostavia kumppaneita Balkanin keskusjärjestöille, jotka omien sanojensa mukaan totuttelevat vapaasti järjestäytyvään ay-toimintaan Jugoslavian kommunistivallan jälkeen. Ruotsista hankkeessa on mukana Landsorganisationen i Sverige LO.

Päätösseminaarissa summataan, mitä vajaan vuoden projektin aikana on saatu aikaiseksi. EU-hankkeille pakollisten nettisivujen ja työelämäoppaan lisäksi ZSSS ja SSSH tekivät puhelinhaastattelukyselyn 15-30-vuotiaille nuorille Sloveniassa ja Kroatiassa. Tulokset ovat kaksijakoiset. Nuorten mielikuvissa ammattiliitot ja niiden toiminta koetaan vanhanaikaiseksi ja myös politiikan paha peikko kummittelee taustalla. Toisaalta tuloksista selviää, ettei suuri osa nuorista käytännössä tiedä ollenkaan, mitä ammattiyhdistysliike varsinaisesti tekee. Nuoret pitävät ammattiyhdistysliikkeen tärkeimpinä tehtävinä työntekijän oikeuksien puolustamista työelämässä, mutta toisaalta he ovat vakuuttuneita siitä että 10 vuoden päästä asiat ovat huonommin työelämässä kuin tänään. Kuulostaako tutulta? Omassa puheenvuorossani totesin, että nuorten mielikuvat ovat yllättävän samankaltaisia Pohjoismaissa ja Balkanilla, vaikka ammattiliittojen toiminnassa ja vaikutusvallassa on suuri ero. Kertooko tämä siitä, että nuorella sukupolvella on jokin kollektiivinen kokemus yhteiskunnasta ja ay-liikkeestä, joka siihen nivoutuu vai siitä, että ay-liikkeen "luutumisen" ongelmat ovat samankaltaisia ympäri Euroopan? Ehkä molemmat näkökulmat ovat tarkastelemisen arvoisia.

Slovenialaiset ja kroatialaiset ovat erittäin tyytyväisiä hankkeessa syntyneisiin konkreettisiin tuloksiin. Esimerkkinä tästä ovat oppilaitosvierailut, joita sekä ZSSS että SSSH alkoivat hankkeen myötä järjestää. Kaikille yllätyksenä oppilaitokset ovat suhtautuneet pääosin myönteisesti siihen, että ammattiliitot käyvät kouluissa kertomassa työelämästä ja sen pelisäännöistä.

STTK:lle hankkeen keskeisin anti on eittämättä ollut verkostoituminen Balkanin alueen järjestöjen kanssa sekä kokemuksien vaihto. Vaikka yhteisiäkin ongelmia on, Balkanin alueen ay-liikkeen ja koko yhteiskunnan haasteet ovat valtavat. Kroatiassa työllisyysaste on vähän reilut 50 prosenttia, lukua laskevat esimerkiksi noin 400 000 sotaveteraania, jotka ovat erikoiseläkkeellä. Työttömyysaste on korkea nuorisotyöttömyydestä puhumattakaan. Ja kaiken lisäksi maan hallitus yllätti ammattiyhdistysliikkeen tällä viikolla ilmoittamalla, etteivät työehtosopimukset ole voimassa, vaan erilaisia heikennyksiä on kansallisen kriisin nimissä tehtävä kautta linjan. Sanoin kroatialaiselle kollegalleni että eiköhän se kriisi tuollaisilla päätöksillä edelleen syvene. Slovenialla menee paremmin, vaikka täälläkin ongelmana on laskeva järjestäytymisaste ja ukkoutuva ay-liike.

Päivän aikana käy hyvin ilmi, että hanke on lähentänyt Slovenian ja Kroatian järjestöjä, ainakin kv- ja nuorisotoiminnan piirissä toimivia. Kroatialaiset kiittelevät puheenvuorossaan, miten ilman EU-rahaa kyselyt ja kouluvierailut olisivat jääneet tekemättä. Slovenialaiset vastaavat leikkisästi kysymällä, mikä on pisin kroatialainen vitsi. Vastaus: Kroatian tie EU-jäsenmaaksi. Mukana päätösseminaarissa on myös Slovenian suurin ammattiliitto, metalli- ja elektroniikkateollisuuden palkansaajien SKEI ja heidän yhteistyökumppaninsa IG Metall Saksasta. Myös tämä bilateraalinen yhteistyö tuntuu toimivan hyvin. Ehkä kaikkein kaukaisimmalta Suomen näkövinkkelistä kuulostaa bosnia-hertsegovinalaisen Dosta! (Jo riittää!) –liikkeen edustajan alustus. Puolianarkistinen liike vastustaa korruptoitunutta hallintoa ja yrittää toimia rauhanomaisesti. Alustuksen aikana käy selväksi että vastustettavaa todella riittää. Etnisten ristiriitojen vuoksi pieni maa on jaettu erilaisiin aluehallintoihin, joilla kaikilla on omat parlamenttinsa ja hallituksensa. Bosniassa on tämän vuoksi muun muassa yli 200 ministeriä ja kolme presidenttiä. Hallinnon tehottomuus ja korruptio ovat ajaneet Dostan kaduille mellakoimaan. Bosnian nuorien tulevaisuuden näkymät ovat huonot, työpaikkoja ei ole eikä koulutukseen ole varaa. Dosta yrittää tehdä tehdä tiiviimpää yhteistyötä ay-liikkeen kanssa ja puolustaa työntekijöiden oikeuksia. Työehtosopimukset tai sopiminen ylipäänsä tuntuu olevan kovin kaukaisia Bosniassa. Luulenpa että oma alustukseni tuntuu hänestä vähintään yhtä omituiselta kuin hänen alustuksensa minusta.

Mikko Koskinen, opiskelija- ja nuorisotoiminnan asiantuntija puhui I know my rights -seminaarissa Ljubljanassa 20-21.5.2010.

Lisätietoja: I know my rights -hankkeen verkkosivut
 

Pari vuotta kestäneen talouskriisin aikana on esitetty mielipiteitä, että kriisin seurauksena poliittinen päätöksenteko ottaa takaisin rahamarkkinoilta sille kertynyttä valtaa. Kadonnut vallan valtikka palautetaan taas ihmisille, demokraattiselle päätöksentekojärjestelmälle. Power to the people!

Toiveajattelua. Kevään 2010 tapahtumat osoittavat meille jälleen kerran kuinka vahvaa on rahan mahti maailmassa. Kreikka ja Portugali ovat täysin riippuvaisia rahamarkkinoista, koska omat eväät on jo syöty aikoja sitten. Kreikkalaiset pankit eivät saa enää lainaa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta, koska markkinat eivät enää luota Kreikkaan. Maa on markkinoiden mukaan suossa. Lähiaikoina erääntyvän miljardilainan maksamiseen maa ei saa enää pikavippiä markkinoilta, jonka takia EU-maat joutuvat lainoittamaan Kreikkaa. Vaikka EU-maat joutuvat nyt pakon edessä tukemaan Kreikkaa lainoittamalla sitä, ne eivät kuitenkaan ratkaise sen tulevaisuutta. Sen tekevät rahoitusmarkkinat ratkaistessaan saako Kreikka tulevaisuudessa lainaa inhimillisillä ehdoilla. Lainoja Kreikka tarvitsee myös tulevaisuudessa, koska lähivuosina sen nykyisistä lainoista erääntyy suurin osa.

Ihminen ylikorostaa itse oman aikansa kriisejä, eikä osaa suhteuttaa niitä menneisiin kriiseihin. Näin taisi käydä niille (ehkä myös minulle), jotka uskoivat, että markkinataloudessa rahan valta vähenee ja demokratia vahvistuu. Uskoo ken tahtoo. Siitä asti kun rahanlainaaminen alkoi aikoinaan kehittyä, rahan mahti on ollut mahtava. Se on aiheuttanut sotia, kaatanut hallituksia, mutta on tuonut myös vaurautta ihmisille. Rahan mahtia ole kyetty hallitsemaan ennenkään, eikä sitä kyetä nytkään.

Elinkeinopoliittinen asiantuntija Antti Aarnio
 

Oulun seudulla oli helmikuussa noin 23 200 työtöntä. Suhdanteiden ja rakennemuutoksen lisäksi ikärakenne vaikuttaa työttömyyteen. Vuoden 2013 loppuun mennessä Oulun seudulla odotetaan jäävän eläkkeelle 21 000 henkilöä. 

Lukion pitkällä matematiikalla ja lähiöjärjellä voisi ajatella, että työttömyys hoituisi eläkepoistumalla. Siirtymää avautuviin työpaikkoihin pitäisi tietysti tukea oikeaan osuvalla aikuiskoulutuksella.

Jos työurat pitenevät, menee väki eläkkeelle myöhemmin. Työttömille tämä tarkoittaa väheneviä odotuksia avautuvista työpaikoista ja siten lyhyempiä työuria. Työurakeskustelu on aikamoinen oravanpyörä.

Yhtä päätöntä on henkilöstöpolitiikka valtion aluehallinnossa. Pohjois-pohjanmaan ELY-keskuksessa ja TE-toimistoissa työskentelee noin 500 työntekijää. Helsingin herrojen mielestä tässä on neljännes liikaa. Yksityiselle sektorille pitäisi myös riittää työvoimaa.

Neljänneksen vähennys vastaa odotettua eläkepoistumaa lähi vuosina. Työurien pidentäminen johtaisi ilmeisesti irtisanomisiin. Näin saataisiin lisää työvoimaa työttömyyden riivamalle yksityiselle sektorille.

Millähän matematiikalla ja logiikalla näitä päätöksiä on aikanaan valmisteltu?

Koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen

Ainoa ikäryhmä, jossa viimeisen vuoden aikana työllisyys on kohentunut on ikäryhmässä 55-64 vuotta. Näin kertoo tuore Tilastokeskuksen tieto, kun vertaillaan työllisten määrää maaliskuusta 2009 maaliskuuhun 2010. Kaikissa muissa ikäryhmissä työllisyys heikkeni.

Parhaillaankin kuumana vellovassa työura-keskustelussa ydinkysymys on hyvin simppeli. Palkansaajapuoli väittää, että vuonna 2005 tehty eläkeuudistus porkkanoineen (so.superkarttumat) ja keppeineen (eläkkeitä leikkaava eliniän odotteeseen liittyvä kerroin) ja muut jo sovitut toimen nostavan pidentävät työuraan aika lailla, jopa lähes sen verran mikä on tarpeen, jotta systeemi pysyy pystyssä.

Hallitusvalta ja työnantajat ovat puolestaan vakuuttuneita siitä, että tehdyt toimet ovat oikeansuuntaisia, mutta totaalisesti alamittaisia. Tarvitaan uusia ja kovempia otteita, ns. "rakenteellisia toimia".

Tuorein tilasto ei ratkaise kiistaa, mutta ensimmäinen erä meni kyllä palkansaajapuolelle. Ikääntyneiden selvästi lisääntynyt aktiivisuus työmarkkinoilla on selvä merkki. Jotain uutta on nyt tapahtumassa työmarkkinoilla. Todennäköisesti työttömyyseläkeputkeen ei yhtäältä työnnetä väkeä entiseen malliin ja toisaalta sinne ei hakeuduta samalla innolla kuin joskus ammoisina aikoina. Onhan itse putkikin lyhentynyt kuin yö kevätkesällä.  Hämmästyttävän muutoksen taustalla on myös vuonna 2005 tehty eläkeuudistus.

Lama vie työpaikkoja kaikissa ikäryhmissä, mutta sekin joutuu taipumaan ikääntyneiden ikäluokassa vahvemmalleen; suomalaisten halu jatkaa työuriaan on vahvempi kuin kaiken tuhoava markkinatalouden globaali kriisi.

Talouspoliittinen asiantuntija Ralf Sund