STTK:n toimihenkilöbarometri -kyselyä on tehty joka toinen vuosi vuodesta 1997 lähtien. Vuoden 2009 barometrikysely suoritettiin maalis-huhtikuussa. Lomakkeita palautui määräaikaan mennessä kaikkiaan 1203. Barometrikyselyn vastausprosentti oli 40. Vuonna 2007 vastausprosentti oli hieman korkeampi eli 45. Kyselyyn vastanneista kolme neljäsosaa (76 %) oli naisia. Vastanneiden keski-ikä oli 47 vuotta ja puolet vastaajista oli täyttänyt 48 vuotta.

Vastaajien työsuhteen laatu

Vastaajista kokopäivätyötä teki neljä viidestä (82 %). Työttömänä oli 2 % vastanneista, kun vastaava luku vuonna 2007 oli 4 %. Lomautettuna oli vajaa prosentti vastanneista – yhtä lomautettua naista kohden oli neljä lomautettua miestä.

Kuvio 1. Vastaajien työtilanne helmikuussa 2009, %
Kokopäivätyötä tehneistä 81 % oli pysyvässä palvelussuhteessa. Määräaikaisia oli vajaa kymmenesosa (8 %). Määräaikaisten osuus oli hieman laskenut vuodesta 2007, jolloin heitä oli kymmenesosa. Miehistä määräaikaisia oli 3 % ja naisista joka kymmenes. Alle 35-vuotiaista kokopäivätyötä tehneistä joka kolmas (34 %) oli määräaikainen – miehistä kymmenesosa ja naisista neljä kymmenestä (42 %). Määräaikaisten osuus vaihteli myös toimialoittain.

Työmarkkinakierrokselta halutaan lisää turvaa

Nykyiset työmarkkinasopimukset päättyvät pääosin vuoden 2010 alussa. Vastaajat pitivät seuraavissa työmarkkinaneuvotteluissa erittäin tärkeinä tavoitteina työllisyys- ja muutosturvan parantamista (44 %), työsuhdeturvan parantamista (41 %), palkankorotuksia (37 %) ja joustavien työaikojen kehittämistä (27 %). Vähemmän tärkeinä pidettiin yleisen työajan lyhentämistä (10 %), luottamushenkilöiden aseman parantamista (11 %) sekä tuloverokevennyksiä (16 %).

Kuvio 2. Mielipiteet tuleviin työmarkkinaneuvotteluihin liittyvistä tavoitteista, %

Iäkkäämmät vastaajat pitivät nuorempia tärkeämpänä työllisyys- ja muutosturvan sekä työsuhdeturvan ja luottamushenkilöiden aseman parantamista. Nuoremmille taas oli tärkeää työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä joustavien työaikojen kehittäminen. Terveydenhuoltoalalla (45 %) ja kunta-alalla (40 %) työskentelevät pitivät seuraavien työmarkkinaneuvottelujen tärkeimpänä tavoitteena palkankorotuksia. Teollisuudessa ja erityisaloilla työskennelleille palkankorotuksilla oli keskimääräistä vähemmän ja toisaalta työllisyys- ja muutosturvan parantamisella keskimääräistä enemmän merkitystä seuraavissa työmarkkinaneuvotteluissa.

Tulokset kertovat siitä, että vastaajat asettavat ensisijaiseksi tavoitteeksi tulevalla työmarkkinakierroksella turvaan liittyvät tavoitteet. Palkankorotuksia voidaan kyselyn perusteella pitää vasta kolmanneksi tärkeimpänä tavoitteena.

Tulovero halutaan säilyttää ennallaan mutta valmisteveroja korottaa

Vastanneista yli puolet säilyttäisi ansiotulojen verotuksen sekä omaisuus- ja yritysverot ennallaan. Myös ympäristö- ja energiaverot säilyttäisi ennallaan lähes puolet (48 %) vastaajista. Arvonlisäveroja alentaisi 62 % kyselyyn vastanneista. Sitä vastoin pääomatulojen verotusta korottaisi lähes puolet (48 %) ja valmisteveroja kaksi kolmasosaa (67 %) vastanneista.

Kuvio 3. Mielipiteet verotuksen kehittämisestä, %

Mitä iäkkäämpi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän korottaisi pääomatulojen verotusta. Alle 35-vuotiaista lähes neljä viidesosaa (78 %) taas korottaisi valmisteveroja. Ympäristö- ja energiaveroja alentaisivat erityisesti Oulun läänissä (47 %) ja Lapin läänissä (44 %) asuvat vastaajat. Pääkaupunkiseudulla asuneista vajaa kolmasosa (30 %) korottaisi ympäristö- ja energiaveroja.

Tulokset osoittavat, että verotuksen ohjaavuutta halutaan lisää ns. haittaverotuksen suuntaan mutta vain osittain. Terveyteen haitallisesti vaikuttavien tuotteiden (alkoholi, tupakka) verotusta ollaan valmiita korottamaan mutta ilmaston ja ympäristön tilaan haitallisesti vaikuttavan toiminnan verotusta taas ei. Välillistä verotusta haluttaisiin alentaa.

Sosiaaliturvajärjestelmän toiminnassa koetaan puutteita

Lähes puolet (49 %) vastanneista koki, että nykyinen sosiaaliturva ei kannusta työllistymään. Yli puolet (56 %) vastanneista katsoi nykyisen sosiaaliturvan antavan mahdollisuuden väärinkäyttöön. Kahden viidesosan mielestä sosiaaliturva kuitenkin antoi turvaa riskeiltä. Kolmasosa vastaajista piti nykyistä sosiaaliturvaa kustannuksiltaan kalliina ja liian vastikkeettomana. Mitä nuoremmasta vastaajasta oli kyse, sitä todennäköisemmin hän uskoi sosiaaliturvan kannustavan työllistymään ja toisaalta myös antavan mahdollisuuden väärinkäyttöön. Valtiolla työskentelevistä lähes kolme neljäsosaa (73 %) oli sitä mieltä, että nykyinen sosiaaliturva antoi mahdollisuuden väärinkäyttöön – kunta-alalla alle puolet (47 %).
Kuvio 4. Mielipiteet sosiaaliturvan kannustavuudesta

Pysyvässä palvelussuhteessa työskentelevät pitivät määräaikaisia tai tilapäisessä palvelussuhteessa työskenteleviä useammin sosiaaliturvaa kustannuksiltaan kalliina, liian vastikkeettomana ja antavan mahdollisuuden väärinkäyttöön.

Vastaajista kolme neljäsosaa (76 %) olisi valmis korottamaan kansaneläkettä, vaikka se tarkoittaisi oman verotuksen tason nousemista. Yli puolet vastanneista olisi myös valmis korottamaan opintotukea, lasten kotihoidon tukea sekä lapsilisiä. Toimeentulotuen (43 %) ja työmarkkinatuen (37 %) korottamiseen ei oltu yhtä halukkaita. Mitä iäkkäämpi vastaaja oli, sitä todennäköisemmin hän oli valmis korottamaan kansaneläkettä, työmarkkinatukea ja toimeentulotukea. Alle 35-vuotiaat taas korottaisivat mieluummin lasten kotihoidon tukea ja lapsilisiä.
Kuvio 5. Mielipiteet sosiaaliturvan parantamisesta, vaikka oma verotus nousisi

Tuloksista voidaan päätellä, että nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän toiminnassa koetaan puutteita. Kritiikki koskee järjestelmän työhön kannustavuutta ja sen antamia mahdollisuuksia väärinkäyttöön. Toisaalta kuitenkin epäillään nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän kykyä torjua köyhyyttä. Myönteisenä sosiaaliturvan toimivuudessa nähtiin sen kyky turvata erilaisilta riskeiltä erimerkiksi sairauden varalta.

Tasa-arvosuunnitelmista ei edelleenkään tiedetä valtaosalla työpaikoista

Työpaikoilla on lain mukaan noudatettava useita yhteistoimintaan, työturvallisuuteen ja työntekijöiden väliseen tasa-arvoon tähtääviä säädöksiä. Tasa-arvosuunnitelmilla on merkittävä vaikutus sukupuolten välisen tasa-arvon. Suunnitelma- tai arviointi- velvoitteet koskevat kaikkia yli 30 henkilön työpaikkoja.

Vastaajilta kysyttiin säännöllisesti tehtävien tasa-arvosuunnitelmien, henkilöstö-suunnitelmien, henkilöstötilinpäätösten ja työn vaarojen ja riskien ja vaarojen arvioinnin tekemisestä. Vain 18 prosenttia vastanneista ilmoitti, että heidän työpaikallaan tehdään säännöllisesti tasa-arvosuunnitelma. Jopa 43 % vastaajista ei ollut tietoisia tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä. Henkilöstötilinpäätöksiä tehtiin lähes joka kolmannella työpaikalla (30 %). Työn vaaroja ja riskejä oli arvioitu säännöllisesti joka toisella työpaikalla (54 %).
Kuvio 6. Työpaikan säännöllisesti tehtävät suunnitelmat

Vaikka tasa-arvosuunnitelmista oli heikosti tietoa, niin vastaajien valtaosa koki kuitenkin oman työpaikkansa vähintään melko tasa-arvoiseksi (62 % erittäin ja 21 % melko tasa-arvoiseksi). Erot miesten ja välillä olivat suuria sen suhteen, kuinka tasa-arvoiseksi työpaikka koettiin. Miehistä vähintään melko epätasa-arvoiseksi työpaikkansa koki vain 8 % ja naisista joka viides.
Kuvio 7. Työpaikan tasa-arvoisuus


Tasa-arvon koki lisääntyneen vähintään hieman 78 % vastanneista viimeisen kahden vuoden aikana. Joka viides oli sitä mieltä, että tasa-arvo oli vähentynyt vähintään hieman. Tässäkin kohdassa miesten naisten kokemuksissa oli eroa. Naisista joka neljäs koki tasa-arvon vähentyneen vähintään hieman mutta miehistä vain joka kymmenes.
Kuvio 8. Tasa-arvoasioiden kehittyminen työpaikalla 2 viimeisen vuoden aikana


Kuvio 9. Sukupuolen vaikutus työpaikoilla

Toimenpiteet taloustaantuman aikana ja sen jälkeen

Toimihenkilöbarometrissa haluttiin kartoittaa vastaajien valmiuksia kriisitilanteessa tinkiä saavutetuista eduista jos niillä saataisiin turvattua työpaikkojen säilymistä. Lomarahan vaihtaisi vapaaseen kaksi viidesosaa (38 %) vastaajista. Neljäsosa olisi valmis tilapäiseen lomautukseen ja vajaa kymmenesosa (8 %) luopuisi lomarahasta tai sen osasta työpaikkojen turvaamiseksi. Palkankorotuksista luopuisi noin kymmenesosa (12 %). Sen sijaan palkan alennukseen halukkaita löytyi vain vajaa prosentti. Myöskään työaikojen pidentämiseen ilman korvausta ei ollut halukkuutta kuin vajaalla prosentilla kyselyyn vastanneista. 35–49- vuotiaat (44 %) olivat halukkaampia vaihtamaan lomarahan vapaa-aikaan kuin alle 35-vuotiaat.

Kuvio 10. Valmiudet työpaikkojen säilymistä tukeviin toimenpiteisiin, %

Tulos kertoo osaltaan työpaikkojen tilanteesta taloustaantumassa. Lomarahojen vaihtoa vapaaseen ja lomautukset ovat olleen yrityksissä yleisimmät keinot, joilla talouden jyrkkään taantumaan on sopeuduttu.

Nykyisen taloustaantuman jälkeen yli puolet (54 %) vastaajista tasapainottaisi julkisen talouden julkisia menoja leikkaamalla, lähes puolet (46 %) korottaisi veroja ja kaksi viidestä (38 %) tekisi rakenteellisia uudistuksia. Miehet olivat naisia halukkaampia tekemään julkista taloutta tasapainottavia toimenpiteitä, kuten verojen korottaminen ja rakenteellisten uudistusten tekeminen. Verojen korotuksia suosivat erityisesti vanhemmat ikäluokat. Suurituloiset vastaajat olivat pienituloisia valmiimpia verotuksen korotukseen.

Kuvio 11. Julkisen talouden tasapainottaminen

Tuloksesta voidaan päätellä, että vastaajat toivovat monia eri toimia julkisen talouden tasapainottamiseen taantuman jälkeen. Kyseeseen tulevat menojen säästöt, verojen korotukset ja ns. rakenteelliset uudistukset. Suhdanteiden parantuessa myös julkisen talouden tila kohentuu nopeasti kun verotulot kasvavat ja tulonsiirtojen tarve vähenee.