Euroopan talouskriisi on heittänyt ikävän varjon niin kuluttajien kuin yritystenkin tulevaisuudenuskon päälle. Näkymät ovat synkentyneet syksyn kaamoksessa. Viimeisimpänä noitarumpua on rummuttanut kansainvälinen talousjärjestö OECD, jonka mukaan Euro-alueen kriisi muodostaa suurimman riskin maailmantaloudelle. Järjestö varoittaa, että jos poliittiset päättäjät eivät pysty löytämään ratkaisuja euro-alueen kriisiin, seuraukset maailmantaloudella voivat olla dramaattiset.
Kotimaassa keskusteltiin viime viikolla EVA:n julkaisemasta Mika Malirannan tuottavuusraportista Suuri kuoppa, jonka mukaan Suomessa on tuottavuusvaje. Työn tuottavuuden taso on noin 13 prosenttia trenditasoa matalammalla. Vaikka Maliranta päätti raporttinsa positiiviseen vireeseen, julkisessa keskustelussa maalailtiin pelkästään piruja seinälle. Onko Suomi siis menettänyt otteensa pelistä?
On ymmärrettävä vähintään kolme asiaa. Ensinnäkin maailmantaloudessa on tapahtunut suuria muutoksia, joiden vaikutukset ylettyvät Suomeen entistä voimakkaampina. Maailmantaloudessa kehittyvät taloudet ovat ottaneet suuremman roolin Euroopan ja Yhdysvaltojen takellesssa talouksiensa kanssa. Kehittyvien talouksien voimakas kasvu kannattalee tällä hetkellä maailmantalouden kasvua. EU:n komission ennustaa, että 90 prosenttia talouskasvusta tulee vuonna 2015 Euroopan ulkopuolelta. Komission mukaan maailman BKT:stä 60 prosenttia tulee kehittyvistä ja nousevista talouksista vuonna 2030. Seuraavien vuosikymmenten aikana maailmantalouden painopiste tulee sijaitsemaan idässä.
Aasia nousu ei ole lännen loppu. Mutta suomalaiselle vientiin perustuvalle elinkeinorakenteelle tulevaisuus on haastava. Vuonna 2010 tullin mukaan vientiyrityksiä oli noin 8 000, joista pk-yrityksiä oli 82 prosenttia. Suomen viennistä yhä yli puolet suuntautuu EU-maihin. Suurimmat kohdemaat ovat Ruotsi, Saksa ja Venäjä. Pk-yrityksille itämerenalue on tärkein toiminta-alue. Venäjän talouskehitys on ratkaisevan tärkeää suomalaisten yritysten kannalta, sillä Suomen kasvu voi olla Venäjän varassa lähivuosina.
Toiseksi, lumisateita odotellessa on muistettava, että yksi maailman megatrendeistä, ilmastonmuutos ei ole kadonnut mihinkään. Ilmasto lämpenee ja jossain vaiheessa kattava ilmastosopu saadaan aikaan. Energian ja raaka-aineiden hinta tulee maailmanlaajuisesti nousemaan. Kysyntä energiaa säästäville uusille tuotteille ja muulle vihreälle teknologialle on lähes rajaton. Esimerkiksi elektroniikkateollisuudella on tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet uusiutuvien energiaratkaisujen ja vähemmän energiaa kuluttavien laitteiden valmistuksessa. Myös maa- ja metsätalouskoneiden valmistus on kasvuala, josta suomalaisilla on mahdollisuus ottaa osuutensa. Tämä vaatii kuitenkin yrityksiltä panostusta kansainväliseen markkinointiin, brändin rakentamiseen ja muotoiluun. Kaikki riippuu yrityksistä, joiden on pystyttävä uudistumaan, kehitettävä uusia strategioita ja luotava uusia liiketoimintamalleja.
Kolmanneksi, internet on uuden maailman tärkein väline. Se muuttaa tai on jo muuttanut maailmaa vähintään yhtä paljon kuin sähkö 100 vuotta sitten. Verkon voimaa ei pidä vähätellä tai aliarvioida vaan sitä on kunnioitettava ja hyödynnetävä kaupallisesti kaikin keinoin. Kasvun painopiste siirtyy yhä enemmän digitaalisiin palveluihin. Jo nyt tilastoista voi todeta Suomen teollisuusyritysten keskittyvän aiempaa enemmän uuden tiedon tuottamiseen.
Suomi ei ole menettänyt otettaan. Osaamisella ja yhteistyöllä Suomi on noussut nykyiseen vaurauteen, eikä osaaminen ole Suomesta hetkessä kadonnut. Mutta uudistumista on tapahduttava ja kansainvälisille idän markkinoille on pyrittävä entistä kovemmin panostuksin. Vihreän kasvun vähättely on lopetettava, sillä sektorilla on kasvumahdollisuuksia. Tietoyhteiskuntakehityksessä on saatava aikaan harppauksia, jotta pysymme edelläkävijänä verkon hyödyntämisessä.
Vuodenaikojen kierrossa kaamosaika, auringoton aika, päättyy aikanaan ja aurinko tuo pikkuhiljaa valoa pimeään vuodenaikaan. Näin käy myös Suomen taloudelle.
Antti Aarnio, Elinkeinopoliittinen asiantuntija
STTK