Televisiossa pyörii sarja Toisenlaiset frendit. Se kuvaa Helsingin Marjaniemessä sijaitsevan kehitysvammaisten yhteisön toimintaa.
Asun melkein tuon talon naapurissa ja siksikin sarjaa on hauska seurata. Eräänlaista positiivista naapuritirkistelyä.
Muistan kuinka taloa vasta suunniteltiin. Asialla oli paljon vastustajia. Ilmiö on tyypillinen nimby - no in my backyard - ei minun takapihalleni. Suvaitsevaisia elämän eri ilmiöille ollaan niin kauan kuin ne tulevat liki. Sitten herää pelkoja ja epäluuloja, yleensä turhia.
Kehitysvammaisten kohtaaminen herättää jostain syystä monenlaista epävarmuutta. Arvelen silti, että tämä kehitysvammaisten yhteinen koti ei ole marjaniemeläisten rauhaa järkyttänyt millään tavoin. Erilaisuuden sietäminen näyttää meille suomalaisille olevan näinä aikoina ylipäätään vaikeaa. Rasismi nostaa päätään ja se saa monenlaisia vastenmielisiä muotoja - jos sillä nyt mitään muita muotoja edes on. Esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla tuntuu ajoittain siltä, että viimeisimmätkin hyvät tavat ja ihmisten keskinäiseen kunnioitukseen liittyvät pelisäännöt ovat painuneet unhon yöhön. Rivous, röyhkeys ja kilpailu toisten ihmisten epäkunnioittamisessa rehottavat.
Ei pidä jäädä odottamaan, että tyhmät tulisivat järkiinsä. Eivät he tule. Mutta jotta ihmisten typeryys ei ainakaan lisääntyisi, asioista on puhuttava ja myös puututtava epäkohtiin, kanssaihmisten huonoon kohteluun ja rasismiin.
Itse aloin puuttumisen eräänä päivänä metrossa. Juovuksissa ollut Suomi-mies nimitteli törkeällä tavalla vieressään istunutta huivipäistä, tummaihoista naista. Kun mies vain jatkoi, nousin paikaltani ja totesin miehelle:
- Lopeta ja häpeä.
Mies mykistui eikä humalan tuomasta uhostakaan huolimatta saanut sanaa enää suustaan. Nainen poistui metrosta hymyillen ja minäkin olin tyytyväinen.
Niin että puututaan ja puhutaan kaikki oikeiden tekojen ja hyvien asioiden - inhimillisyyden ja suvaitsevaisuuden - puolesta. Joulu on tämmöiselle toiminnalle mitä otollisinta aikaa.
Viestintäjohtaja Marja-Liisa Rajakangas
Kirjoitus on julkaistu STTK-lehdessä 8/2011