Työurat ja niiden pituus on todella kuuma puheenaihe juuri nyt. Myös me opiskelijat olemme olleet aktiivisia tämän asian suhteen, vaikka meidät tylysti syrjäytettiinkin ns. virallisista työryhmistä.
Keskiviikkona 24.2.2010, sopivasti Matin nimipäivänä (täysi sattuma muuten) yhdeksän opiskelijajärjestöä julkaisi oman, ”Välivuodet puoliksi ja muita hyviä keinoja työurien pidentämiseksi alkupäästä” –nimeä kantavan julkaisunsa, jolla me opiskelijat kannamme kortemme kekoon tämän tärkeän asian puolesta.
Tahtotilamme ja vaatimuksemme voidaan tiivistää kolmeen osaan. Koulutusasteelta toiselle siirtymiseen ja sitä kautta esim. valintakokeisiin, hyvinvoivaan opiskelijaan tulevaisuuden hyvinvoivana työntekijänä ja sujuvaan työelämään siirtymiseen.
Olen monessa paikassa käyttänyt kulunutta fraasia työurien pidentämiskeskustelussa. Toistan sen silti. Avain onneen on ohjaus. Oikea-aikainen, oikein mitoitettu ja osaava ohjaus on elintärkeää opiskelijalle hänen luoviessaan tietään kohti työelämää. Tarvitsemme toiselle asteelle lisää opintojen ohjaajia, sillä mikään, ei mikään voita henkilökohtaista ohjausta. Näin ollen saamme ohjattua opiskelijat oikealle opinpolulleen jo kerrasta, eikä turhia alanvaihtoja ja keskeytyksiä pääse tapahtumaan. Toinen tähän asiaan tiiviisti liittyvä keskustelun aihe on välivuodet. Tutkimusten mukaan välivuodet lisäävät nuorten pahoinvointia. Allekirjoitan tämän, mutta vain osittain. Mielestäni oikein käytetty välivuosi saattaa merkitä nuorelle sitä oman, oikean alan löytymistä. Mutta valitettavan usein välivuodet johtuvat valintakoejärjestelyistä ja siitä idioottimaisuudesta, että päästäkseen sisään johonkin korkeakouluun tulee opiskelijan omata mahdottoman hyvä ulkomuisti. Tähän kun vielä lisätään esimerkiksi yliopistojen valintakokeisiin valmentavien yritysten törkykalliit luentosarjat, on noidankehä syntynyt. Jos siirtyisimme valintakokeissa yhtenäisiin kokeisiin ja soveltuvuutta mittaavaan tapaan toimia, on välivuosien väheneminen arkipäivää nykyisen puheen ja utopian sijaan.
Entäpä sitten oppilaitoksissa sisällä? Onni Opiskelija on päässyt kouluun ja mieli korkealla lähtee tekemään itselleen tulevaisuutta. Totuus paljastuukin toiseksi kuin markkinointiammattilaisten luoma kuva koulusta ja koulutuksesta antaa ymmärtää. Pettymys on raju ja Onni jättää koulunsa kesken. Murskatappio suomalaiselle yhteiskunnalle.
Mielestäni markkinointia tulee harjoittaa vain faktoihin ja oikeaan tietoon perustuen. Nykyisellään kilpailu opiskelijoista on niin veristä, että siinä sivussa unohtuu totuuden puhuminen ja rehellisyys, valitettavasti.
Opiskelijan laadukkaasta koulutuksesta tulee huolehtia aivan ensimmäisestä päivästä lähtien. Laadukas, maksuton koulutus takaa tulevaisuuden yhteiskunnalle auvoiset oltavat. Tämäkään ei vaan riitä. Opiskelijan hyvinvointi on asia, mihin kiinnitetään aivan surkean vähän huomiota keskusteluissa. Jälleen, tutkimustulokset osoittavat, että nykyisellä tahdilla me koulutamme valmiiksi loppuunpalaneita opiskelijoita työelämään. Tämä ei pidennä työuria sitten pätkääkään, päinvastoin.
Miksi siis tämä kirjoitus? Meillä STTK-Opiskelijoilla, kuin myös ns. aidan toisella puolella Akavan Opiskelijavaltuuskunnalla AOVA:lla on näppimme pelissä tässä keskustelussa. Olemme tuoneet huolemme työelämävalmiuksien vähäisen opetuksen johdosta. Mielestäni työelämävalmiuksien opettaminen jo toisella asteella osana opetussuunnitelmia on oiva tapa pidentää työuria. STTK-Opiskelijoiden ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n tekemän tutkimuksen mukaan huomattava osa ammattikorkeakouluopiskelijoista kaipaisi lisää työelämätietoutta ja mikä hienointa, opiskelijat haluavat STTK:n tuon viestin tuojaksi. Ja sama pätee myös toiselle asteelle. Oikeuksien ja velvollisuuksien, uraohjauksen ja työelämään orientoimisen yhdistäminen osaksi opetusta antaa nuorille ja opiskelijoille oikean kuvan tulevaisuuden työelämästä poistaen turhia pelkotiloja ja antaen suuntaa oikealle työuralle. Jälleen, keskeytyksiä ja tarpeettomia alanvaihtoja tulee vähemmän ja yhteiskunta voi paremmin tulevaisuudessa.
Eikö olekin helppoa? No ei ole. Tämän kaiken saattaminen käytäntöön onkin sitten se seuraava valtava askel. Olemme sanottavamme sanoneet ja ehdotuksemme latoneet pöytään. Nyt kaivataan vastakaikua. Kyllä me opiskelijat haluamme työelämään - kun vaan pääsisimme sinne!
”Rukan hangilta”,
STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja Saku Jokisalo
PS. Käykää lukemassa ehdotukset osoitteesta: www.syl.fi/asiakirjat. Ja jatketaan keskustelua.