Aluksi varoituksen sana. Tässä kirjoituksessa pelkistetään ja kärjistetään niin, että se saattaa ärsyttää ja kauhistuttaa herkimpiä lukijoita.

Palkansaajien Tutkimuslaitoksen Talous- ja yhteiskunta –lehti yllättää – taas kerran – positiivisesti. Tieteen kansanomaistaminen on vaikea laji. Tässä julkaisussa siinä onnistutaan ja kaiken lisäksi lehden artikkelit pureutuvat ajankohtaiseen aiheeseen eli työurien pidentämiseen.

Moni uskomusjyvänen saa kylmää kyytiä  faktan myllykivien jauhannassa. Otetaan malliksi muutama.

Näyttäisi siltä, että yleisesti uskotaan, etteivät kansalaiset olisi muuttaneet käyttäytymistään työuran osalta, vaikka terveydentila ja elinikä kohoavat. Näin ei ole. Tilastokeskuksen tutkija Anna-Maija Lehto toteaa, että työuraa todellakin pidennetään. Kymmenen vuoden aikana 55-64 –vuotiaiden työllisyysaste on noussut 39 prosentista 56 prosenttiin. Tämä on eurooppalaista huippuluokkaa ja todella iso muutos. Kyllä kansalaiset ovat kantamassa jykevää korttansa kansantalouden ja eläkejärjestelmän kestävyyden rakennuspuiksi.

Yleiseksi hokemaksi (ja sitä kautta ”totuudeksi”) on edennyt ajatus, jonka mukaan työelämä on silppuuntunut ja  pätkittynyt. Ja kattia kanssa. Roope Uusitalo ja Miikka Rokkanen osoittavat 40 vuoden aineistolla, että edellä mainittu väite lepää tyhjän päällä. He toteavat: ”työsuhteet eivät ole muuttuneet oleellisesti lyhyemmiksi.”

Kyllä maailmaan mölyä mahtuu. Pulma syntyy silloin kun  isoja poliittisia päätöksiä tehdään uskomusten ja poppaukkojen ja –akkojen höpötysten perusteella. Mites se J.K. Paasikivi sanoikaan: kaiken viisauden lähde on tosiasioiden tunnustaminen. Työmarkkinapolitiikassa ei ole viime aikoina ollut ainakaan liikaa paasikiviläisyyttä.

Talouspoliittinen asiantuntija Ralf Sund


Lue lisää: Talous ja Yhteiskunta -lehti